Hyvää yötä ja Kuti-Kuti

Hyvää... yötä?

Meni vaihteeks vähä myöhäseks tää kirjottelu joten julkasen tän vasta huomenna aamulla. Anyways, keskiviikkona oli taas erittäin vaiherikas teatterikerta. Kun menin paikalle, siel oli yks ryhmä lähteny evakkoon teatterisalissa koska hajuvedet oli tapahtunu. Olin tapani mukaan jo viiden maissa teatterilla ja kävästiin Olgan kaa lidlissä ennen treenejä. Mukaan tarttui legendaarinen piparitaikina joka sit koko ryhmän voimin syötiin :D

No, treenit sitte alko ja päästiin istuu lattialle ja miettii aikatauluja. Niistä ei sen enrmpää, mut mitä muuta siinä ringissä sit keskusteltiin ni Heidi kerto iha ihkuna vauvateatterista, missä se löytää taskustaan Kuti-Kutin ja leikkii palloilla sun muuta hienoa (y) Aikaa jäi sit lopulta joku kakskyt minuuttia ni kerettii ottaa kaks kohtausta läpi. Edelleenki yheksänvuotiaana hillumista, tosin ei tarvinnu hilluu nii paljo ku oli Odotus ja Hyvää yötä vuorossa. Hiljainen kiitos siitä, väsytti sen verra ettei ois jaksanukkaa hyppiä nii tunteellla :D

Hyvää yötä onki sit ihan omanlaisensa tapaus. Miro yritti rukoilla ja näytti kakkahätäiseltä, ja lopulta se pääty lattialle nuken ja auton kanssa ja sit se artikuloi sen nuken autoon ja mitä ihmettä meiän treeneissä oikeesti tapahtuu...

 Nähkäämme jälleen ens viikolla :*

Pinja

The glorious piparitaikina

No words needed

Intensiivistä selitystä ja CALM DOWN

Miro artikuloi nukkea autoon

Maagisia ääniä ja piparminttuhammastikkuja

Noniin, hyvää iltaa miehet ja naiset :)

Eilen meillä oli taas treeneissä ihan mahtavaa menoa. Alkupuolella jengi söi kaakaojauhetta ja hammastikkuja, jotka maistu piparmintulle (niin genius keksintö ettei mitään rajaa) ja sit alettiin lämppäämään. Tarkotuksena oli keksiä edeltävältä viikolta jännittävin tapahtuma ja kertoa se kaikille niin eläytyen kuin mahdollista. Tuloksena oliki sitte huippujänniä tarinoita ihan dino V***N sauruksista (terveisin Miro) maantiedon kokeisiin asti.

Sitte alettiin miettimään Kaarnaa ihan alusta lähtien, prologista, sarjakuva-albumin kannesta. Mietittiin, miten saatais neljä piirtäjää lavalle, ja päädyttiin hienoon ratkasuun joka siis oikeesti näyttää jo nyt mahtavalta, eikä olla tehty se ku kerran. Kaikessa yksinkertasuudessaan se alku on hieno, ja huomattiin heti, miten yks tietty ääni, kynän liukuminen paperilla, voi tuoda tosi maagisen tunnelman.

Lisäks prologiin kehitettiin idea, jossa Pekko rakentaa Kaarnan, ja seuraavaks, ekassa kohtauksessa, Maisa rikkoo sitä, mitä se on rakentanu, ja Pekko kulkee perässä korjaamassa sitä. Tästäki pääsee niin deeppiin shittiin et ei mitään rajaa, en ees uskalla käyä miettimään täs sitä, vois tulla aikamoinen romaani.

No, prologi ja eka kohtaus saatiin käytyä, tavoitteena ois ennen joulua saada käytyä kerran tai kaks läpi, ja joulun jälkeen osata vuorosanat ulkoa. Ite oon harjotellu sen verran, et kaks ekaa kohtausta missä oon mukana, eli molemmat kohtaukset missä Kaarna on yheksänvuotias, osaan jo ulkoa jollain tasolla (melkein sanasta sanaan, mut siel on tosi ärsyttäviä kohtia mist ei vaan meinaa tulla mitää ku aina menee väärin joku yks sana :D). Onha tos toki sillee hienost kymmene kertaa enemmä opeteltavaa ku viime vuonna, mut kyllä mie tälläsist selviin iha kunnialla (tai oon ainaki selvinny tähän asti joten luotan siihe :3).

Woah vähänkö täst tulee hieno. Tai no siis tottakai tulee, ainaha meillä, mut nyt ku näki vähän ees alustavasti sitä piirtämisideaa, ni mie ainaki menin aika nopeesti yleisön roolii ja olin vaa sillee;

"Omg omg mitä vähä hienooo..." 

Ja sit tajusin et oon ite mukana siinä, ja et oon osa sitä, ja oh god se on aina yhtä hienoo tajuta :3

Maagista tiistainjatkoa, huomenna taas teatteria ♥

Pinja

Prologin alku. Lavalla ainoastaan Alli.

Ja viimeinkin vähän piirustuksia tänne, täs Olgan piirtämä kuva Pekosta metsässä ja voin sanoo et rakastan <3 On myöski älyttömän hienoa kattoo ihmisten piirtämistä, ku se on niin maagista mite se kuva vaan syntyy siin silmien eessä, etenki ku ite ei osaa piirtää yhtään mitään O.o

Lapsena on rankka olla

Guten abend (ja saksa loppuu tähän)

Minä tässä jälleen, Pinja, ja kerranki saan tän aikaseks samana iltana, kun on ollu teatteria. Myönnetää et ois täs vähän muutaki tekemistä mutta tää on erittäin hyvä veruke olla tekemättä niitä. Joten, tähän päivään. Varautukaa romaaniin.

Ennen treenejä käytiin Miron kaa ettimässä pikku-Kaarnalle ja pikku-Pekolle vaatteita etteivät alasti joutuis hyppimään metikössä, ja löydettiinkin sit aikamoinen kasa kaikkia vaatteita (tai siis mie löysin, Mirol oli vaan yhet housut :D).

Ekaks tehtiin lämppänä harjotus, jossa käveltiin tilassa ja ilmaistiin adjektiivia, joka oltiin käyty poimimassa rasiasta, eleellisesti. Äärimmäisen viihdyttävä ja äärimmäisen tuskasta hommaa, koska sitä piti kasvattaa niin isoks kun vaan pysty, ja hapotus oli suurta. Ja sit kun oli näitä adjektiiveja kuten 'kaunis' ja 'uusi', unohtamatta 'sopivaa' (miten suurentaa sopivaa?) ni oli aika hankalaa miettiä miten sitä lähtis tekee, mut ihan hyvin onnistu ainaki jollai tasolla.

Tän jälkeen sitte jatkettiin Kaarnaa, ja tehtiin kohtaus, missä oli loppuporukka, ja siitä nyt tälleen päällimmäisenä jäi mieleen Miron muminat ja metamorfoosi aikuiseksi Pekoksi ja se, että Anni on hyppivä jukeboksi. Sen jälkeen sitten otettiin vaihteen vuoksi TAAS hilluvia yheksänvuotiaita lapsia (aka mie ja Miro) lavalle ja päästii hyppimää hiki hatussa ihan kirjaimellisesti, hassuissa vaatteissa ja miulla sellane kaunis kruunuki päässä, ja leikkimää salapuun ympärillä. Unohtamatta onkaloon työntymistä. Kuten huomaatte, homma on erittäin sivistynyttä ja pikkutarkkaa jo tässä vaiheessa.

Ja viimeinkin, kauan odotettu roolitus on nyt valmis. Kerkesin jo viime yönä näkemään siitä untaki (tosin en muista muuta ku sen, että Kaarnan rooliin otettiin loppujen lopuks kaks tyyppiä, ja toinen oli pelkkä puu koko näytelmän ajan. Lisäks jotai muitaki ryhmiä oli mukana, ja ihan ku oisin nähny bändiaapisetki siellä)  ja heräsin erittäin aikasin aamulla enkä saanu enää unta, dunno miks. Joka tapauksessa, the roolit;

Pekko (vanhempi) - Leevi

Pekko (nuorempi) - Miro

 Kaarna - Pinja

Maisa - Malla

Luru - Sanni

Oona - Inka

Ellu - Anni

Ohjaaja - The Heidi Parkkinen

Valo- ja äänimies + kuvaaja - Taija

Piirtäjät - Sulo, Emma, Olga ja Alli

Nyt on hyvä. Tykkään. Tykkään paljon. Nyt niinku viimeinki asioita tapahtuu :D Tai siis että onhan koko ajan tapahtunukki, mut sillee virallisesti nyt ne roolit joita oikeesti olin oottanu et pääsis taas pänttää vuorosanoja jota jostain syystä rakastan ihan hulluna, ja sit tekemään niitä kohtauksia ja säätämää taas ja homma toimii ja ah ♥ Vapauttavaa, hauskaa, hapottavaa, mahtavaa. Teatteri on piste com.

Eipä tästä nyt sittenkää ihan hirveetä romaania tullu. Taijan kuvia ootellessa meen sosiaalisen median uhriks. 

See yah,

Pinja

Kaarnan vaatteita, joista puolet oli ihan liian pieniä :'D

ONKALO

Sivistyneisyydestä puheenollen. Vasemmalta ylhäältä (roolihahmot): Oona, Maisa, Ellu, vanhempi Pekko, piirtäjät Emma ja Sulo, Heidi (aka herra hanhi), Kaarna ja Pekko 9v., stunttimies/nainen ja the tekniikan ihmemies Taija

Näin olet yhdeksänvuotias lapsi -käsikirja

Noniin iltaa.

Elikkäs maanantaina piiiitkän tauon jälkeen pureuduttiin Kaarnaan jälleen, ja sovittiin että keskiviikkona päätetään loputkin roolit (niin jännittyny fiilis tällee 24/7 oikeesti, en vaan malta oottaa). 

Käytiin muutamia kohtauksia tekee ryhmissä ja niin et Leevi ja Malla teki Pekkoa vanhempana ja Maisaa, mie, Emma ja Miro nuorempaa Pekkoa ja Kaarnaa (ei vielä tiietä kumpi sit loppujen lopuks on Kaarna), piirtäjät (Olga, Alli, Sulo) piirs vimmatusti ja loput teki kohtausta mis on koko Lössi (y)

Maisan ja Pekon kohtauksesta ei hirveest tullu nähtyy mitää mut se mitä näin, oli ihan mahtavaa :'D Ja aina vaan parani kun mentiin hillumaan lavalle Miron kaa ja käytiin läpi asioita mitkä liittyy lapsena olemiseen. Kammottavaa sinänsä et sitä piti miettiä :D

"Ei käsiä tollee paikallaa, lapset liikkuu!"

"Naurakaa! Ja olkaa niinku se ei ois vaan onkalo, vaan mahollisuus seikkailuun!"

Niinku oikeest kui vaikeeta voi olla :'D Ja melkei yhtä hauskaa oli kattoa Emmaa tekemässä sama, koska Emma on Emma ja se näytti ihan mahtavalta (y)

No joka tapauksessa se oli ihanaa, en muista millon viimeeks oisin nauranu noi paljo ja millo viimeeks ois ollu noin aidosti hauskaa :3 Olin iha tilois koko loppuillan sen riehumisen takia, sillee yltiöpositiivine duracelpupu (porukat sillee et mitä sille nyt on tapahtunu, sehä hymyilee O.o) :D Tässä taas yks syy rakastaa teatteria, saa vaan leikkii ja olla tollee lapsi ja se on mahtavaaaa :3

Öitä ja HUOMENNNA ROOLIT ja älkää juoko kakkavettä

Pinja 

Olkaa lapsia.

Piirtäjämiekkoset työn touhussa :D

Benjifailailua

Morjens!

Tällä viikolla Vähän niinku benjihyppy teki comebackin läpimenon ja katselmushakemuksen muodossa. Maanantaina tehtiin hakemus Mikkeliin ens vuoden alkuun ja sit eilen vedettiin näytelmä läpi kolmelle hengelle (Heidi, Olga, Sanni). Se melkein onnistu :D

Alussa oli ensiks hirveetä säätöä, kun kaikki valitti ettei osata ja sit kännykät oli väärissä paikoissa. Kesken toista kohtausta Alli liu'utti yhden kännykä sermin takaa toisen sermin taakse, ja totta kai se osu kaiksta pahimpaan kohtaan- kärryyn, joka kolahti oikein mukavasti.

Sitte Julian ja Eikan kohtauksessa, ku rimpuilin irti Eeron otteesta ni yhtäkkiä se vaa kuiskas;

"Mitä mun pitikään sanoo?" ja mä jatkan tempoilua ja kuiskaan sille sen repliikit :D Koko kohtaus meni vähän plörinäks vaik oikeestaan se meni ihan hyvin. Selityksen taso 100/5.

Noniin, seuraava tapaus sattu sitten ku Sulon oma ihana kohtaus meni, ja Sulo nous seisomaan ja käveli SUORAAN päin tolppaa, joka oli lavalla. Tolppa kaatu ja rautatanko tippu Sulon päähän. Ja tottakai koko ryhmä ryntää lavalle sillee;

"FAIL HAHAHA SATTUKO HAH LOL", ja siin meni muutama minuutti ennen ku pystyttii jatkamaan.

Seuraavaks sitte, jos ei lasketa muutamii vuorosanojen unohteluja, niin oli se että Inka ei saanu hengitettyy kunnolla ja lähti ulos. Mullahan on tapana reagoida kaikkeen mikä huolestuttaa mua, erittäin radikaalisti (riparilla jos joku muu pyörty ni mä huolestuin ja panikoiduin sit sen takia, vaik mite yritin ignorata koko jutun), ja tällä kertaa onneks onnistuin ähtemään paikalta ennen paniikkia. Perus hyperventilaatio taas, ja koska Inka oli myös siellä, eikä siltä kuulunut ku sellasta ihme kimitystä, naurettiin sit hysteerisinä aulassa ja yritettii hengittää kunnolla.

Olga ja Sanni joka tapauksessa kuulemma tykkäs hirveesti, ja meist muista se oli hirveen läppä, koska no, on se mennyt helvetisti paremminkin :D

Love yall

Pinja

Olgaaaa <3

Melkein kirjotettu oikein :D

Ja oih, sitä kauneuden määrää joka minusta pulppuilee

Ennen treenejä kaikki vaan luki omia vuorosanojaan hirveellä vimmalla