Repikää reikää ja reikä seinässä

Oikein rattoisaa iltaa kaikille

Tällä viikolla (heeetkinen oonko ees kirjottanut maanantaista vai en, hmm... anyways, keskiviikosta eteenpäin nyt kerron) oli tosiaankin viimeset harjotukset tossa keskiviikkona. Tultiin aikasemmin paikalle (ja meitsi oli teatteril eka teatteril vika) koska Zoolla oli ensi-ilta meidän harkkojen päällä (joka meni oikein hienosti, loistavaa duunii miehet ♥). Oli tarkoitus tehdä läpimeno ja viimeset viilaukset, mutta kuten tavallista, homma ei oikein ottanut sujuakseen. Tajuttiin siinä sitten että piirtäjät tietävät omat iskunsa ja näyttelijät omansa (ja melkein muistavatkin), mutta että ei olla ymmärretty että pitäähän meidän tietää muidenkin iskut että saadaan ne sopimaan keskenään. Jotenka istuttiin alas ja kirjoitettiin kaikki ylös. Ylös ja alas, sitähän tämä teatterin tekeminen on. Lisäksi saatiin sovittua muutama uusi juttu Kaarnan kaarnautumisesta, ja mun vaatteita revitään kauniisti lavalla. Ja Sulo ei alkuun oikein osannut repiä reikää.

Tänään sitten oli Fidean porukkaa katsomassa meitä ja syventäviä, ja fiilikset vaihteli kyllä ihan syvästä epätoivosta ja kirjaimellisesti vitutuksesta sekopäiseen nauramiseen ja helpotukseen. Kaikki oli nimittäin ihan levällään (KAIKKI ON NYT IHAN LEVÄLLÄÄN, Heidi tappaa mut maanantaina, jätin kaikki jutut sinne teatterisaliin iha sekasi, toivottavasti kerkeen sinne ekana sillo maanantaina ni saan kaiken laitettua valmiiks :D) enkä löytäny vaatteita ja puolet porukasta oli ihan ulapalla ja asdfghjlöä olin hirveen hermostunu ja stressaantunu ja paiskoin tavaroita. No, se siitä sitten parantu kun alettiin tekemään, tehtiin koko loppu loppuun ja nyt on ihan luottavainen fiilis. Paitsi että rikoin Inkan. Ja seinän. Kohtaus jossa mun pitää huutaa ja työntää Inka seinää päin, mä en työntänyt vaan tyrkkäsin, jolloin Inkan kyynärpää (ei sentään nilkka) osui seinään aika ikävästi. Ei siinä sit, jatkettiin hetken kuluttua. Mutta kun otettiin paperit pois seiniltä, siinä oli sellanen Inkanmuotoinen kolo sitte. Joka paikattiin mustalla teipillä, koska #vainteatterijutut.

Vaatteiten repiminen näyttää varmaankin hyvältä, ottaen huomioon että kun olin siinä iha Pinjana revityissä vaatteissa, Heidi kerkes jo liikuttumaan kun se kävi ajattelemaan sitä, miten se vaikuttaa Kaarnan tarinaan. Eli lopputulos on se että ihmiset itkee kun näkee mut, ja sehän se on mukavaa. Kuinka järkyttävä ilmestys mun pitääkään olla. Olemme taas siinä vaiheessa vuotta että musiikkia tulee kuunneltua aika paljon hermoromahduksen estämiseksi joten. Ihmiset näkee mut ja itkee. Sen voi ajatella silleen hienostikin. Joten Fame. Soi nimittäin päässäni ATM.

"I'm gonna live forever, I'm gonna learn how to fly, I feel it's coming together - people will see me and cry.."

Anyways, eihän se ihan noin kyllä mee :D Ja sitäpaitsi mulla ei ollu lopppuvaiheessa suunnilleen mitään enää päällä, kun hihat oli revitty irti ja paita oli muutenki melkein pelkkää reikää. Mutta eihän se mitään, teatterin vuoksi kestän paljasta pintaa itseltänikin (vaikka yleensä verhoudun mustiin huppareihin), pakkohan se on, uhraudun siis tähän. Yllättävää tosin ettei se ees häiritse niin paljon kun vois kuvitella XD 

Fidealaiset oli tosi vaikuttuneen näköisiä. Ollaan ilmeisesti enemmän professional kun mitä ne kuvitteli 8) Ja tunsin taas oloni hirveeks hölöks siellä kun ne kyseli kaikkea ja aina mä olin vastaamassa. Yritin mä kattoo muita sillee;

"PUHUKAA etten oo ainoo joka selittää kaikkea", mut siin vaiheessa kun ne kysy et miten usein meillä on harkkoja, ja luettelin paitsi omat, myös kahden muun ryhmän harkat, oli kyllä todella huvittavaa kattoa ihmisten ilmeitä. Like, 'miten sä voit muistaa noi?' No johtuisko siitä että olin tetissä kaks viikkoa ja muistan kaikki siltä ajalta? Ja sitte muutenki tiien kaikkien esitysajat sun muut KOSKA merkitsen ne muistiin! Oon nimittäi huomannu että jos tässä vaiheessa a) kysyt aikatauluista tai b) et kysy ja teet jotain väärin, kaikki facepalmaa ja sanoo et ne on sovittu aikoja sitten ja et pitäis keskittyy enemmän. Joten kirjoitan kaiken ylös. Ne jotka koskee mua, koska en haluu kysellä niistä jälkeenpäin, mutta myös muiden että voin tarvittaessa pelastaa ihmisiä :'D Koska näin se nyt vaan toimii. Sama juttu käsiksen kanssa, mulla on omat iskut mutta myös ainaki suurin osa muiden iskuista merkittynä, että tiien mitä tapahtuu ja että voin auttaa ja muistuttaa.

Elikkä päivän saldo on yksi rikkoutunut kyynärpää, loppukohtauksien varmistukset, reikä seinässä, hämmästyneitä ja vaikuttuneita Fidealaisia ja ohjaaja, joka lähti maalle tekemään juttuja siemenille. Ja Laulujumala Parkkisen kauniin äänen käheys siitinpölyallergian takia. Ja ja ja ja alastomuuttakin. Aika paljon kaikenlaista. Nähkäämme siis ensi kerran maanantaina (jolloin läpimeno ensin ja sitten enskari kello 17), ciao :*

Pinja

 

En aio sanoa sitä, mutta viikko ensi-iltaan

Luitte oikein, en todellakaan aio sanoa että meillä on viikko ensi-iltaan. Ehei.

Mitäpä uutta kuningaskunnassa tänään? Eduskuntavaalit ovat ohitse, ja voin kertoa, että emme välittäneet tästä laisinkaan teatterilla. Teimme siis viimeiset kohtaukset valmiiksi, ja olen tyytyväinen elämääni. Kunhan saadaan keskiviikkona läpimeno, olen todella tyytyväinen elämääni, koska sitte ollaan ihan oikeesti ihan hyvässä jamassa. Koska, vaikka en sitä tähän kirjoitakaan, meillä on viikko ensi-iltaan, ja ainoa asia mikä todella puuttuu, on läpimeno.

Viimeisissä kohtauksissa nyt sitten tehtiin hienoja ratkaisuja ja vietiin ideoita reippaasti eteenpäin. Viimeisestä kohtauksesta poistettiin hartaus, koko tilaa käytettiin, isä-tytär- suhde muuttui yhtäkkiä leikkisäksi ja iloiseksi, ja Malla pääsi lentämään ilman halki piirtäjien käsivarsilla. Sattui toki taas hassuja rasistisia juttuja ja mietin hetken, että jaksanko kirjoittaa, mutta rasismi on aina rasismia, joten kirjoitan nyt anyways.

MALLA: En tiie, jos joku mun kaveri sanois, et oma naama on oksennusta...

*koskettaa Olgan kasvoja*

MALLA: ...tai että on kasa paskaa...

*kääntyy Suloon päin*

*joka ikinen repeää nauramaan ja Sulo lähtee ulos huoneesta sillee "Olen niin done tähän porukkaan."*

Anygays, oli hyvät harkat. Hyvältä näyttää. Ja tuntuu. If you know what I mean. Tämän jälkeen saatiin lupa jäädä syventävien harkkoihin, ja muutama jäikin, joten seurailin sitten heidän läpimenoaan ja jeesus että näyttää hyvältä :3 Aivan fantastista. Ja sitten silläkin uhalla että jouduin menemään myöhäisemmällä bussilla (ainoa uhka siinä on mun porukat, jotka on sitä ieltä että suurinpiirtein asun teatterilla, mutta minkäs teet kun rakastan olla siellä :'3) kotiin, jäin kuuntelemaan kun Sanna anto palautetta niille. Ja kirjoitin myöskin ylös kaikki sellaset, mistä meillekin vois olla hyötyä, koska siel oli ihan yleispäteviä neuvoja, eikä vaan niitä missä oli joku tietty kohtaus tai tietty henkilö jolle puhuttiin.

Ah, nyt lukemaan matikan valtakunnallisiin,

Pinja

P.s. Meillä on viikko ensi-iltaan, mutta jätän sen mainitsematta.

Kaarnalaisten raaka kana syödään raakana

Hei, hyvää iltaa, tai jotain vastaavaa

Minulla kuten meillä kaikilla, on hiukkasen kiirusta ollut tässä viime päivinä, joten a) kuvia ei ole (eikä myöskään varmaan tule tässä lähipäivinä koska Taija keskittyy duuniinsa ja ei kerkeä ottamaan kuvia) ja b) postaus tulee nyt ainakin tällä kertaa lyhyenä vaikkakin kolmelta päivältä. Olen pahoillani, mutta kun väsyttää niin tuhottomasti koko ajan että en ees muista mitä kaikkea hassua treeneissä on tapahtunut.

Maanantaina. Hmm... Ei mitään muuta muistikuvaa ku se että istuin melkein koko treenien ajan sermin takana, koska käytiin kohtausta 11 läpi. Tarkasti, yksityiskohtaisesti, piirtäjät mukaan sisällyttäen. Jälki näyttää todennäköisesti hyvältä (paha sanoa kun en sermin takaa mitään nähnyt), en epäile yhtään. Siinä oli vähän sellasta fiilistä että ei helvetti, kaks viikkoa enskariin ja yks kohtaus käytiin läpi (no okei tehtiin me nopeesti myös 12 ja 13), mut ei siitä sen enempää. Jäin sitte treenien jälkeen tekemään seuraavalle päivälle vähän juttuja,. ja koska mun avaimet oliki jääny rekvisiittavarastoon enkä uskaltanu hakee niitä Senga Senganan läpimenon takia, oleilin teatterilla kahdeksaan. Ja yritin oikeesti olla tunnollinen ja käyttää aikaa hyödyks lukemalla reploja, mutta nukahdin sitte pöydälle. Miten meni noin niinku omasta mielestä.

Tiistaina oltiin sitte kaikki NN- ryhmät kaupunginteatterilla. Tutustuttiin lavoihin, kokeiltiin juttuja sekä isolla että pienellä näyttämöllä, testailtiin miten meidän äänet kantaa ja sovittiin kaikenlaista. Asemointeja mietittiin jo alustavasti piirtämisen suhteen ja meille annettii myöski hyviä neuvoja siitä et miten näytellä lavalla, jossa yleisö on kolmessa eri suunnassa. Sen jälkeen tehtiin myös seinille mainoksiksi sellaset koosteet missä on kuvia harkoista, virallisia mainoskuvia, puhekuplia ja tekstejä sekasin. Siellä ne nyt sitten on ja mä en malta oottaa että pääsen näkemään Senga Senganan ja Zoon isolla lavalla, siitä tulee niin hienon näköistä ♥

 

Eilen pidettiin pikkusen pidemmät harkat ku normaalisti, ja päästiin melkein loppuun asti. Se tunne kun luulit että osaat jo vuorosanat ja ettei tartte enää miettiä niin paljoo, mut nythän se vaikein osuus tulee kun pitää älytä liikkua ja pitää katse oikeessa paikassa ja poistua oikeeseen paikkaan oikeeseen aikaan. Käsis pitää opetella suurinpiirtein uudestaan ulkoa, ihan vaan niiden sovittujen juttujen takia, että millon katse yleisöön (ja katse ei saa harhailla!!!!) ja milloin vastanäyttelijään, minkälainen rytmi kohtauksessa on ja niin edelleen. On se kiva ku kohta mun käsis on ihan täynnä niitä merkintöjä :D Also, Kaarna = Raakana = Raaka kana.

 

Ei mua silleen jännitä se et enskariin on puoltoista viikkoa. Kyllä me saadaan se tehtyä, ja hyvin se menee. Mut silti jokaisissa harkoissa harpon ympäri salia ja hoen mun vuorosanoja (tai vaihtoehtoisesti laulan hepreaksi) ja haluun vaan tehä parhaani ja pelkään et sit ku keskityn liikaa ni unohan yhtäkkiä kaiken. En mä pelkää et se tapahtuis esityksessä (toivottavasti ei) vaan et ei saada treenattua koska mä munaan. Joten, long story short, lähen tästä lukemaan vuorosanoja. Oikein hyvää illanjatkoa ja yötä :*

 

Pinja

Nousumme huipulle ja kuusitoista päivää ensi-iltaan

Tämä on kuudeskymmenesyhdeksäs julkaisu tässä blogissa

Tänään oli hyvä päivä. Kymmenen tunnin (joka tuntui lyhyemmältä ku kuuen tunnin koulupäivä, to be honest) treenien jälkeen oloni on uupunut muttei ollenkaan väsynyt, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä tänään tapahtui ja ei tapahtunut. Koska taidetta tapahtui. Ja häröilyä ei tapahtunut.

Ensimmäisen tunnin aikana säädettiin kaikki kolme ryhmää yhessä ja lämpättiin. Sen jälkeen kolmessa tunnissa meidän ryhmä hoiti itsenäisesti about kymmenen viimesen kohtauksen ohjaussuunnittelua, eli tehtiin pohjat loppuihin kohtauksiin ja damn, että tuli hyviä ideoita (jos Heidi lyttää sen yhen ni joudun ehkä ampumaan jonkun). Kolmessa. Tunnissa. Sama aika, mikä me yleensä ollaan teatterilla koko viikon aikana. Kahet harkat. Ja kymmenen kohtausta. Kaarna on noussut paskasta johonkin parempaan. Emme ole enää se häpeäpilkku-häröilijäporukka. Olemme taas iskussa.

Sen jälkeen sitte tapahtui kuvauksia. Ryhmäkuvat, yhteiskuva ja joku Iso-Kristiinan mainoskuva (?) jota oli sitten joku valokuvaaja kuvaamassa. Ai kauheeta, mutta se oli kuitenki ainoo kohta koko päivässä ku meinasin pyörtyä (oli hiukka ahdas paikka ja hirveen kuuma ja sit piti viel olla ilonen, jessus mikä yhdistelmä), muuten olin harvinaisen hyväntuulinen ja yllättävän kykeneväinen keskittymään (ottaen huomioon että ekan tunnin aikana litkin kirjaimellisesti kuus kuppia kahvia ja illalla vielä yhen Latte Macchiaton), sekä pirteä ja häkellyttävän kovaääninen jopa omasta mielestäni. Ja hengitin, kiitos vielä Heidille ja Joonakselle jatkuvista muistutuksista ja siitä että mun hengittämistä kuulutettiin kaikille ainakin kolme kertaa, olen todella kiitollinen ja sitä rataa :)))))))

Saatiin kuitenki periaatteessa tehtyä läpimeno (?) tai siis että niiku käytii ne kohat loppuun kohtauksesta 14 lähtien, ja sit Heidin kaa kohtauksesta 1 kohtaukseen 11 ja sit viel eriksee kohtaukset 14 ja 15 ku näytettii muille ryhmille et mitä osataan (ja todistimme ettei olla ihan paskoja), joten oikeestaan läpimeno ei kronologisessa järjestyksessä ja niin että kohtaukset 12 ja 13 jäi käymättä, mutta ei se mitään koska ne on sellasia vähän hassuja ja niin. Ei sillä et muistaisin mikä se kohtaus 13 nyt sitte on, se onki ainoo mitä en muista, mut 12 on vaan välkkyviä valoja.  Ja muilla ryhmillä homma näytti myöskin hyvältä, siis todella, Zoolaisilla on huippuasenne ja ne on niin COOL, etten kestä. Ja Senga Sengana nyt tietenkin on kerenny jo vetää miljoona läpimenoa ja blaa blaa, totta kai, kuka muka yllätty tästäki :D Mutta niil on pisimmät treenit, vetoamme siihen!! Ja joo kyllä, kaikki muut on saanu jo ehjiä läpimenoja tehtyä paitsi me. Mut siitä ei puhuta.

Taijalla oli tai ei ollut kameraa mukana, en ole varma, mutta hän keskittyi niin suuresti työhönsä äänimiehenä ja osa-aikaisena ohjaajana Nellan kanssa, että kuvia ei tullut. Mutta meillä oli hyvä päivä. Tää oli hirveen kivaa. Oikeesti. Tulin aamulla paikalle sellasella fiiliksellä et "ei oo todellista, en jaksa, mut pakko, ja sit kuitenki tää on ihan hyvä ja kiva juttu" ja lähin illalla sillee "ME OSATAAN WOPWOP tai no ainakaa ei kusta ihan totaalisesti", joten edistystä tapahtui, ohjaajamme ei tarvitse enää kuittailla meille (ja kaikille muille siinä sivussa) 'historiamme paskimmista treeneistä', ja tiedetään et saadaan neljissä treeneissä Kaarna ees jonkunasteiseen kuntoon. Ehkä. Et jos maanantaina käytäis se tänää alotettu läpimeno loppuun ja... ehkä sit keskiviikko, maanantai ja keskiviikko ni niinä kertoina saatais jopa täydet läpimenot tehtyä. Tosin meiän esityksen pitäs kestää puoltoista tuntia ja harkkojen pituus on se fakin puoltoista tuntia, ja siihe ku laskee lämpät ja lavan asettelun ni FUU FUU, mutta kyyyllä se siitä. Joku päivä. Kaks viikkoa ja kaks päivää enskariin. Wopwop.

Hyvää illanjatkoa murmelit,

Pinja

(Tää julkas ittensä näköjään vasta nyt aamulla :'D)

Voi vatun kettu ja penteleen pena

Taijalle suurkiitos otsikosta :*

En aio kommentoida tätä päivää mitenkään muuten kuin kolmella lauseella. 

1. Mitä helvetin vittua.

2. Opetelkaapa nyt joka ikinen ne vuorosanat.

3. Pää, sydän ja munasarjat.

Ainiin, kaikille muistutukseksi, a) lauantaina 10h harkat (joten postaus ja kuviakin varmaan luvassa), jesjes... Ja b) ensi-iltaan on 19 päivää. Ja nyt, rakas lukija, voit pakata veitsesi ja lähteä.

KYLLÄ TÄLLÄ TURKUUN PÄÄSTÄÄN EIKÖS,

♥:llä Pinja

 

Sanni ei näytä fagotilta ja mä en näytä teennäiseltä eikä Miro ainakaan näytä stalkkerilta

Aika paljon mustaa if you know what I mean

En keksi tähän mitään hyvää kuvatekstiä

Mun viiltelyjäljet ei näy. Tai siis Kaarnan viiltelyjäljet.

Miron ilme.

Tää näyttää tilanteelta, jossa kymmenen vuotta sitten sut viimeeksi nähnyt sukulainen tulee halaamaan sua jossain kummin mummon pikkuserkun kaiman kissan lapsenlapsen synttäreillä, etkä ite tunnista koko tyyppiä ja lisäks se on aikuinen mies.

Valtaa, vastenmielisyyttä ja AAH

Iltaa hyvät ihmiset, ja tervetuloa jälleen kerran sivistyneen taiteen pariin

 Tänään harkat tuntuivat pitkiltä. Tai siis riittäviltä. Kerrankin! Saatiin tehtyä paljon juttuja ja asioita (miks musta tuntuu että alotan tosi monen postauksen kertomalla, että ollaan tehty juttuja ja asioita...) ja päästiin taas kerran pari kohtausta eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti (??!!) etenemme, ja vaikka tehtiinki vaan kohtaukset 9 ja 11 (puoliksi), tuntu et saatiin kauheesti kaikkea tehtyä käytännössä.

Ensinnäkin piirtäjät sai sommittelut valmiiks, joten tiietään tarkalleen, mitä lavalle piirretään kohtauksien aikana, milloin siirrytään toiselle puolelle lavaa ja miten kuvat on aseteltu seinille. Piirtäjät olikin reippaina ihmisinä olleet jo ennen muita tekemässä duunia, ja näin ollen päästiin alottamaan tosi hyvin. 

Saatiin lavasteet valmiiks ja alotettiin lämppäämään, oikeestaan muutamaa minuuttia ennen treenien varsinaista alkua, joten kävikin ekaa kertaa niin, että me suorastaan ootettiin Heidiä, kaikki omilla paikoillaan ja valmiina tekemään. Ja tän päivän lämppä oli muuten jostain syystä ihan huikeen hauska, en oikein käsitä että miks. (Siihen sisälty motivoiva, erittäin jees musiikki, hölkkää, yllätyskyykkyjä, punnerruksia ja kärrynpyöriä sekä kuperkeikkoja. Tämä sama paketti koululiikunnassa olis yhtä kuin kuolema. Nyt olin ihan tyytyväisenä hymyillen juoksemassa ja tekemässä kärrynpyöriä :D) Sen jälkeen tehtiin muutama keskittymisharjotus ja mentiin paikoillemme tosiaankin oottelemaan Heidiä.

Käytiin kohtausta 9 uudestaan, koska nyt Inka oli paikalla ja tehtiin sitä. Siinä sitte kävi sellanen hassu juttu nro 1, että vuorosanojen osaaminen oli vähän hataraa ja Heidi ilmotti että meillä oli kymmenen minuuttia aikaa osata ne. Mulla ei siinä kohtaa ollu juurikaan vuorosanoja (ja duh mähän oon osannu mun vuorosanat sanasta sanaan ja takaperinki ihan tammikuusta lähtien... aprillia, tosiasiassa opin ne jossain hiihtoloman aikana lopullisesti, ja muistan ne toki, mutta en täysin sanasta sanaan mikä on ääreisketuttavaa ja häiritsevää, terveisin osa-aikainen perfektionisti) joten autoin meidän machoamme Suloa siirtämään penkkejä jotta niitä piirustuksia saatiin liimailtua seinille. Tämän jälkeen jatkettiin, ja aika nopeesti koko ryhmä deletoitiin salista että Inka ja Miro sai tehtyä hankalan pussauskohtauksen rauhassa (JA SE NÄYTTÄÄ SIKAHYVÄLTÄ, oikeesti, ah, täydellinen, hyvä tyypit ♥) ja siihen meni mitä, öö, ehkä kymmenen-viistoista minuuttia. Söin croissantin (tärkeää informaatiota).

Seuraavaksi siirryttiin kohtaukseen 11, johon työnnettiin piirtäjät mukaan. Mä en oo aikoihi  taas nauranu näin paljon, herraisä, me tarvitaan JEESUSTA, en kestä XD Elikkä Pekko siinä kertoo siitä, miltä sen mielestä Anttosen ja Kaarnan puuhat tuntuivat, ja piirtäjät menee sitten sillee ovelasti komppaamaan sitä. Ensi Pekko sanoo että;

"Se on kiihottavaa." Johon piirtäjät reagoi seinän vierestä sellasella todella hämärällä orgasmi-äänellä, silleen erittäin tasokkaasti OIH. Sitte se jatkuu nii että Emma ja Sulo menee Pekon molemmille puolille, toistaa jokaisen tummennetun sanan syyttävästi ja astuu aina vähän lähemmäksi Pekkoa (olen tosin pahoillani, koska mun käsis jäi teatterille kun kiireessä poistuin, enkä muista sanatarkasti Pekon vuorosanoja).

"Mullahan on tässä valtaa. Mä voisin antaa teille Anttosesta niin vastenmielisen kuvan ku haluun. Ja samalla te pääsisitte tirkistelemään, mitä Kaarnalle tehtiin (tähän kohtaan piirtäjät kumartuu ihan Pekon korvan juureen molemmilta puolilta ja kuiskaa aaah...)."

Tämä oli erittäin kaunis kerta taas, kiitoksia sairaalle ohjaajalle Heidille, ehkä vielä astetta sairaammalle ja estottomalle stuntmies-apuohjaajalle Joonakselle ja Sulolle, joka sääti jotain ja oli jälleen kerran aivan pihalla. Ja lisäks Sulo myös hengitti niin tosissaan, et se alko huojua (näyttäen siltä et pyörtyy kohta), johon joku tokais että;

"Huipulla tuulee."

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetamme, nähdään viikon päästä pääsiäsiloman jälkeen,

Pinja

*various sex noises*

Pekko ja Maisa

'Aah'in voi melkein kuulla kuvasta

Ja tässä meidän sommittelumme ja piirustuksemme