perjantai 23. lokakuuta 2015

Ihmetyksiä, Iriksen kokoisia kavereita ja pari muuttujaa matkassa

Erittäin hyvää ja raivostuttavan väsynyttä iltaa kaikille. Raivostuttavan siksi, että väsymyksen ansiosta teksti tulee olemaan joko erittäin nysä, erittäin sekava tai pahimmassa tapauksessa molempia.

Tällä viikolla normiharkkoja ei siis ole ollut, vaan jokaisesta päivästä on pyhitetty klo 17.00-19.30 syysjuhlan, Ilon Värinöitä, harjoitteluun. En todellakaan muista, kuinka päivät erottuvat toisistaan, mutta ma-to käytiin kuitenkin yksi neljäsosa kerrallaan syysjuhlan ohjelma läpi, ja tänään perjantaina sitten koko höskä kahdesti jolloin aikakin piteni 16.30-20.30 (toki osa meistä oli jo kahden jälkeen estradilla).

Postauksen nimi muodostuu kolmesta osasta (tää vaikuttaa nyt tosi hyvin suunnitellulta mutta tosiasiassa keksin tän just nyt), niin kuin muodostui harjoittelukin. Kolmessa osassa aion myös tiivistää tämän kokonaisuuden tänne internetin ihmeelliseen maailmaan, jossa kaikki on hyvin, kuha osaa asiansa

Ihmetyksiä, erään kauniin pikku hiiriksen laulama biisi, kuvaa koko syysjuhlaa. On se hienoa kun iso kasa lahjakkaita ihmisiä kokoontuu viikoksi tekemään yhdessä työtä toistensa kanssa, kannustamaan ja auttamaan, ja onnistuu siinä niin hienosti. Vaikka loppuviikkoa kohden meno muuttui väsyneemmäksi ja metelin taso kasvoi, yleisössä istuvat esiintyjät harhailivat ja stunttaajia jouduttiin käyttämään, kaikki meni kuitenkin ihmeellisen hyvin. Kiitos kaikki ihmetykset :*

Iriksen kokoisia kavereita juontanee juurensa Estradin pienimpien läsnäolosta, joka teki kaikesta hauskempaa ja haastavampaa. Iris liittyy tähän lähinnä siten, että sattuu olemaan pääroolissa kauniina keijukaisena, jonka seurauksena kymmenen pikkutyttöä halus kantaa sitä reppuselässä ja olla sen kavereita. Tähän me muut todettiin vaan että "Awww, Iris on löytäny oman kokosiaan kavereita." Nyt Iris on yhtä suosittu Estradilla ku mitä se on muuallakin, good job toveri :D

Pari muuttujaa voidaan varmaan lyhentää poissaoloihin, epävarmuuteen, väsymykseen ja nättiin perjantaihin. Heidihän ei tänään ollut paikalla ollenkaan, koska, reasons, ja ihmisiä oli pitkin viikkoa poissa/myöhässä. No, tää päivä suju kyllä oikeesti hyvin, ottaen huomioon miten väsyneitä ja levottomia etenki pienimmät oli. Hyvää duunia, Aapo ja Ilona :) Itehä istuskelin koneen ääressä joka päivä ja kirjotin aivan helvetisti muistiin kaikkea, mitä ikinä vaan muutoksia tuli ja mitä tapahtui. ja tein niistä tiedostoja ja tänään vielä muokkailin ja yritin pitää itseni kasassa, mutta tietenkin heiveröisenä ihmisenä hyppäsin vartin tauon kohdalla seisomaan ja hetken kuluttua löysin itteni maasta makaamasta. Johtunee stressistä, väsymyksestä ja siitä että mun syöminen ja juominen oli vähän jääny.. No anyway, ei siin sitte, loppuilta vähän päänsärkyä ja näin, mut kokonaisuutena tää päivä ja viikko oli kaunista settiä. Kiitoksia siitoksia kaikille ♥

Pinja

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Ei muistikuvia eli ollu hupia

Moi terve joo nyt ei kykene kirjottamaan pitkää ja laadukasta eikä kuviakaan oo :)))

Elikkäs tänään oli taas keskiviikkoiset pitkät harkat, joista ei koskaan jää mieleen oikeesti paljon mitään. Tupsu oli pitämässä meille kehonhallintaharjoituksia ja tulee ilmeisesti pitämään niitä useemminkin, uhraten vapaa-aikaansa yhteisen hyvä vuoksi, HYVÄ TUPSU, KIITOS TUPSU. Jäi hyvä fiilis, vaikka mun rasittava päänsärkyni (joka muuten oikeesti on läsnä tyylii neljänä päivänä seittemästä) vähän tekiki musta sellasta vittumaista tai jotain vastaavaa äh emt. Asiaan.

Elikkäs lämppäämisen jälkeen tehtiin massana liikettä, opeteltiin hengittämään erittäin rajulla tavalla (en ees jaksanu laskea kuin moni mua vilkas merkitsevästi ku Tupsu sano et nyt hengitetään..) ja tehtiin parin kanssa hidasta liikettä. Mä en ihan oikeesti osaa kertoo tarkemmin, väsyttää niin maan perkeleesti taas vaihteeks, ja pitäis tossa yks haastattelu kirjottaa loppuun ja katella vähän tota psykaa ja näin.

Sunnuntaina Samuli Punkka pitää meille näyttelijäntyön pajan, jonne kiiruhdan isosleiriltä aikaisin aamulla ja josta (ehkä, jos Taija ottaa kameran messiin ja saa matskua) tulee kuvia sekä jonkunlainen selostus. Vähän niinku benjihyppy dramaturgiapajanki jälkeen, tosin en tiie kuin pitkästi kykenen selittämään mitä on tehty.

Eiköhä tää ollu sit tässä, moi pitää mennä
Pinja

(Ps. Tää postaus näyttää näköjään, ainakin mun silmään, vähän vittuuntuneelta/vittuilevalta, olen pahoillani. Väsymys ei ole kaveri. Oli kuitenki hyvät harkat ja ootte ihania ♥)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Silmäluomikarvoja, miesten vallankumous ja hillohuora

Iltaa
Today on 666- show;

Silmäluomikarvat, eli minkä takia niitä ees kutsutaan ripsiksi, kun ne on ihan selvästi karvoja, jotka on kiinni silmäluomissa? Jos on kulmakarvat ja kainalokarvat, miksei oo silmäluomikarvoja? Ja millä perusteella kulmakarvat on kulmakarvat, kun eihän ne varsinaisesti oo missään kulmassa, vaan luun ulokkeessa tai vastaavaa?

Miesten vallankumous eli Taija raahas jonku toverinsa meiän ryhmään, adoptoitiin se ja otettiin se mukaan, ja nyt meillä on sitte neljä jätkää. Tämä Mikael tai Miksu tai mikä hän nyt sitten oikeasti onkaan, vaikutti kelpo mieheltä ja "sun naamasta näkee että oot teatterilainen", joten se on nyt pala (oisko se sana ehkä kuitenki osa?) ryhmäämme.

Hillohuora eli kun luomme roolihahmoja piirtämällä toistemme ääriviivoja ja kehittelemällä ominaisuuksia (kuten 'osaa soittaa kanteleella paranoidin' ja 'tutkii laattatektoniikkaateorioita, perhosia ja politiikkaa tai 'tekee huvikseen dokumentteja pölyhiukkasista'... ei ainakaan mulla mopo karannu yhtää käsistä), Heidi onnistuu tottakai valikoivan kuulonsa kanssa kuulemaan nimen Hilla ja yhdistämään sen sanaan huora, vaikka tosiasiassa sanojen välillä oli ainakin kolme puhdasta, hyvää ja täyteläistä sekuntia (nyt myös jugurttina). Tai voihan se olla että tämä liittyy nyt SKEEMOIHIN (opin tänään uuden sanan, koulu ei ole turha paikka), mutta antaa olla. Hillohuora on kuitenkin lopputulos.

Täytynee tästä lähteä antamaan työpanostani erääseen kurssiin, jolla totesin kauhukseni olevani ainoa ensimmäisen vuoden opiskelija, hyviä öitä
Pinja

Huomioikaa Tinjan upea kaksari t. Taija ♥

Kuppaa ja pippeleitä vaihteeksi

lauantai 3. lokakuuta 2015

HIV-appelsiineja ja tajunnanvirtaa

Oikein kaunista lauantai-iltaa kaikki ihanat muruset :*

Tänään oli spesiaalitapauspäivä, kun me ja suurin osa syventävistä raahauduttiin aamuyhdeksältä teatterille Tuomo Rämön pitämään dramaturgiapajaan. Oli erittäin raahautumisen arvoista, muuten, ja sitä paitsi, mikä on parempi tapa viettää lauantaita kuin ihanien ihmisten keskellä ja kirjoittaen, puhuen ja teatteria tehden?

Ensin istuttiin piiriin ja kerrottiin nimet ja syyt, miksi ollaan ylipäätään teatterilla. Sen jälkeen Tuomo pyysi meitä miettimään muiston sosiaaliseen mediaan liittyen, ja kertomaan siitä muille. Kaikki tämä meni kivasti kahvia hörppiessä ja keskittyen, rennolla fiiliksellä. Muistokierroksen jälkeen meille annettiin joku tietty kohta tai tunnetila, johon piti tarttua, ja josta piti kirjoittaa tarkempaa kuvausta yksin. Ne luettiin myös ääneen, muiden kuunnellessa silmät kiinni ja yrittäessä päästä kiinni tunteeseen tai tunnelmaan.

Epäuskoinen jännitys, kun poika kertoo ikänsä. Kädet hikosivat, jännitti. Tajuaako hän, että huijaan? Tilanne eteni, tuntui onnistuneelta ja ylpeältä. Mä olen iso tyttö ja pystyn tähän.

Sen jälkeen saatiin ohjeeksi mennä sosiaaliseen mediaan tai internettiin noin vartiksi, ja keskittyä havaintoihin, joita teimme. Vartin hiljaisuuden jälkeen meille annettiin viis minuuttia kirjottaa tajunnanvirtaa havainnoista, joita tehtiin sinä aikana, välittämättä kronologisesta järjestyksestä tai järjellisyydestä, ja sit Tuomo käski laittaa hälytyksen kännykkään puolen tunnin päähän.

Pikkusiskon whatsapp- vlogiryhmä on vähän hassu idea, mut musta on silti ihanaa kattoo sen videoita, kun se on kuitenki tosi hauska ja kaunis, ja on kiva nähä, millasen kuvan se haluu antaa sen kavereille. Joskus tuntuu et se ei ees muista et oon siinä ryhmässä ja näen ne videot. Voisin mä varmaan kommentoidakin jotain, oon ylpee siitä.

Kun hälytykset oli laitettu, Tuomo ajo meidät ulos ja sano et meiän pitää tehä sama, kun sen somen kanssa, mut vaan ulkona. Eli tehtiin havaintoja ja käveltiin ympäriinsä. Tosin mä juoksin, kun mä halusin vaa löytää lähimmän metsäntapasen. Päädyin junaradalle ja juoksin sit siellä ja jyrkänteiden reunalla ja lauleskelin ja juttelin yksikseni ja hymyilin koko sen puol tuntia jonka mä siellä olin. Eli erittäin ihana ja hieno tehtävä. Sit sama tajunnanvirta tästäkin, ja huomiota siitä, miten se eroo somehavainnoista. Et miten keho reagoi luonnossa kokonaan, ja somessa reagoi vaan kasvot, jos nekään. Ja et somessa aivot on off- tilassa ja luonnossa aistit terävöityy ja on on- tilassa.

Kun mä pääsin siihe junaradalle, tuli harmoninen olo ja halusin vaa kävellä sitä loputtomasti eteenpäin. Sit alko tuulee, ja puista tippu lehtiä mun ympärille ja osa niistä jäi mun hiuksiin, ja mä kuulin niitten rahinan mun jalkojen alla. Ja ku mä kiipesin siihe puuhu, tuntu ku kaikki ois taas ollu hyvin, aurinko lämmitti sormia ja paljaita olkapäitä. Tuntu tosi kauniilta, koska ympäristö oli niin kaunis, ettei haitannu vaik ei ite ollukkaan.

Sitten tapahtui pareihin jakautuminen, niin että oli aina meiän ryhmäläinen ja syventävistä joku parina. Parin kanssa yritettiin löytää omista havainnoista ne kiinnostavimmat kohdat ja sen jälkeen Tuomo jutteli aina pari kerrallaan meidän kanssa teksteistä ja siitä, miten seuraavaks toimitaan (satuttiin olemaan Ilonan kanssa pari numero 1, joten aikaa ettiä kiinnostavat kohdat oli noin 5 minuuttia jossa kerkesin jo panikoitua kun jouduin lukemaan mun havainnot ääneen). Annettiin ohje luoda tilanne, kohtaus tai tarina niiden havaintojen ja muiden materiaalien pohjalta, ja tähän saatiinki sitte aikaa se kaks tuntia :'D 

Siirryttiin sitte kahestaan sirkussalin idyllisiin maisemiin ja alettiin säätämään jotain meiän erittäin kauniiden havaintojen pohjalta. Päädyttiin lopulta erittäin syvälliseen, täysin ilman puhetta toteutettavaan, moniulotteisuutta ja ristiriitaisuuksia hyödykseen käyttävään kohtaukseen, joka alkaa rauhassa, jonka keskellä on ahdistus, meteli ja hälinä, ja joka päättyy kohtaamiseen, jonka seurauksena meteli häviää ja ajatukset rauhoittuvat. Kokonaisuudessaan en sitä tähän käy selittämään, mutta kahden tunnin tuotokseksi se oli oikein mahtava :D Eikä ees harhailtu aiheesta ja juoksenneltu ympäri salia ku varmaan puolet ajasta.

Kohtausideat esitettiin muille, ja niistä muodostu tosi erilaisia. Muutamilla oli kokonaisen näytelmän ainekset, osalla yks tai kaks kohtausta, joillain vaan erilaisia ideoita kohtauksiin. Ellan sanoin, tuntu ku oltais päästy hurjasti eteenpäin tänään meiän näytelmän kannalta. Saatiin paljon käyttökelposta materiaalia :3

Kiitos tuhannesti, miljoonasti ja loputtomasti Tuomolle opettavaisesta, inspiroivasta ja avartavasta päivästä, ja kaikille hienoille ihmisille jotka mukana oli tätä tekemässä ♥
Pinja


Kysyn vaa että miks tää kuva :'D

Deep shit on stage (that's us)

Apua tää on ehkä mun henkilökohtanen suosikki kaikista ikinä otetuista yhteiskuvista :3