Sulo on homoseksuaali ja en edes keksi toista osaa otsikkoon

Iltaa. Löydän jälleen itseni istumasta tietokoneen äärestä ja miettimästä päätäni puhki. Mitä ihmettä me taas tehtiin? Miks en muista mitään? Vai eikö me tehty kun ihan kolmea tai neljää asiaa? Wat is dis madness? Am I mad? Or is it just the world? (Mä olen edelleen osittain viime viikon fiiliksissä, tais jäädä elinikäiset traumat siitä sitten. Mikäs sen mukavampaa kun miettiä päivittäin maailman pahuutta ja saada koko ajan lisää buustausta siihen eri oppiaineista ja ympäristöstä.)

Anywayyys. Alotettiin sillä, että Heidi pyörähti pikaisesti ovesta sisään, käski meidän käydä miettimään nimiehdotuksia näytelmälle ja lähti sitten itse kahville. Saatiin aikaan kymmenen erittäin kaunista nimivaihtoehtoa, joista yhtä en saatana muista. Vähän häiritsee, mutta lisään sen tänne jos joku jossain vaiheessa sen sattuu muistamaan. En jaksa nyt kysyä chatissakaan, moi olen laiska. Mutta mulla on oikeestaan semitarkka aikataulu, ja mulla on enää kahdeksan minuuttia aikaa tän kirjottamiseen, jonka jälkeen alkaa noin puolentoista tunnin opiskelujakso jota ei sovi missata. Ei kuitenkaa siitä enempää, tässä nyt sitten yhdeksän kymmenestä nimivaihtoehdosta;

Laatikkolapsi

Somefobia

Somenatsit

Ei se mitää kuha somettaa (tai vastaava?)

Vienosti kainostellen

Kuha ei turhia kainostele

Niin kuin luonto minut tarkoitti

Sulo on homoseksuaali (nope, not gonna explain this)

Nobody to SOME-buddy

Näistä päädyttiin ilmeisesti tuohon viimeisimpään, koska well that's genius. Sitten jatkettiin kävelemällä tilassa, tekemällä taputus- ja tömistelyjuttusia ja jakautumalla kahtia tekemään kohtauksia, jossa hyödynnettiin tasapainoharjoitusta joka tehtiin ennen sitä. Nättii settii. Ja näin poispäin. Taija ei tänään ollut paikalla, niin kuin ei muutama muukaan, mutta mainitsin Taijan erikseen koska hänen poissaolollaan loistamisensa näkyy tässä blogissa sillä tavalla, että kuvia ei tästä harkkakerrasta ole.

Oikein miellyttävää illanjatkoa toivottaa

Pinja

Fysiikan lakien rikkomista ja lauma Adolfeja

Iltaa

Ohjaajamme pyynnöstä aion nyt tehdä sivistyneen postauksen tämän päivän harjoituksista. Toivon myös syvästi, että aivojeni sisällä mylläävä yhteiskunnallisia asioita käsittelevä kriisi ja ahdistus ei paista pahasti kirjoituksestani läpi (näin jälkeenpäin täytyy sanoa että oho ehkä se vähän paistaa).

Tänään oli jälleen Tupsua, ja yllättävää kyllä, en keksi tästä mitään muuta sanottavaa. Toisin sanoen meni ihan hyvin, vaikka olikin aika hämmentäviä X-hyppyjä siinä yhdessä kohdassa.

"Tämä perustuu fysiikkaan", terveisin Topias. Millähän fysiikan lailla se selittää, että se pystyy leijailemaan ilmassa, tekemään jaloillaan juttuja ja sitten laskeutumaan smoothisti alas?

Tämän jälkeen Heidi halusi, että piirretään kaikki itsellemme Hitler-viikset (sori nyt mutta kun tätä ei voi sanoa millään muulla tavalla, koska näin se asia on). Viikset antoivat meille oikeuden sanoa aivan mitä tahansa, ja sitä lähdettiin sitten viemään eteenpäin. Tehtiin ristiriitaa liikkeen ja puheen välille, nin että joku hyppelehti keijukaismaisesti yleisön eteen vain sanoakseen, että kaikkien uskontojen edustajat pitäisi tappaa ja heidän lapsistaan raiskata usko pois. Tästä harjoituksesta tehtiin noin miljoona (ainakin kolme) eri variaatiota.

On varmaan sanomattakin selvää (rivien välistä luettuna asenteeni ilmenee aika kivasti) että mä en tykännyt tosta ollenkaan. Oli kohta, jossa minä ja syventävien Nea marssittiin ulos salista, ei vaan jumalauta kyetty enää sanomaan yhtäkään tollasta asiaa, ei vitsillä eikä roolissa eikä mitenkään. Mä en tiie muista, mut mä ajattelen aivan liikaa. Silloinkin kun sitä 'lievennettiin' muuttamalla ne sairaat asiat jotenki vitsikkäiksi, osa oli yhä ihan järkyttävän julmia. Ja tuli vaan aina niistä 'uhreista' sellanen avuton, traaginen ja ahdistava mielikuva.

"Annetaan kädettömille lapsille paljon sellasia leluja, joilla ne ei voi leikkiä!" ETHÄN SÄ VOI TEHDÄ NOIN HERRAJUMALA MITÄ.

"Kuiskataan salaisuuksia kuurojen korviin!" Eka ajatushan tosta oli, et eihän ne siitä kärsi, mut... Ne näkee kun kumarrut kuiskaamaan, ja jos oot sanonu etukäteen ja ne on lukenu huulilta että aiot kertoa salaisuuden... Äääää julmaa väärin vastoin moraalejani.

Eikä kukaan tietenkään tosissaan niitä asioita sanonut. Ei kukaan tarkoittanu niitä, ja me ollaan näyttelijöitä. Mä tiedän että mun pitäis pystyä, mutta mä en silti pystyny, ja sekin on ahdistavaa. Tai siis, kyllähän mä tein mitä käskettiin ja sanoin niitä juttuja, mutta kun se paistaa aina kilometrien päähän jos ei oo täysillä mukana. Ja se on raivostuttavaa, ja olis pitänyt yrittää kovemmin. Mut joku tossa oli syvästi vastoin kaikkea, mitä ajattelen, kaikkea, mitä oon ja... no, kaikkea. En kyenny nauramaan ja heittämään kaikkea läpäks niinku muut pysty, kertonee luonteen riittämättömyydestä tai yliherkkyydestä tässä kohtaa ._. Sanottakoon kuitenkin, että pari viikkoa sitten koulun teatteri-ilmaisussa ahdistuin myöskin, kun jouduin esittämään terroristia ja tehtiin erilaisia kohtauksia Pariisin iskuista. Ehkä en vaan händlää maailmaa ja tää johtuu siitä.

Nyt oon sitten pari tuntia tuijotellut seiniä ja miettinyt, miten pahasti ihmiskunta on oikeesti vinksallaan. Miten paljon pahuutta voi mahtua yhdelle planeetalle. Miten kaikki se pahuus voi olla yhden lajin aikaansaamaa, yhden ainoan lajin, jonka edustajat kääntyy toisiaan vastaan? Mitä pitää tehdä, voiko tehdä mitään? Onko jo ajauduttu siihen tilanteeseen, että evoluutio on muovannut ihmiskunnan aivot sellaisiksi että koskaan ei voi tyytyä mihinkään? Jos näin on, milloin kaikki loppuu? Milloin ihmiskunta tappaa itsensä sukupuuttoon, tai mikä ihmisryhmä jää viimeiseksi maan päällä olevaksi ryhmäksi? Entä jos se ryhmä alkaakin lisääntyä, ja tuhannen vuoden päästä tilanne on sama, koska ihmiset ovat jälleen levinneet ja saaneet uusia ajattelutapoja ympäri maailmaa? Ja tärkeintä kaikista... Miten mä nukun ens yönä ollenkaan?!

Loppukevennykseksi jälleen Heidin lausahduksia;

"Mirossa on jotain Adolfia! Miro on polveutunut Hitlerin kuukautisverivanasta!"

"Munasarjani repeävät hämmästyksestä."

"Siitä blogista tulee käsitys, että oon lapsia hyväksikäyttävä perverssi! Opintokaveritkin kuittailee, että oon taas ollu niiiin pedagoginen!"

Hyvää (?) yötä jokaiselle tasapuolisesti (myös Heidin opintokavereille ja mahdollisesti Helsingin Kaarnan porukalle ja sit kaikille muille randomeille myös, jännittävää että tätä todella lukee muutkin kuin sisäpiirin jengi), anteeksi että tämä postaus karkasi käsistä kriisini takia, kauniita unia ♥

Pinja

Aamen (ja credits menee tänne)

Kuumat aallot tappaa meidät eikä muutenkaa mitään häpyy

Suorastaan erinomaista juuri tätä hetkeä joka ikiselle :3

Eilen maanantaina harkoissa meillä erittäin hämmentävää meininkiä oli. Leikimme lämppänä pitkästä aikaa chico-chicoa (älkää nyt saatana ees yrittäkö sanoa että miten se kuuluisi kirjoittaa) eli hysteerisen kaoottista tuolileikkiä. Toimi ihan suhteellisen, jopa yllättävänkin hyvin ajoittain :D

Tämän jälkeen teimme sivistyneen ringin penkeistä ja kävimme keskustelemaan... Sivistyneesti. Heidi aloitti kertomalla senioriryhmän kuulumisia, josta siirryimme smoothisti oman julisteemme suunnitteluun. Siitä päästiin kätevästi miettimään draaman kaarta.

Eilen Heidi oli kyllä jotenkin todella suuresti sekaisin ja vauhdissa. Kun päästiin yli sen kuumista aalloista, tultiin siihen tulokseen, että Vieno-Kainolla on sielunkumppani, Kaino-Vieno (joka sitten muotoutui lopulta Cain-Wieniksi, saksalaisella aksentilla), jonka kanssa hän kohtaa näytelmän aikana. Molemmat pukeutuvat pelkkiin itse virkkaamiinsa villavaatteisiin (alusvaatteita myöten) ja ovat antisosiaalisia rasvalettiterroristeja.

Terroristeja sen takia, että Heidi päätti vetää näytelmään mukaan myös päivän polttavat puheenaiheet. Tässä sivistyneen, vakavan ohjaajamme näkemyksiä tulevasta näytelmästä näin suurin piirtein; 

Vieno-Kaino ihastuu kissanpentuihin ja harkitsee liittymistä erään nimeltämainitsemattoman terroristijärjestön riveihin. Cain-Wien on saksalainen dildo jolla on Hitler-viikset ja innosta suuret silmät, ja hän polveutuu suoraan Hitlerin (kuukautis)verivanasta (selvisi, että Hitler olikin nainen). Lisäksi perustettiin poikabändi Vehkeet & Kurttu, johon kuuluvat Mane ja Leevi.

Tässä vielä Heidin kootut, aktuaaliset lausahdukset tältä erittäin hysteeriseltä päivältä;

"Mä voin käyttää mun kuumat aallot hyödykseni! WOOOOOSH ja Miroa ei enää ole!"

"Tässä meillä on kaksi... hattivattia. Ooo, ooo, ooooo! Tehdään niistä Adolfeja!"

"Voi ei mä liikutun jo ennen ku alan puhua... *käy jossain mystisessä mestassa, jonka jälkeen selittää omituisen, sairaan ideansa* Niin se mistä liikutuin oli juuri tämä että pikkuisia vauvoja lentelee pahvilaatikosta."

"Hiii kattokaa se on Happy Hitler eli Häpy Hitler!!"

"Noniin, Manella on nuo sen vehkeet tuossa, enää puuttuu Leevin kurttu!"

Also ohjaajamme haluaa PUM PAM mutta en tiedä mitä se tarkoittaa.

Näytelmämme tarkoitus on ilmiselvästi loukata jokaista jo olemassaolevaa ihmisryhmää, sekä myöskin varmasti sellaisia, joita ei ole vielä löydetty. Oikein hyvää tämän hetken jatkoa jokaiselle palleroiselle

Pinja

Vasemmalla nähtävissä julisteen pohjaa, hitlerdildoja sekä suunnitelmia, keskellä majesteettinen HEEEEEIL ja oikealla ainoa todellinen Häpy Hitler

Sadan kilon säkki ja Saana = tunturi Lapissa

Fun from the beginning

Tänään meillä oli taas Topiasta, joka tarkoitti sitä, että toveri Tupsu näytti, kuinka vittuillaan pohjelihaksilla, kertoi kaiken olevan 'ihan iisiä' ja teki lantiollaan liikkeitä, jotka saivat ohjaaja Parkkisen sanomaan hämmästyneen ihailevasti

"OU MAI GAAAAAAD!!" Lisäksi Heidi myöskin tällä kertaa kärsi meidän muiden mukana, jolloin me yksimielisesti istuttiin yleisöön ja naurettiin räkäisesti sen yrityksille. 

Keskittymispuoli hajoili tänään tuon tuostakin, koska Tinja piilotettiin tyynykasaan ovelasti, miehet sekoilivat keskenään ja näin poispäin. Myönnän itsekin sortuneeni jonkun tason valittamiseen siinä kohtaa kun, hmm, en kyllä muista mitä tehtiin mutta se sattui päähän, sieluun ja luultavasti myös johonkin erinäiseen ruumiinosaan. Sorry Tupsu.

Lopussa testailtiin tupsuasioita käsikirjoittamisessa, ja lähenneltiin sekä pyöriteltiin Vilmaa. Ja Sannia, jota Topias herrasmiesmäsesti vertasi sadan kilon säkkiin ja sai niskoilleen valtavan paskamyrskyn :D 

Lisäksi meille rantautui uusi ihminen, Saana, joka on tunturi Lapissa.

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa, öitä

Pinja

Täällä nähtävissä on suuri hämmennys kun 'ihan iisi' juttu on täysin mahdoton

Majesteettinen toveri Tupsu ja faces of confusion and pain

Sadan kilon säkki ja tunturi ovat tässä mukavasti nähtävillä etualalla

Huomatkaa Miron hiukset

"Sen on tarkoitus olla härskiä, seksuaalista ja perverssiä mutta ilman että tehdään mitään sellaista"
Terveisin Heidi Parkkinen joka haluaa nähtävästi hukuttaa meidät seksuaalisuuteen

Eepillinen postaus ja itken ilosta sekä ikävästä

Hyvää iltaa

En saanut aikaiseksi tämän pidempää tekstiä, mutta onneksi muuta materiaalia on niin paljon, että se kompensoi saamattomuuttani. Eilen ja toissapäivänä vietimme aikaamme Lappeenrannan kaupungintalolla syysjuhlan merkeissä, ja meininki oli todellakin aivan yhtä eepillistä (niin kuin eeppistä mutta vielä eeppisempää) kuin aina ennenkin.

Ensinnäkin, me saatiin jälleen kosketella Mallaa ja Annia. Viime kerrasta on liikaa aikaa. Ja out of context tämä kuulostaa varsin väärältä ja häiriintyneeltä, mutta niin taitaa kuulostaa kaikki, mikä nyt sisältyy teatteriin. Toiseksi, perinteet olivat kohdillaan. Piparitaikina pysyi kuviossa. En osaa sanoa mitään. En tiedä mitä sanoa. Hyvä on, minä yritän.

Perjantaina (13. päivä, lol) oli kenraaliharkat. Kaikki sujui oikeestaan tosi hyvin näin jälkeenpäin ajatellen, mutta olin aivan totaalisessa ahdistuksessa koko sen viis tuntia minkä siellä vietin. Kaikki vaikutti tosi kaoottiselta, ihmiset keräänty ympärille ja kyseli juttuja joista vain minulla oli tieto (tai vielä pahempaa, joista en tiennyt mitään, enkä siis osannut vastata = ahdistuuuuus) ja oli vielä auki että mitkä on meiän tarkat iskut. Toisin sanoen olin koko perjantai-illan ajan hyperaktiivisessa tilassa, sataprosenttisen skarppina jokaisesta iskujen muutoksista ja lisäks ahdistunut koska mun piti olla lukemassa psykan kokeeseen (pitäis vissii olla nytteki mutta noh en voi jättää blogitekstiä tekemättä). Hyvin se silti meni.

Lauantaina oli esitykset, ja juteltiin aamulla sivistyneesti siitä, miten Miro on miehistynyt vuosien varrella (oikeastaan kesän aikana) ja Heidi sanoi, että blogiin ei saa laittaa sitä kohtaa, missä se sano yhen jutun Miron kasvamisesta, ni mä nyt sit en laita sitä tänne, vaikka tiien että nyt kaikki kuvittelee sen olevan vielä pahempaa kuin mitä se oikeesti oli, mutta ohjaajan sana on laki. Lisäks mun mielentila oli huomattavasti rauhallisempi, eikä kustu oikeestaan mitään siinä esityksessä. Keijulta lähti siivet mutta se oli varmaanki ainoo juttu mikä meni hassusti koko esityksessä :D

NONIIN. Nyt on tullut aika julkaista virallinen linkkilistaus, jossa on neljä videota jotka saavat sinut hyvälle tuulelle for sure, ja myöskin miettimään miten paljon olet missannut jos et harrasta teatteria (tai vaihtoehtoisesti ikävöimään teatterilaisia, vaikka olisit tavannut heidät eilen koska tuo kolmas video on mitä on ja se tekee hyvää sydämelle ja sielulle). Olkaapa hyvet;

Ensimmäinen video on Taijan MyDay vuodelta 2013 (nyt se on todellakin jopa nähtävissä kaikille tän linkin kautta, viimeeksi munasin sen linkkaamisen totaalisesti)

Toinen video on Taijan mai dei eiliseltä (we have grown up but we are still pretty fucked up)

Kolmas video on Tamsin ja Saaran toteuttama erittäin kaunis video (aiheutti mulle ja Ellalle "hyvällä tavalla ikävä teitä kaikkia vaikka eilen just nähtiin"- tunteen)

Neljäs video on nimeltään dem crazy kidz (eräänlainen musiikkivideo menneisyydestä jonka tein joskus reilu vuosi sitten ja jota en kai oo julkassu ikinä täällä)

"Mulla on meikit ja tolla on taitoa!"

Mane päästi sisäisen eläimensä jälleen valloilleen

Helvetin hieno tilannekuva (in which Sulo näyttää olevan erittäin done moiseen epäsyventävään toimintaan ja Saara taas on kauhuissaan kun on kehdannutkin olla noin epäsivistynyt. Miro vain hassuna poikana on valmiina nauramaan vahingoniloisesti.

Suihinotto auttaa kurkkukipuun ja kipeisiin pohkeisiin

Hyvää iltaa, kaunis maailma

Aion perinteisesti aloittaa tämän keskiviikkoisen postaukseni huomauttamalla, että en nauti varhaisiän dementiasta, joka estää mua muistamasta, mitä kaikkea harkkojen aikana on tapahtunut. Surullista. I cri evri tim.

Harkat alko Topiaksella. Alkulämppä on oikeesti ihan kiva, mutta koko päivän liikuntasaldossa se näkyy epämiellyttävänä kipuna (miellyttävä kipukin on juttu, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää), etenkin kun hyppiminen ei jäänyt pelkästään siihen alkulämppäämiseen. Mut hei nyt voi jo sanoa että ei olla ihan ultimaatisen paskoja siinä, mitä tehdään. Ehkä joskus puolen vuoden päästä ollaan edistytty jo niin paljon, että päästään normaaliarvostelun alimmalle asteelle!

Seuraavaks huutoa. Hempeä musiikki, ja sit vaan piti huutaa täyttä kurkkua ku siltä tuntu. No, mullahan ei tunnetusti koskaan tunnu siltä, että pitäis huutaa, joten tehtävä oli erittäin epämieluisa, ja huusinkin itseasiassa vaan kerran molempien biisien aikana. Ja nekin huudot kuulosti aika epätoivosilta ainakin omaan korvaan. En osaa huutaa moro pitää mennä :'D Eimut en mä halua huutaa se sotii kaikkia mun ajatusmaailmoja vastaan. Jos mä huudan ni jotain on tosi pahasti vialla tai rikki tai sekaisin. Yleensä kun oon vittuuntunut, pyrin vaan olemaan jäätävä ja vetäytymään johonkin syömään suklaata (y)

Lisää hyppimistä seuras sitten, ku Heidi sai superidean että hypitään tasajalkaa ja samalla ilmaistaan tunnetiloja. Laskeskelin tossa että sen lisäks, että mulla oli tänään sekä henkisesti että fyysisesti raastavat kuntotestit koulussa, hypin tasajalkaa yhteensä n. 15 minuuttia, olin kivuliaasti kyykyssä viidestä kymmeneen minuuttiin ja lisäks venäytin sekä mun selän että mun molemmat lonkat. Jos en pääse huomenna ylös, oon todennäköisesti amputoinut mun kipeät raajani koska jos niitä ei oo, niihin ei voi sattua.

Sitte kosketeltiin itseämme ja oltiin läsnä. Ihmeteltiin hienoja ruumiinosia, joita meissä on, kuten tissit ja vähän alemmaksi, mitä sieltä löytyy... sekä etusormi. Ja lisättiin siihen kosketus ja muiden ihastelu, sekä lopulta Sannin läpsiminen. Rytmikkäästi. Ja kun se alko ääntelemään, piti perääntyä. Koska ei sosiaalisessa mediassa kukaan saa reagoida mitenkään lol.

Tän jälkeen replikointia tapahtui laatikkolapsen ympärillä. Vilma meni laatikkoon (ensin sen alle mutta laatikko oli vähän pikkuinen) istumaan ja siinä ympärillä sitten heiteltiin yksinkertaisia repliikkejä ja tehtiin hienoa kohtaus (tai ainaki mä luulen että se oli hieno, paha siitä lavalta sanoa yhtään mitään).

Sitten Heidin Hupsut Sanomiset- saldo tältä päivältä;

"Te toimitte mun ehkäisykeinona."

"Oi, kattokaa, kondomi!" (ottaa leveän pipon ja alkaa heilutella sitä)

"Ootte tyhmiä kun maksatte tästä. Ja mulle maksetaan että näen tätä. Asioita joita en haluaisi nähdä."

"Hei, en mä käskeny teitä lyömään Sannia. Mä käskin teitä läpsäisemään niin että tulee ääni."

Otsikko liittyy tähän koska ihmisiltä lähti ääni ja kerroin sit Heidille että kuulemma suihinotto auttaa tälläisissä tilanteissa, jolloin hän vetosi siihen että olemme hänen ehkäisykeinonsa (eih näin just koko ryhmän kääriytyneenä kondomipaketteihin) jolloin ystävällisesti huomautin että;

"Siit ei voi tulla raskaaks." T. Kaarna. Ja samalla mietiskeltiin leffailtaa, jossa katsottaisiin Kaarna, Zoo ja Senga Sengana vielä kerran, tällä kertaa tosin videolta. Sounds like fun :D

Moi pitää mennä

Pinja

Tams näyttää vähän kärsivältä, vaikka oikeesti kärsimys oli enemmän, suorastaan helvetillistä

"Siinä on toinen ihminen, ja silläkin on kädet. Voiskohan niitä koskettaa, voisko niistä ottaa kiinni?"

Niin hyvejä käsejä

"Rummuttakaa sitä."

Hei olen Vieno-Kaino ja olen laatikkolapsi

Nakkeja + lihapiirakoita puistonpenkillä ja miroveelogaa00

Tänään meillä harkoissa oli oikein mukava tunnelma, mutta varsinaisesti mitään mainitsemisen arvoista ei tapahtunut. Viikonloppuna on syysjuhla, perjantaina on siis kenraaliharjoitukset LPR-salissa, sieltä todennäköisesti jonkuntasoista selostusta (ja jos Taija olisi kiltti ja kultainen, se kuvais sit lauantaista samanlaisen MyDayn ku vuonna 2013, eli tämän, ihan vaan tätä blogia varten). Lisäks varmaan myös lauantaista ihan tekstillistä selostusta, jos suinkin kykenen, ja noin 69% todennäköisyydella valokuvia.

Tänään tosiaan tehtiin taas kohtauksia sosiaalisen median maailmassa, ja sen seurauksena lavalla nähtiin kuinka Miro sekä Mane halusivat työntää nakkinsa Tinjan lihapiirakkaan, dementoitunut kuurosokea mummo unohti ruokkia lapsenlapsensa ja habbobileet päättyivät peeloiluun.

Tässä postauksessa ei ole siis mitään muuta ideaa kuin seuraava video, joka käsittelee harkkoja ennen tapahtunutta asiaa. Miro, ihana pikku otus ryhmästämme, päätti tehdä toisen vlogivideonsa ja antoi luvan julkaista sen youtubeen. Aattelin nyt sit linkata sen tänne kans, vaikka laatu nyt onki mitä on. Älkää olko liian tuomitsevia Mirolle ku se vasta alottelee tätä vlogailua :3 Se ei kuitenkaa oo enää yhtä helari ja babyface ku tossa 2013 kuvatussa videossa :DD

Näemme keskiviikkona, byes

Pinja

Kissoja, Wällyn lipomista ja paskarallia kolmelta aamuyöstä

Tiiettekö miten paljon mua sapettaa että keskiviikon harkat on niin pitkät, etten honestly muista kaikkea superhasusta, mitä on tapahtunut.

Kaikki kuitenkin alkoi siinä teatterisalin ulkopuolella, kun vapauduttiin toista ryhmää koskevista velvoitteistamme ja käytiin kaupassa ostamassa niin paljon hyveitä karkkeita ja muita herkkuita. Mulla oli muun muassa pizzanmakuisia riisikakkuja ja viinirypäleitä, sekä tietenkin glögiä koska no, jouluhan periaatteessa alkoi kun kuukausi vaihtui. Glögiä join äärimmäisen kauniista Wälly-mukista (Tomi Välimaa siis oli meidän ohjaajamme mun ekana ja tokana teatterivuotena, ja hänestä on yhä todisteita Estradilla, koska sieltä ei kerta kaikkiaan vaan paeta), ja jossain kohtaa Wälly-muki oli niin kuuma, että glögi suorastaan kiehui yli ja teki teatterin mikroon Punaisemeren. Lisäksi keskusteltiin siitä, kuinka tissit toimivat portaita ylösjuostessa, ja kuinka niistä siinä tilanteessa lähtee tams-tams-tams- ääni, josta myös Tamsin nimi tästä eteenpäin johtuu.

Kun sitte päästii sinne saliin asti (lopetettuamme Pinen majesteettisen, aesteettisen tatuoinnin ihastelu), Tupsu alkoi kivasti taas rääkkäämään meitä. Tehtiin samaa ku viimeeks, mutta aika paljon vikkelämpään tahtiin, ja lopulta ainakin mä tulin siihen tulokseen, että ihan ookoosti se meni ja se oli suorastaan kivaa, kun viime kerralla se meni vähän päin seiniä ja oli, no, ihan ok. Joka tapauksessa rääkki on aina rääkkiä, joten menin sit tän alkulämpän jälkeen ehdottamaan et;

"Leikitäänkö Raamattua, sä voit olla Jeesus ja me ristiinnaulitaan sut?"

Me ei leikitty Raamattua. Kinda sad, mutta jakauduttiin ryhmiin ja valittiin ryhmässä joku hassu eläinvideo, joka meidän piti liikkeellä ja äänellä tuoda näyttämölle. Mun ryhmässä oli Saara ja Ella, ja valittiin Cat Logic- video, jossa erinäiset kissaeläimet tekevät mitä hassuimpia asioita, kuten valitsevat nukkumapaikakseen pizzalaatikon, kun vieressä on kallis kissanpeti. Tiimityön tuloksena tehtiin kohtaus, jossa ensin kello kolmelta aamulla kolmen kissan järjetön paskaralli hassuja ääniä pitäen ja siitä sitten eteneminen vessaan, kissanpeteihin ja muihin.

Heidi sitten kehotti meitä viemään kissasekoilua eteenpäin, ja lopulta päädyttiin tekemään erittäin viihdyttäviä asioita lavalle Maija Vilkkumaan 'Kissavideoita' tahtiin, joka vielä vaihdettiin joksikin instrumentaaliseksi asiaksi. Oltiin siis erittäin paljon kissoja tänään.

Lisäksi tämän päivän teemoihin lukeutuivat Pain Olympics (älkääkä helvetti avatko tuota linkkiä jos ette oo valmiita menettämään ikuisesti jotain pyhää sisältänne, for reals, en kyenny ite kattoo ku ekat seittemän sekuntia joten en vastaa sisällöstä :DD), karvapallot (Tamsia yskitti, ja me ohjeistettiin sitä, että sen pitäis nuolla vähemmän karvaisia perseitä), mukin lipominen (ylikiehunut glögi piti saada irti mukista, joten vaivihkaa nuolin sitä, ja Hedi väitti että Wälly-mukin nuolemisesta voi tulla oraalisesti raskaaksi) ja pallo pois tai pallit pois (Miro pelleili pallolla ja kerroin sille et jos se ei laita palloa pois, laitan sen pallit pois).

Myös instagram kannattaa vilkaista lyhyempien pätkien vuoksi, eli @projekti_peruspoppo666

Moro sano poro

Pinja

Kun omistat kissan, et voi käydä vessassakaan yksin

Wälly-muki. Tää on muuten erittäin suuresti mun esteettistä silmääni hivelevä kuva.

Double post ja liplattavat aallot

Se kun ei jaksa varsinaisesti ees selittää mitään ihmeempiä, kunhan vaan kerron että aivoni ovat erittäin pahasti fucked up just nyt (kiitos kuuluu elämälle, koululle ja Santerille), ja et luvassa on semilyhyt tuplapostaus (lyhyt koska a. fucked up brain, b. väsyttää ja c. pitäis Heidille saada työnnettyä yks jos toinenkin juttu vielä tän illan aikana) viime keskiviikosta ja tästä päivästä.

Keskiviikkona meitä oli rääkkäämässä kaikkien suuresti rakastama Topias aka Tupsu, joka on adoptoitu meille viime vuonna läpällä, ja joka tänä  vuonna päätti sitten adoptoitua ryhmään ihan oikeasti. Tupsu vetää meille tanssijan elkein kaikenlaista 'kevyttä' ja 'ei soijaavaa' jotta meidän kehonhallintamme parantuisi. 

Treenihän on siis yhtä helvettiä. Mutta ihan kivaa. Vähän niinku elämäkin :'D Topias näytti likkeet silleen sujuvasti ja helposti, ja sit me muut kompuroitiin perässä. Ja koska ei osattu ollenkaan, Tupsu opasti meitä ja hoiti hommansa hienosti. Vaikka me kaikki oltiin sitä mieltä, että Tupsu osaa taitavasti vittuilla pelkästään sulavilla tanssijan liikkeillään, mä oon ainakin sitä mieltä että sen treeneistä on ihan oikeesti hyötyä ja ne on välillä jopa tosi kivoja (siis silloin kun ei tunnu että maailma kaatuu niskaan ja oma keho ei tottele yhtäkään käskyä). 

Tänään maanantaina käytiin läpi syysjuhlan iskut vielä kertaalleen, ja niitä mun pitäsi nyt sit käydä tekemään yksinkertaistettuun versioon Heidille pahasti vahingoittuneiden aivojeni kauhunsekaisen pyörteilyn lomassa. Ei tässä vissiin ihan hirveesti mitään tapahtunut tänään, harkat meni aika nopeesti, ja keskiviikkona sitte taas käymään toisen syysjuhlaporukan harkoissa viemässä informaatiota eteenpäin.

Otsikosta en tällä kertaa voi paljastaa oikeastaan mitään, mutta se täytyi nyt kuitenkin laittaa noin :D

Hyviä öitä, murmelit ja muut ♥

Pinja

Tässä meidän ikioma Tupsusemme osoittaa, kuinka muillakin liikkeillä, kuin keskisormella, voi vittuilla ("Tuo on vain plie, tämä on sitten grand plie mutta ei mennä siihen asti, ja noniin, hyvinhän se menee"). Takana nähtävissä uuvahtanut Mane.

"Tehkää te muut vaan tota ni mä näytän tän hienon hypyn" +Miro ei osaa ja kattoo Tamsilta mallia