keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Taijaa, pippeleitä ja vähän tupsukkeita

Hyvää iltaa

Newsflash of the night; teatterilla pöllää ebolaepidemia. Eli toisin sanoen Ella oli kipeänä (ei selvinnyt maanantaista. En selvinnyt minäkään tho) ja puoli ryhmää makas katsomossa koko treenien ajan.

Me muut kärsimme Topiasta taas kerran, tosin tällä kertaa asiat ei ollu ihan niin kamalan hankalia ja raskaita kuin joskus alkuaikoina. Topias näytti miten pirueteilla vittuillaan, Topias näytti miten painovoimaa uhmataan ja Topias kertoi että jos teemme väärin, akillesjänteet ovat vaarassa räjähtää.

Saatiin me tehtyä eteenpäin näytelmääkin. Ja jälleen kerran ihastuttava Heidi Parkkinen (jolle olen yhä katkera siitä että informaatio maanantaista välittyi mulle vähän myöhässä ja aiheutti hysteerisen kaaoksen mun aivoissa ja vielä hyteerisempiä viestejä syventävien taholle) onnistui antamaan loistavia mielipiteitä siitä, miltä näyttämöllä tulee näyttämään;
"Mä nään vaan alastoman vauvan tossa keskellä."
"Oo... Tulee tuntemuksia!"
"Pippeli on henkilökohtainen asia."
"Pidän kalanaisista.."

Lisäksi tiadan mainita vain että Miro on raiskannut kaikki suomen naiset ja menee alastomiin kolmevuotiaisiin homoseksuaaleihin Velluihin. Olen kiireinen ihminen koska huomenna kaksi reaalikoetta ja ylihuomenna yksi. Eiköhän se olisi moros poros. Horos.
Pinja

Meillä oli TAIJA takaisin käymässä vähän ja sille on kasvanut sielu
Aika vauhdikas tuo piruettiyritykseni
chaos
  
Huomioikaa Wälly Saaanan ja Saaran välissä

tiistai 26. tammikuuta 2016

BONUS: Laista muikkusi!

Eilen sunnuntaina kävimme toveri Nelsin kanssa hieman isolla kirkolla retkeilemässä. BBG Castingin avoimet koekuvaukset siis kyseessä. Niistä mulla ei oo muuta sanottavaa kuin että oli aivan helvetin hienoa ja sujuvaa toimintaa ja mukavaa porukkaa siellä töissä. Ja sille kivalle ihmiselle jonka kanssa juteltiin odotustilassa, olit hurjan mukava, mutta ei tiedetä sun nimeä eikä ikää. Olit kuitenkin kiva. Pus :*

Reissun pääkohdat muodostuvatkin lähinnä lausahduksista, joista rakentui myöskin pieniä sarjakuvia. Toveri Nels on hieno mies ja osaa piirtää. Kerron nyt tähän alle hieman avaavasti tilanteista joissa saimme nauraa vatsamme kipeiksi.

Tilanne 1
Bussimatka Helsinkiin alkoi kymmeneltä aamulla Matkakeskukselta. Napattiin takapenkki ja levittäydyttiin sinne niin että vietiin kaikki kuus penkkiä. Nella nukkui päälläni kaksi tuntia ja oli jossain todella... Syvällä. Aikuiset ovat vähän tyhäm välillä koska perheistä pitää aina puhua. Unohtamatta jalkanukketeatteria joka oli traagisinta koko matkalla.

Tilanne 2
Helsingissä oli arktiset olosuhteet, lunta tuli vaakatasossa ja se kasaantui kaduille harmaiksi möykkiöiksi. Me Nellan kanssa päätimme olla astumatta jalallammekaan ulos ennen kuin on aivan pakko ja vietimme päivämme Kampin ja Forumin väliä maanalaisen tunnelin kautta ravaten.

Tilanne 3
Mäkkärissä oli hyvä syödä. Kaupunki vaihtuu mutta mäkki ei petä. Nella kertoi hienoa tarinaa miehestä, joka oli ollut kakkeamassa vessassa ja pyyhkimässä pyllyään kun oli aivastanut, ja refleksinomaisesti laittanut käden suunsa eteen. Harmi vaan että kyseessä oli käsi jossa oli tämä paperi johon hän oli hetki sitten pyyhkinyt takalistonsa. Poor guy, oksensi vielä lattiallekin ja lopulta kieriskeli oksennuksen ja kakan ytimessä. Heidi olisi pitänyt tarinasta.

Lisäksi mäkkiin liittyi kauniita lausahduksia. Ojensin Nellalle hänen BigMac- rasiansa ja sanoin jostain syystä;
"Voit nyt ottaa isäsi takaisin."
 Lähtiessämme mäkkäristä Nella muistutti ystävällisesti;
"Muista laukkusi!" johon vastasin iloisesti;
"Laista muikkusi!"

Tilanne 4
Nels ei osannut jäätelöidä kunnolla vaan teki olympiarenkaat housuihinsa jäätelöpurkilla. Also hän sai minut nauramaan niin hirveästi että vatsaan sattui ja vertasin häntä ystävällismielisesti laktoosiin.
"Olet minulle PAHAKSI!"

Tilanne 5
Jäätelöä syödessämme istuimme kauppakeskuksessa ja Nella piirteli luonnoksia allaolevista kuvista. Out of context jotkut lausahdukset olisivat varmasti kuulostaneet varsin hämyisiltä, kuten;
"Mä näytän aika rajulta ilman hiuksia."
"Niin me kaikki."
Tämän lisäksi rukoilin jumalaa ja jeesusta että castingpaikassa olisi kaikille penkit. Anna siellä olla kaikille penkit. Jooko. Ja olihan siellä mutta ei silti ollut.

Tilanne 6
Tuijotin syventävien eliittiporukan kirkkainta blonditähteä Nellaa, joka tuijotti tyhjyyteen kuin miettisi jotakin sanoinkuvaamattoman mysteeristä. Tosiasiassa hän oli vain laiska paska ja oli vajonnut tilaan, jossa hänen ei tarvinnut ajatella.

Nellan lähettämä ääniviesti johonkin hänen ryhmäänsä (Nella Pinja);
News flash, Kuntola has gotten tired of hasus. I don't like the hasus anymore. Kuntola doesn't like hasus anymore... HASIS... *maanista naurua* Which one is it? Well well well. Well well well. Which one is it!? Tell me tell me, why are you still holding my hand if you don't like the haZUS anymore? Maybe you are not haZUS anymore. What am I then? Just lovely :3 Awwww... You little fucker-titty-sucker... That's why I like you.

Tämä kaikki vain koska pitelimme toisiamme kädestä kiinni puolisen tuntia bussissa. Koska miksipä vitussa ei. Ja katselimme hyveitä armeijamieheitä joita oli bussi täynnä.

Nyt syventykää tämän pariin. May I present you; minun ihanan kauniin ystäväni Nella Salmen taidetta ♥


Suunnilleen tältä näytti menomatkamme




Me emme liioittele yhtään arktisten olosuhteiden suhteen
Nätti reissu nätti Nels
Pinja

maanantai 25. tammikuuta 2016

Työ ootte ihania ♥

Heidi Parkkinen loisti poissaolollaan. Pinja Kuntola (minä) ja Ella Pitkänen (ei minä) saimme vastuun. Ella Pitkänen makasi huonovointisena katsomossa. Pinja Kuntola oli neljässä paikassa yhtä aikaa (keittämässä kahvia, etsimässä avaimia, tulostamassa ja ohjeistamassa) ja yritti värvätä apua syventävistä niin livenä kuin puhelimitsekin (tyylillä "SUN ON TULTAVA TÄNNE AUTA MUA HERRAJUMALA MÄ KUOLEN EN OSAAAAAA"). Estradilla jo olleet Nels ja Sultsunen pistivät käyntiin pallolämpän ja hylkäsivät meidät sitten oman onnemme nojaan.

Pinja laittoi ihmiset juomaan kahvia ja lukemaan lauantaina kirjoitetut kohtaukset hiljaa. Pinja kävi ulkona vähän hengittämässä ja tuli takaisin. Pinja kielsi Miroa juomasta kahvia ryystämällä koska Miro kuulosti pedofiililtä. Sovittiin että tehdään kolmea kohtausta. Pinja ohjasi kaksi ensimmäistä kohtausta suunnilleen samalla dramaturgialla ja samalla tyylillä (artaudilaisia kissoja ja whatsapp-nonsensea), ja oli ylpeä ryhmästä joka keskittyi niin maan perkeleesti (like really niin hyvää keskittymistä ystävät KIITOS) ♥

Kolmas kohtaus joka tehtiin oli keskustelupalsta, ja koska Pinja halusi nähdä jotain hassua, hän käski improvisoimaan antaen vain alun, keskikohdan ja lopun. Juttu eteni aivan helvetin hulvattomaksi;
"Minä kasvatan mun Vellusta homon!" eikä Pinja saanut kirjoitettua kaikkea hauskaa ylös. Onneksi Tams kuvasi koko kohtauksen videolle ja Pinja lupasi rakastaa häntä ikuisesti.

Kiitos siis ryhmällemme niin helvetin hyvästä toiminnasta ja siitä että sain nauraa ohjatessani niin kamalan paljon ja että olette ihania ja ihmeellisiä otuksia. Nauroin niin kovaa että melkein itkin ja nyt olen ollut koko loppupäivän hyvällä tuulella. Love you :3

Harkkojen jälkeen Pinja oli niin onnellinen että keitti kahvit syventäville ja joutui suostuttelun uhriksi. Pinja jäi katsomaan Pessiä ja Illusiaa opiskellen samalla kiivaasti biologiaa. Pessin ja Illusia harkoista myöhästynyt Elsa nukahti ja jätti tulematta. Pinja teki rajun stunt-roolin hiiriäitinä. Myös syventävien harkat menivät mallikkaasti. Sen jälkeen Pinja vietiin turvallisesti kotiin ja nyt Pinja opiskelee aamuyöhön asti mutta se oli sen arvoista.

Pinja kiittää ja kuittaa ja on onnellinen ♥
Pinja

lauantai 23. tammikuuta 2016

Veino-Keino ja artaudilaista pornoa

Moroskuukkelis pikku murmelit (be thankful etten kutsu teitä possusiksi niinku meidän tänhetkisellä äikänopettajalla on tapana) ♥

Tänään meitä oli sankoin joukoin (kts. kaksi ihmistä) estradilla kirjoittelemassa kohtauksia epäloogisessa järjestyksessä ja säätämässä samalla kun syventävät ja Aapon ryhmä teki teatteria. Eli minä ja Ella. Eikä me ees saatu koko ajaksi työrauhaa kun julmat ihmiset ympärillämme tekivät meistä yleisorjia (johon oon tosin jo äärimmäisen tottunut enkä siis ois ees kiinnittänyt moiseen mitään huomiota jos Ella ei ois maininnu asiasta) jotka ravas kaupassa ostamassa maitoa ja keksejä, keitteli kahvia syventäville sun muille ja siivos sitte jälkeenpäin paikkoja kun muut häipy.

Saatiin kuitenkin tehtyä oikeesti ihan hyvin kohtauksia, meillä oli siinä alku, loppu ja joku 16 tai 17 lisäkohtausta, ja jos Tohtori Googlen kohtaukset jaetaan useempaan osaan ni sit niitäki on neljä enemmän. Suurin osa on massakohtauksia ja niissä ei oo minkäänlaista juonen kaarta mutta siinä on ainakin mistä valita. Olimme produktiivisia ja olemme ylpeitä siitä.

Produktiivisuuden lisäksi selvisi, että yhdessä Marie-keksipaketissa (jossa on kolme pötköä keksejä) on 141 keksiä. Ja että hampurilaista ei kannata laittaa mikroon koska majoneesi kuolee. Ja että paras lause minkä oon ikinä kirjoittanut on; 
"Samu Sirkka säikähtää ja tulee vaihtamaan nettisivun artaudilaiseksi pornoksi." Ja että en osaa kirjoittaa, koska Veino-Keino ja Masakohtaukset. Ja että syventävillä ei ole kavereita (ne käveli yks kerrallaan hakemassa keksejä ja sanottiin että vie kaverille kans, johon ne vastaili kaikki että ei niillä oo kavereita). Ja että sömen kieli on kummaa ja paljon nätteitä nisteitä.

Ella, kiitos kamalasti tästä hienosta päivästä. Ja ihan by the way Pessissä ja Illusiassa on maailman kauneimmat biisit, itken ja kiljun sisäisesti.

Nähdään maanantaina,
Pinja

torstai 21. tammikuuta 2016

Pinokkiota, pilttejä ja perversiota

Hyvin hyvää no, näköjään torstaita kaikille. Vuorokausi vaihtuu aina niin kamalan vikkelästi, jumaliste. Tänään oli ihan hyvettä harketta ja saatiin kehiteltyä kaikenlaista hupsua ja hullunkurista. Tupsua ei saatu kehiteltyä koska Tupsu oli jumissa autolla keskellä korpea, #prayfortupsu.

Heidi pisti meidät aluksi vähän leikkimään omilla päivän tapahtumilla, mistä seurasi seikkaperäinen selostus erilaisista oppitunneista, derivaatasta ja vitutuksesta kolmen hengen ryhmissä. Sannin ja Ellan kanssa siinä sitten purettiin päivän tapahtumia jotka oltiin jo ehditty kertoa toisillemme aikaisemmin. Tämän jälkeen Heidi käski muuttaa tyyliä milloin minkäkin miehen mukaiseksi. Aloitettiin perinteisellä stanislavskilaisella, siirryttiin brechtin kautta meyerholdiin ja grotowskiin ja viimeisenä artaudiin joka oli yllättävän hupsua ollakseen niin kovin raakaa.

Saatiin myös kehiteltyä meidän aktuaalista kässäriä eteenpäin pari kohtausta (tai siis, meillä on alku ja vähän käsitystä lopusta) ja tehtiin jänskiä hahmokkeita. Ellasta tuli Vieno-Kainon omatunto ("Pinokkio, olen sinun omatuntosi") jolla on klovnin nenä (Tams parka ei nauttinut) ja joka muuttaa persoonallisuuttaan siirtyessään paikasta toiseen. Lisäksi Saara teki kaunista Tohtori Googlen (kirjoitusasu muuttunee Kuugleen tai Qgleen tai vastaavaa) roolia kauniisti. Ja jos Google kaatuu, paikalle rientää huonoa suomea sönköttävä apulaissairaanhoitaja, virolainen valelääkäri Yahoo.

Muita mainitsemisen arvoisia asioita oli se, että Ella meinas kuolla sisäisen nenäverenvuodon aiheuttamaan naurukohtaukseen, se kun Heidi katsoi meitä lavalla riehumassa ja ajatteli vain pornografista yhdyntää ja se kun sai käyttää vain vähän sanoja ja sain öristyä ainoastaan päiväni pääkohdan; "MERIMAKKARA!"

Heidin kootut lausahdukset;
"Pinja, kuulostat ihan Karvalta kun se repii Irikseltä päänahkaa irti."
"Tässä pitää nyt miettiä lapsitehdasta."
"Muumipeikkolumilyhdyt on naurettavia! Teen protestiksi lumilyhdyn jäätyneistä rotista ja pissasta!"
"Varmasti jollain jossain on semmoinen pilttiperversio."

Tänään sukupuutto maistui päärynältä. Hyvästi jääkää (ja lauantaina tavataan kaikki jotka tulevat käsikirjoittamaan uh mahtavaa) ♥

Pinja

Tänään krediitit kuvaamisesta Pinelle koska kaikki meidän ysiluokkalaiset oli Tylypahkassa. Tässä siis meidän Samu Sirkkamme ja Vieno-Kainomme.




tiistai 19. tammikuuta 2016

Voi hitsinvitsit anteeksi hyvä herrasväki (ja sikiöasentoja)

Hyvää vaihtuvaa vuorokautta

Olen syvästi pahoillani, etten eilen saanut tehtyä postausta. Olen myöskin syvästi pahoillani, että se meni tänään näin kamalan myöhäiseksi (ja jäänee aika lyhyeksi). Toistan iänikuisen selitykseni; kiire. Kiire on paska tekosyy ja tää kaikki on varmaankin aikataulutuskysymys, mutta oon nyt neljästä asti kirjoittanut lähes taukoamatta historian esseetä, äidinkielen esseetä ja englannin kirjoitelmaa enkä oo vieläkään valmis (kello näyttäis olevan 5 vaille 12), ja muistin tän vasta nytten. Joten sorry, ei tule toistumaan toivottavasti, opettelen olemaan järkevä ajankäytön kanssa :D

Viime keskiviikosta en osaa sanoa juuri mitään, koska olin kaupunginteatterilla katsomassa pyörivää taivasta ja miehiä ja laulua ja... Niin. Kolmen pennin ooppera oli kauneutta. Hyvin hyvää brechtiläistä (käytän hienoja sanoja mutta en silti osaa ajaa niitä?) teatteria. Kuulemma Heidi oli flipannut harkoissa koska kännykät ja slärväily, ja saarnaillut porukalle. Ja Tupsu oli ollu tupsuilemassa. En ollut paikalla, aamen, kiitos jumala, olen jo valmiiksi niin ahdistunut ja pirstaleina etten kestä saarnaa *melodramatic sigh*

Eilen sitten hmm mitäköhän tapahtui. Joku uus jäbä tuli pyörähtämään paikalla, mutta kukaan ei tiedä siitä mitään. Perus lämpät vedettiin ja sitten kirjoiteltiin vähän lauseita ja ilmaistiin niitä lavalla juoksennellen kaoottisesti. Heidi myöskin kertoi jostain mitä oli duunaillut viikonloppuna. Mieleeni jäi tasan se että teatteri on jonkunlainen saatanallinen rituaali (???), jotain Stanislavskista, Brechtistä ja siitä yhdestä joka googlailujeni perusteella voisi olla Vsevolod Meyerhold mutta en tietenkään osaa sanoa koska tämä on täysin arvailujeni varassa. Ja että NJOM NJOM- tyyppinen syöminen on tosi teatterillista. Heidin viikonloppu on selkeästi ollut tuottelias.

En minä muuta tässä nyt tosiaan, kun vielä pitäis hissan essee kirjoittaa ja nuo muut lähettää opettajille. Ja meillä saattaa olla myös sanakoe huomenna ehkä mahdollisesti ja siitä en ees tiedä et mitkä kappaleet. God fucking damn it. Pitänee myös aikatauluttaa koeviikon lukemiset kun sekin tossa ens viikolla alkaa :'D High school why are you doing this to me like really just no please do not. 

Hyvin hyveitä öitä niille onnekkaille jotka pääsee jo nukkumaan ♥
Pinja

Kuva on keskiviikolta joten en tiedä mitä tapahtuu, mutta arvelisin että Heidi on vihaisena käskenyt miehet sikiöasentoon lattialle ja sitonut heidän kätensä selän taakse. Loppu jää arvailujen varaan.

Heidi on kurkkiva laatikkolapsi sikiöasennossa (se kuvittelee että se on ton laatikon sisällä eikä me hennottu kertoo et oikeesti se on vaan sen takana, hassu Heidi)

perjantai 15. tammikuuta 2016

Teatterii ja teräaseita

Oikein mallikasta iltaa kaikille pikku palleroisilleni ♥ (tai siis ettehän te mun oo, ei toista ihmistä voi omistaa vaikka haluaiskin, mites mä nyt noin itsekkäästi aloitin postaamisen, huhhuh.)

Tänään oltiin teatterilla yhdeksästä neljään ja vietettiin laatuaikaa hakaten toisiamme sekä aseilla että ilman. Paikalla oli suurin osa syventävistä ja muutama meidän ryhmästä, yksi harhaileva sirkusihminen ja Markus Järvenpää Suomen Näyttämötaisteluyhdistyksestä miekkoineen. Aika hyvää enteilevä kombo, eikö vaan?

Sitäpä se juurikin oli. Aloitettiin sillä että Markus kerto vähän siitä yhdistyksestä ja näyttämötaistelemisesta ylipäätään, jonka jälkeen siirryttiin kulmasaliin lämmittelemään. Pelattiin hysteeristä pallopeliä jonka aikana taannuttiin ala-asteikäisiksi;
"Eiku se pallo tippu ni tosta ei pidetty!"
"Eikä tippunu ku sä sen eka tiputit ni se oli meillä!"
"Anna se pallo nyt meille ku se on meiän vuoro!"
Lisäks Miro ja Iris todisti olevansa aivan helvetin huonoja heittämään pientä palloa alle metrin päästä paikallaan olevaan, suhteellisen isoon kohteeseen.

Sen jälkeen siirryttiin lyömään toisiamme. Ero teatteriväkivallan ja oikean väkivallan välillä on hirmu selkeä. Oikeassa väkivallassa uhriin sattuu, teatteriväkivallassa lyöjä on se joka kärsii. Pariuduin Nellan kanssa ja alettiin vuorotellen mäiskimään itseämme niin että se näytti ku lyötäis toisiamme. Nyrkki kohti naamaa ja toisella nyrkillä omaan rintakehään. Tai perseeseen. Tai reiteen. Emmehän me kipua pelkää.

Tehtiin taistelukoreografiaa, jossa henkilöt A ja B tekevät mitä mielenkiintoisempia ratkaisuja toisen satuttamiseen. Itse olin henkilö B, jonka kimppuun A hyökkää kuristamaan takaapäin. B lyö A;ta kyynärpäällä vatsaan (itseään kylkeen) ja lyö nyrkillä A;ta naamaan (itseään rintakehään). B kohottaa kätensä toiseen iskuun, A ottaa hänen käsistään kiinni ja pamauttaa kämmenselällään B;tä nenään (itseään reiteen). B kärsii, A potkaisee B;tä vatsaan (töytäisee kevyesti jalan ei-terävällä osalla) ja B perääntyy. A yrittää potkaista B;tä sukuelimille (oisitte nähny Manen ilmeen tässä kohtaa) mutta B torjuu ja potkaisee A;n maahan (harjoiteltiin kaatumistakin se viis minuuttia).

Markus anto meille tunnin ruokatauon. Tajuutteko. TUNNIN. Meil oli viime vuonna legendaariset kymmenen tunnin harkat ja alunperin ainoon tauon oli tarkotus olla 15 minuuttia pitkä (toki se vähän venähti koska kolme ryhmää ja yks mikro) ja nyt saatii luksus-ruhtinaallinen (älkää toki kyseenalaistako sanavalintojani), pitkä tauko jonka aikana kerkes käymään kaupassa ja syömään tosi hyvin.

Ruoan jälkeen treenailtiin vähän jalkatyötä ja siirryttiin sitten miekkoihin. Ne aiheutti vähän kauhistuneita rekatioita, mutta voin spoilata jo nyt että kukaan ei kuollut pahemmin. Miekkailu oli niin kamalan cool jo ajatuksen tasolla, mut sit se ekat kymmenen minuuttia sitä piti pitää samassa asennossa ja jatkaa jalkatyön treenaamista. Siinä kohtaa oikeasti suht kevyt miekka alko tuntua aika hitoksee painavalta :'D Koreografiaa lähdettiin jatkamaan.

A on kaatunut maahan, B machoilee eikä jostain syystä yhtään huomaa kun A juoksee pää kolmantena jalkana etsimään itselleen miekan jostain salakätköstään. A yrittää sivaltaa B;tä ensin olkapäähän, sitten vatsaan ja lopulta tekee näyttävän pistoyrityksen, joka menee hutiin. B tönäisee A;n kauemmaksi ja ryntää itsekin hakemaan miekan jostain. B tekee kolme hyökkäystä ja A yhtä monta torjuntaa (opeteltiin siis 5 erilaista hyökkäys-torjunta- menetelmää +5a); 2, 3, 5. A tarttuu B;tä ranteista ja potkaisee tämän maahan. A ei tapa B;tä koska on macho fantastico ja ylimielinen idiootti. B nousee ylös, A hyökkää ja tekee jäynän, eli aloittaa muka hyökkäyksellä 2 mutta siirtyykin kolmanteen ja lopulta 5a;han, josta B torjuu ja sivaltaa A:n vatsan auki voittaen näin koko taistelun.

Olen sitä mieltä että kurssi oli erittäin A) mielenkiintoinen, B) hyödyllinen ja C) cool, ja haluankin siksi sanoa että kiitoksia kamalan paljon, Markus, ja kiitos kaikki ihmiset jotka mukana olivat tappelemassa ♥

Päivän lausahduksia (tässä pitää välillä tietää konteksti tai muute ei kuulosta hyvältä)
"Siinä kaverin olkapäällä on papukaija, kuvitelkaa että lyötte sitä."
"Kiitos. Kiitos. Kiitos. En tarvitse kiitoksia."
"Oi, apua, älä, eiku ei se ees osunu. Lyö uudestaan!"
"Nyt mä lyön sua viel vähän ja sitte mennää syömää!"
"Jos tästä ei jää mustelmia, teette sen väärin."
"Riko minut rakkaani, riko minut vaan."
"Tehkää tuo äskeinen tappelu mutta vaan keijukaismaisemmin."
"Kun tullaan kakkoseen, siirrytään vain ykkösestä toiselle puolelle."

Pinja

Meitä tänään kuvaili Pine kännykällään, laatu siis on mitä on. Tässä nähtävillä DRAAMAA.

Vasemmalla hieman miekkailua hieman, ja oikealla itse maestro kuristaa Miroa (+omg tuol takan on joku syventävä OOOH)

Ja tässä vielä lyhyttäkin lyhyempi köpösti editoitu kooste ja vähän Pirates of the Caribbeania :3

maanantai 11. tammikuuta 2016

Valon orja ja RIP

Iivninkiä

Teatteri jatkuu jälleen, kiitos luojalle siitä. Olikin jo vähän tylsää ilman virikkeitä ja ihania ihmisiä :3 Lisäks ei oikeestaan juurikaan tehty mitään muuta ku sukellettu suoraan teatterin ytimeen ja deeppiin shittiin sillee instantly mikä oli yllättävää ja oikein mainiota.

No, kyllä me aluks oikeestaan vähän juteltiin lomakuulumisista ja näin poispäin, minkä aikana tapahtui surullinen menetys. Puheenvuoroa vaihdettiin palloa heittämällä koska emme osaa pitää päitämme kiinni muiden puhuessa, ja kun pallo heitettiin pahaa-aavistamattomalle Saaralle, sen kynsi katkes ja tippu maahan. RIP Saaran kynsi.

Sen jälkeen sitten revittiin itsellemme valtavat paperipalat ja kirjoitettiin vartti pimeydessä kuunnellen musiikkia ja eläytyen laatikkolapsen mielen pyörteisiin. Käsiala oli todennäköisesti aivan järkyttävää, kun ainoana valona oli pikku tuikku lyhdyn sisällä, mutta suorastaan pidin joistain pätkistä, joita kirjoitin. Tajunnanvirta on rakkautta, vaikka sinne eksyki sitte mm. jotain seuraavanlaisia pohdintoja;
"Äiti, mitä lampaille tapahtuu jos kukaan ei laske niitä?"
"Onkohan lumi jossain vaaleanpunaista? Leikkivätkö kultakalan poikaset monnien kanssa? Monni, sonni, onni. Mitä onkaan onni?"

Sitten tehtiin pikkusia pätkiä jonkun toisen paperiin, ja valmisteltiin lyhyet monologit kymmenessä minuutissa jostain paperista, mikä nyt sattu edessä olemaan. Tää kaikki tapahtu niin, ettei sanottu sanaakaan toisillemme, ja se jatku vielä siinäkin kohtaa kun esitettiin monologit. Vasta niiden jälkeen alkoi hitaasti tää tuttu puheensorina leviämään ja mielipiteet kuulumaan. Kyettiin olemaan hiljaa tyyliin tunti putkeen. SAAVUTUS. (Okei pakko myöntää en ollu ihan hiljaa, mun entinen matikanopettaja käveli ohi pienen tyttärensä kanssa ja jätti poikansa estradille ja sano että sen saa teipata tuoliin kiinni jos se riehuu, ja oli pakko vastata että tämä selvä. En tienny et estradi tuhoaa myös vanhempia, eikä vaa oppilaita.)

Lopuks kokeiltiin vielä kohtausta, jossa Kaino-Vieno ja Vieno-Kaino istuu omissa laatikoissaan ja monologin pätkiä käytetään eri tavoilla toistaen ja yleisöäkin ahdistellen. Kerrassaan produktiivinen teatterikerta siis, harvinaista näin vuoden ekalle tunnille mutta erittäin mahtavaa.

Ai juu, ja otsikon alku selittyy sillä että teatterisalin valot oli jotenki hämärästi (hahah hämärät valot see what I did there) sekasin eikä ottanu Heidin käskyjä vastaan. Pari kertaa se jakso käydä sammuttamassa ne ite, mutta jossain kohtaa se oli sillee;
"Ei mutta minullahan on Sulo, se on mun orja!" ja siitä eteenpäin salin ulkopuolella Pessiin ja Illusiaan replojaan opiskeleva Sulo sai hoitaa valot.

Mä en tiedä mitä teen keskiviikon kanssa, kun oon kamalan huono olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa ja mun pitäis olla kattomassa Kolmen pennin oopperaa kaupunginteatterilla klo 19-21.30 ja harkoissa klo 18.30-20.45 ja en osaa aikamatkustaa enkä omista kykyä jakautua kahtia vaikka sellaisesta olisikin kovasti hyötyä. Ilmasutaito ja teatteri on kovin hankala yhdistelmä. Mutta tänä vuonna olen organisoituneempi kuin ennen joten onnistun hallitsemaan asiat paremmin, eikös? 

Näkemiin,
Pinja

Muistutuksena tosiaan vielä kaikille että nykyään meitä kuvaa Leevi :3

Onko tämä kuva heilahtanut vai heittääkö päässäni anyways tässä jälleen päähenkilömme

lauantai 9. tammikuuta 2016

Joulubonus 3/3 ~ Kevät isolla koolla

Noniin, ensimmäinen tyngähkö kouluviikko on nyt ohi ja Kevät isolla koolla on virallisesti alkanut. En ymmärrä minkä takia päätin tehdä kolme ’joulubonusta’ ja etenkin nimetä ne nimenomaan 'joulu'bonuksiksi kun joulunaika on kuitenkin jo ohi ja kyseisen sanan käyttäminen tässä yhteydessä on äärimmäisen typerän tuntuista. Tässä näkee mun kyvyttömyyden kauaskatseisuuteen, huoooh. Ja kolme oli vähän liikaa koska vaikka haluun kirjottaa juttusia, en oikeesti keksi yhtään mitään sellasta, mikä sit kiinnostais oikeesti muitakin. Tämä postaus olkoon siitä rankka ja äärimmäinen esimerkki.

Eniveis, jospa tässä vaikka kertoisin (ja samalla oman mielenterveytenikin vuoksi listaisin) että mitä tämä minun Kevääni nyt sitten sisältää. Ja voisin myös kertoa siitä keväästä, kun ensimmäistä kertaa tulin burn outin partaalle. Oon btw aina tykänny sanasta burn out, koska sitä se nimenomaan on. Loppuun palamista. Ei se oo haluttomuutta tai kyvyttömyyttä tehdä asioita, vaan nimenomaan sitä paloa, koko ajan kasvavaa ja ruokittavaa tulta joka roihuaa tahdonvoimalla ja sillä, ettei pysähdy miettimään miltä tuntuu. Sitä että varjelee sitä liekkiä heittelemällä lisää polttopuita vaikka ei välttämättä tarviskaan, ja varoo edes ajattelemasta kevätsadetta joka viilentäis ja rauhottais mutta myös sammuttais sen tulen. Sillä mä aattelin tästäkin keväästä selvitä hengissä, pitämällä sen kipinän mikä siellä jo nyt heräilee, elossa ja roihuavana. Kuitenkin, ekaa kertaa tää tilanne tuli vuoden 2014 keväällä eli kasiluokan lopussa. Silloin mun puolentoista kuukauden To Do- lista näytti seuraavalta;

-Street Children- musikaali; käsikirjoittaminen, tekninen toteutus, harkkojen organisointi, ohjaus, yksi päärooleista, koreografian teko, neljän koreografian opettelu ja kaksi laulua
-Vähän niinku benjihyppy kaikkine lisäharkkoineen
-Tanssikilpailu ja kaksi tanssiesitystä
-Koulun kevätjuhlassa laulu ja tanssi
-Myö Nuoret- tapahtuman suunnittelu ja teatteripajan vetäminen
-Tanssi- ja teatteriharkat (ja kaikki niihin liittyvä ylimääräinen)
-Koevyöry joka ei ollut yhtä organisoitu kuin lukiossa, vaan tyyliin joka viikko kolme koetta plus normaali koulunkäynti

2015 oli tekemismäärältään ehkä rankempi, vaikka oikeestaan keskityin tasan kahteen asiaan, Kaarnaan ja kouluun (kouluun enemmin tai vähemmin, kun kuitenki ysiluokan loppu ni tiesin jo et tulen pääsemää lyseoo, saatto jäädä opiskelu vähän vähemmälle). Jutut vei vaan enemmän aikaa, ja viimesetkin vapaat vietiin multa lehdistötilaisuuksilla, kyläjuhlakeikoilla tai kymmenen tunnin harkoilla, joissa sitten ekan tunnin aikana tuli kitattua se kuus kuppia kahvia ja loppupäivän täris kädet ja sydän hakkas. Kuinka olla vitun epäjärkevä ja vastuuton- A thrilling novel by me. (myös saatavilla Kuinka kuluttaa itsensä täysin loppuun uskoen koko ajan, että pystyy kyllä tekemään vielä vähän enemmän- A thrilling sequel sekä Kuinka toistaa tämä vuodesta toiseen kirkkain silmin- Runokokoelma)

Tänä vuonna To Do- lista on toivottavasti chillimpi. En tiie vielä, kun nyt tässä alan sitä ekaa kertaa rakentamaan vähän asiasta hermostuneenakin. Oon lievästi pakkomielteinen ja neuroottinen listojen ja aikataulujen kanssa, ja myönnän sen itekin. Oon alkanu pikkuhiljaa myöntämään itelleni että teen ihan kummallisia juttuja ja ahdistun liian herkästi, mutta en SILTI OSAA MUUTTAA MITÄÄN koska aina kun yritän, tuun lopulta siihen tulokseen että nah kyllä mä nyt oikeesti pystyn ja tämä kaikki sählääminen on kovin tarpeellista. Kun liekki roihuaa tarpeeks kirkkaasti, sitä sokaistuu kokonaan ja kaikki nää ajatukset mitä on jälkeenpäin tosta tekemismäärästä ollu, katoaa näkökentän ulkopuolelle. En osaa ajaa itseäni :D Muttamutta ehkä jätän tämän pohdiskelun siitä miten älytön ihminen oon, ja siirryn siihen listaan.

-Teatteri (kaikkine lisäharkkoineen, esityksineen, reissuineen jne.)
-Koulu (eli ihan basic läksyt ja esseet sun muut, sekä koeviikot)
-Ilmaisutaidon produktiokurssi (eli siis samainen kurssi joka teki viime vuonna Keltaisen Pallon)
-Viikko Ranskassa säätämässä jotain (??? en tiedä mitä ???)
-Omat kauniit tavoitteet joita en taida ruveta listaamaan tähän koska liikaa
-Blockbustersin koekuvaukset or something w/Nels jos se nyt on saanu sen ajan samalle päivälle (sitä varten tein esiintymiskokemukseen keskittyvän CVn ja siitä älysin miten paljon oon yläasteella saanu aikaseks, reaktio oli suorastaan ihaileva ja hämmentynyt, sairasta touhua mutta toisaalta niin taitaa olla kaikki tämä mitä teen ja haalin)


Mä tosissaan toivon että tuossa oli kaikki. Kuoro saattaa kyllä työntyä mukaan, ja isoskoulutus. Jonka seurauksena pitäis rampata seurakunnan jutuissakin, enkä ees kuulu kyseiseen seurakuntaan. Vois kesätöitäkin yrittää metsästää. Tuota noin. Toivon sydämestäni ettei kovin moni tätä eksy lukemaan koska on vähän sellanen fiilis että tää nyt oli turhankin yksityiskohtanen ja mun mielenliikkeisiin keskittyvä, mutta onpahan ainakin täytettä blogissa. Jaajaa. Nyt kuitenkin painun nukkumaan.

Hyveitä öitä
Pinja

perjantai 1. tammikuuta 2016

Joulubonus 2/3 ~ Hömppää ja hedelmällisyyttä

Uusivuosi. Niin paljon muuttuu vuodessa, että se melkein sattuu. Muutos voi olla niin raju ja nopea, että se raapaisee mukaansa myös ihmisen pinnasta jotain. Tai sitten muutos on hitaampi, jolloin se pureutuu syvälle ihmisen sisimpään. Mä en tiedä kumpi sattuu enemmän.

Muutoksessa on toisaalta puolensa. Se kohta, mikä on revitty irti ja kappaleiksi, saattaakin muokkautua ihan yhtä hyväksi, kuin se alkuperäinenkin. Erilaiseksi, joo, mutta myös yhtä hyväksi. Joskus muutos tapahtuu parempaan suuntaan, joskus muutos ei satu ollenkaan. Maailma kuitenkin tuppaa olemaan vähän sellainen, että kivuliaat muutokset huonompaan suuntaan ovat täysin odotettavissa. Eivätkä vain kerran, vaan useita kertoja elämän aikana.

Muutos on välttämätöntä, niin sanottiin ilmaisutaidon ryhmän itsenäisyysjuhlaesityksessä. Muuttuminen on muuttumista, eikä kukaan ole voinut käsikirjoittaa elämäänsä valmiiksi. Se on ihan totta. Mä tiedän, koska oon just niitä ihmisiä, jotka on yrittäneet. Mulla oli tossa syksyllä pari viikkoa sellainen kalenteri, jossa jokaiselle päivälle oli aikataulut tyylillä ”19.33 vaihtamaan vaatteet, 19.36 ulos ovesta lenkille, 20.29 takaisin ja 20.30 suihku” mutta se oli niin ahdistavaa ja hektistä että jopa minä, täysin omalle parhaalleni sokea idiootti, ymmärsin että en pysty noudattamaan niitä ihan noin tarkasti.

Meillä teatterillakin asiat on muuttunu vuosien varrella ihan jatkuvasti, ja muuttuu edelleenkin (tänään sarjassamme 'kuinka rakennella aasinsiltoja syvällisen pohdiskelun ja teatterin välille'). En ees osaa kuvitella teatteria ilman että mikään muuttuisi. Siellä muuttuu kaikki, ja koko ajan. Ihmiset vaihtuu (toki sit on meitä jotka ei lähde kulumallakaan, mutta jokin meissäkin muuttuu), mielialat vaihtuu (ANTEEKS VITUN MITÄ SENKIN awwww älä nyt, oot ihana), näytelmät vaihtuu (siitä ei puhuta, vähän niinku, mitä KAARNA OOTKO SE SÄ), roolit vaihtuu (paitsi että jokaisesta roolista jää aina ne tietyt repliikit ikuisiksi ajoiksi päähän), vuodet vaihtuu (vai vaihtuuko keh keh entä jos tää ei ookkaan todellista ja eletään vaan yhtä samaa vuotta siinä luulossa että vuosi vaihtuu?) Ei teatteri oo teatteri jos koko ajan ei oo jotain sähläystä muutoksien kanssa, oli se sitten ryhmän muuttuminen tai jonkun aikataulujen muuttuminen tosi radikaalisti.

Joskus mä mietin yön pimeinä tunteina, millaista olis, jos mikään ei olis muuttunu tän neljän ja puolen vuoden aikana. Millasta olis, jos meillä olis vielä sama porukka, jotka oli Po1-2- ryhmässä, jos kukaan ei ois tullu lisäks eikä kukaan lopettanut tai vaihtanu ryhmää. Siitä ryhmästä on muuten meiän nykyisessä ryhmässä tasan kaks ihmistä jäljellä, minä ja Miro. Todella hämmentävää, miten muutokset muuttaa kaiken. Ja on tervettä pohtia tätä yön pimeinä tunteina, kiitos vaan kysymästä.

Jotta jaaritteluni ei menisi täysin mukafilosofiseksi teatteria olevinaan sivuavaksi hömpäksi jossa näkyy selvästi se että pakko nyt jotain kirjoittaa mutta en keksi mitä, taidan tässä kohtaa toivottaa hyvää uuttavuotta kaikille ♥ Itsehän vietin uudenvuoden 'ex-teatterilaisen', ihastuttavam Inkan kanssa jolle on alkanut kasvaa sielu takaisin, minkä myötä hän on muuttumassa vähän pelottavaksi. Kuolema kävi myöskin kovin lähellä Inkan tovereiden rakettienampumistaidon (tai sen puutteen) takia, kerrostaloasunnossa täysillä laulaminen partiolaisten kanssa oli hämmentävää ja Putouksen kakkoskausi on kultaa. Siinäpä nuo tärkeimmät.

Oikein kivaa alkanutta vuotta, ja jos ei muuta positiivista löydy niin ainakin 2015 on helpompi korjata muotoon 2016 kuin 2014 oli korjata muotoon 2015 käsinkirjoitettujen virheiden sattuessa. Ja niitähän tulee sattumaan tänäkin vuonna. Ne tulee olemaan pienimpiä kaikista virheistä joita tehdään, mutta virheet poikii muutoksia ja poikiminen on aina hyvä koska se kertoo hedelmällisyydestä :3 Heipsutikeipsuti miehet ja naiset :*

Pinja


Ollaan kukkia, sudenkorentoja
Superhahmoja, herkkiä hentoja
Ei meitä mikään saa juuttumaan
tai mutaan uppoomaan
Ollaan kirppuja, persiankissoja
Tulivuoria, sähkövirtoja
Elämä alkaa n-y-t, nyt!

~Jenni Jaakkola; N-Y-T