Tämä ei ole banaani

Aatelkaa nyt, mite hassua. On lauantain ja sunnuntain välinen yö, mä oon hiihtolomalla ja kirjotuksiin on reilu kaks viikkoo, ja täs mä oon blogin kimpussa. Mut ku mä tiien et oon ollu ihan älyttömän epäaktiivine tän asian kanssa, ja mun omatuntoon koskee tälläne ikävästi. Etenki ku kirjotin just pitkän, polveilevan ja sivistyneen postauksen Nahkatakkisen tytön blogiin.

Meillähä oli tänää treenit, oltiin Estradilla puolestapäivästä johonki viiteen asti, ja oli itseasiassa tosi kivat harkat. Mähän nyt oon jo pysyvästi jossai ihme mielentilassa et puolet ajasta tanssin ja lauleskelen, ja toisen puolen makaan koomasena ja pohdin et mitä vittua on elämä, mut noin niiku ylipäätään oli hyvä päivä.

Tarkotuksena oli saada draaman kaari rakennettua, ja tämä myös tehtiin. Alkuun toki oli pakko pelata pallolämppää Leiri 112- porukan kanssa, ja todeta et me ollaan parempia (ja siis kyllä, joidenki kohalla täs näytti olevan kysymys elämästä ja kuolemasta, pallolämppä on kamala ja vaarallinen peli.) Ne teki omia kohtauksiaan sit toisessa salissa, kun me syventävät istuttiin teatterisalissa piirissä ja juotiin teetä.

Oikeestaan tää oli taas se yks kerta vuodesta kun täytetään teatteristereotypia, jota kuulee yhä vaan harvemmin, kun Lappeenrannassa kultturisoituu porukkaa koko ajan vaan enemmän. Aika moni on nyt joutunu oppimaa et teatteri ei oo istuskelua teemukien kanssa boheemisti keskustellen, vaan aika paljon kaikenlaista muuta. Mut tänää oltii stereotypiateatterilaisia, vaik ei mitekää erityisen sivistyneitä oltu vieläkää. Saatii tosiaanki draaman kaari jollekki tasolle, ja Heidi sano et sen ei tarvii ihan hirveesti sitä raiskata. Se on aina hyvä, turhat raiskaukset ei ikinä oo kivoja.

Sulo kirjotti meiän appelsiineihin, et ne ei oo banaaneja, greippejä, omenoita eikä päärynöitä. Oli hyvä päivä. Nähdään hiihtoloman jälkeen, jos selviin hengissä :)

Pinja

Se pallo oli ihan hyvä, ja me kai kans

Kattokaa! Olkaa ylpeitä! Täs mä oon, samana päivänä ku on ollu harkat, ja meinaan kirjottaa blogipostauksen! (Lähinnä koska välttelen mun oikeita vastuita ja yritän pysyy hereillä, taistellen viime yön vähäisten unien aiheuttamaa väsymystä vastaan.)

Tänään meillä oli uusi pallo. Aivan järjetön järkäle, joka pehmeydessään satutti meitä kaikki aenemmän kuin yksikään pallo aikaisemmin. Painovoiman ja voiman & vastavoiman yhteisvaikutuksella tämä kyseinen pyöreäksi luokiteltava esine onnistui lähes reväyttämään käsivarsilihakseni ja aiheuttamaan järjetöntä huutoa teatterisalissa. Tässä pitää tietää, että oon ihan järjettömän jumissa koko mun yläkropasta, ja musikaalitreenit tekee parhaansa että myös mun jalat on ihan piakkoin samassa kunnossa. En tällä hetkellä voi istua ilman että johonkin koskee.

"Tämä on minun metsäni."

"Mikä metsä,  me ollaan teatterisalissa.."

Tänään me myös tehtiin rakkautta ja vapautta, Sillanpää pesi pikkuhousuja ja Haanpään piippu oli kadonnut. En löytäny Kiannolle partaa. En myöskään lyönyt Miroa tänään! (Koska oon musikaalitreeneissä ja hyppytunneilla tullu siihen tulokseen että se ei suinkaan oo sietämättömin perheensä jäsen.) Oli oikein mukavat harkat, vaikka ihan out of nowhere alko vaa nukuttaa iha kauhiasti.

Breaking news 1; Yritin tänään tehdä päätöksen kirjailijoista äidinkielen viidennellä kurssilla, jossa siis saamme valita itsellemme kirjailijan, jota esitämme. Opettajani katsoi minua tuskissaan ja pyysi painokkaasti vaihtamaan Leo Tolstoin johonkin "vähemmän tylsään" kirjailijaan, mielellään johonkin näytelmäkirjailijaan. Hän myös painotti voimakkaasti oman suosikkinäytelmäkirjailijansa nimeä, ja oletan, että tulen tämän kyseisen kirjailijan valitsemaan täysin vapaasta tahdostani, koska olen itsenäinen nuori nainen. Nykyään opettajani kuitenkin puhuttelee minua 70% ajasta oikealla nimelläni roolihahmoni Neean sijasta, joten hyväksyn tämän kaiken ja alistun mielelläni hänen tahtoonsa.

Breaking news 2; Yleinen pelkotila kasvaa; Emman elämä on pelkkää pelkotilaa. Vanhojentanssit lähestyvät hiiviskellen, ja vaikka katseet ovatkin lähestulkoon kaikilla nimenomaan jatkoissa, täytyy aina pitää mielessä, että koko pitkä päivä täytyy näyttää nätiltä ja kestää jaloillaan. Olen onneksi tätä treenannut muutama viikko sitten olemalla syömättä vuorokauteen ja silti pysynyt jaloillani. Koen olevani valmis, vaikka en moista olekaan toiste testannut.

Breaking news 3; Kävellessämme bussipysäkkiä kohti saimme todistaa todella vauhdikasta kaahailua, kun erään punaisen auton omistaja mutkitteli hippulat vinkuen ohitsemme Prisman pihalla. Emme olleet aivan varmoja, oliko se epäonnistunut tappoyritys vai kenties vain erittäin omintakeinen ajotyyli. Emme myöskään osaa sanoa, olisimmeko olleet pettyneitä mahdollisesta törmäyksestä. Kuolema on aina hyvä. Kiitos tästä kaahailusta, Ilona.

Pinja

En ees yritä enää

Hyvää huomenta (jk nyt on ilta.) Mä voisin vaik luetella tähä nyt seuraavaks kaikki maholliset syyt ja tekosyyt miks oon ollu nii helvetin epäaktiivine tän suhteen (iha vaa et saisin pidemmän blogitekstin aikaseks heh.) Elämä, noin niiku ensiks. Se et oon ollu mukana täs roolipelihommassa koska musta yritetää tehä nörttiä vaan jotta mut voidaa hylätä kevään lopuks ku abit lähtee maailmalle. Nahkatakkinen tyttö, joka on ihana rakas mahtava prokkis, mut se vie aikaa ja mä vaa lauleskelen stemmoja koulumatkoilla ja tanssin aina ku pystyn ja asdfkhhjöjäj 13 viikkoo enskarii. Kirjotukset, jotka uhkaavasti lähenee ja mua pelottaaaaa, ja vanhojentanssit ens viikolla ja sit varmaa alkaa kesäteatteritreenitki ja haluisin vaa osata juttuja, saada tarpeeks unta ja olla pirtee reipas ilonen mut nahh Kevään takia pystyn toteuttamaa yhen noista ja sen on oltava toi juttujen osaaminen koska se vaan on oltava. Mut nyt asiaaaaaaaan.

Maanantaina tehtiin ryhmissä kohtauksia, joista mainittavaa ei oikeestaan oo muuta ku et; 

"Jjjjja takaisin studioon! Seuraavana vuorossa Haansää", ja täs pitää tietää et se oli Emman keksimä vitsi. Meil oli myös muuta erittäin ääliömäistä läppää ja lisäks valistettiin Ilonaa siitä, et kannabista ei piikitetä. Paskajoessa on kaikenlaista nonsensea ja Onervan Lappi. Lavastustiimiä meillä ei oo koska Estradin resurssit on nii rajalliset, joten aikaa säästääksemme heitettii vaa kaikki sermit nurin ja aseteltii kaikki mustat objektit ("Minä en nyt tarkoittanut meidän Mariaanien kuningas Haanpäätä" t Heidi) monta kertaa eri tavoilla. Nyt meillä on mustista esineistä koostuva lavastus, joka sisältää milloin missäkin makoilevan Sulon.

Keskiviikkona Heidi oli oman elämänsä Eläintenpelastustiimi ja piti huolta Turri Pöppösestä, joka on ihastuttava valloittava sympaattinen koiruus. ja me harkattii ilosesti keskenämme. Meiän harkat sisäls niin maan perkeleesti pallolämppää ja sit vähä päänsärkyä ja säätöä. Mä keskityin lueskelemaan psykaa vähän joka välissä ja sit tehtii yhessä improten nuotiopiiriä. Ella toimi Ilonan äänenä. Mun kaikkien aikojen suosikkipallolämppä oli se, missä ei saanu päästää minkäänlaista ääntä.

"Hei, tuo nuotio on melkein sammunut!"

"Niin olen minäkin."

Hyvää yötä jeesus myötä

Pinja

Ei mitäänsanomaton sauna ja takaisin studioon (VIERAILEVA TÄHTI!)

Hellurei ja heipsankeipsan. Tänään blogin ylle on laskeutunut suuri, vaaleanpunainen ja glitteriä uhkuva varjo, eli Nella, muhahahahaa. Nella, joka pahuudessaan on jopa ohjaajamme mielestä kohonnut arvonimeltään peräti adjektiiviksi. Mitä tapahtuikaan tänään harkoissa? Muistaisinpa edes puolet.

Mainittakoon yhtenä päivän tähtihetkenä uusi pallolämppäennätys. Ennätys jota emme oikeastaan tiedä, koska kukaan ei laskenut. R I P ja silleen. Ulkomaalainen veri kenties saa pallon pysymään ilmassa liiallisuuksiin asti. Mutta ainakin sen lopulta saa takaisin alas lompakolla. Tai toisella pallolla. 99 Luftballonssin henki oli joka tapauksessa  kanssamme loppuun saakka. (Ja sitten pelattiin uudestaan.)

Muihin uutisiin. Kolesterolin poistaminen ruokavaliosta poistaa ilmeisesti samalla Heidin loputkin suomenkielen taidon rippeet. Ensiviikolla emme kai saa enää puheista mitään selkoa. (mutta let’s be honest, milloin saataisiinkaan?) Tällä hetkellä tyydymme vain vittuilemaan kielioppivirheille jotka moninaisuudessaan tarvitsisivat oman sanakirjan. Mutta sellainenhan täältä jo löytyy, eikö? Ehkä meidän pitäisi investoida omiin kopioihin jotka pysyisivät kätevästi joka harkoissa mukana. Taas toisaalta, Heidi keksii joka harkoissa keskimäärin 3.5 uutta sanaa, joten ehkä hankkeesta on paras luopua.

Korppi krää krää (Korpin juusto on crack, mut oikeesti se on Nobel jolla Sillanpäätä huijataan.) Intensiivisin hetki maanantain kertauksesta oli Miran toivoton yritys imaista inhalaattoriaan ennen kuin ryhmä esitti banaalin rakkauden. Yhteisymmärryksellä ’’vapautta’’ ei esitetty, koska se oli paska. Vapautta etsittiin siis uudelleen rytmi-liikehdintä-ääntelyn muodossa. Tulos näytti enemmän mielenterveyden katoamiselta, mutta onhan tosielämän karulta totuudelta poissulkeutuminenkin eräänlaista vapautta. Vapaus on vapaata, vapaampaa on olla vankilassa T: Miro. Porukka jaettiin kahteen ja tulkinnat vapaudesta otettiin uudestaan työn alle. Lopputuloksena Sonni-Sulo, joka ahdisteli (JÄLLEEN) Mika Waltaria superihkun punaisen kankaan läpi ja vähän sen ylikin. Suloa parempaa sonnia ei olekaan, vaikka se olikin Pentti Haanpää ja vain pikku Jeccu. Toinen ryhmä eksyi portaikon pimeässä alinomaan vääriin aiheisiin vaikka piti keskittyä, mutta toistettava mantra ’’JA TAKAISIN STUDIOON’’ piti meidät onneksi kartalla. Ja hienoa jälkeähän tuli. Toinen lopputulos oli Hella Wuolijoen teloitus, jonka toimeen pani vapauden junassa puksuttava Minna Canth pienellä käsiaseella. Koska onhan meillä kaikilla vapaus lopettaa paskat jutut. Ja olla junia. Ja sitten ajaa Hellan yli junalla. 

Malla haisteli vielä ennen harkkojen loppua Heidin mansikoita ja triggeröityi niistä. Tämän mainitsin vain siksi, koska Mallan suuttumus mansikoita kohtaan oli hyvin hupaisaa. Harkat ylipäätään olivat hyvin hupaisat, vaikka häröily nousikin paikkapaikoin turhan korkeisiin stratosfääreihin. Nyt nukkumaan lapset, maanantaina nähdään. Bloginvalloittaja Nel$ kiittää ja kumartaa! (Ja vie juustopala-crack-Nobelin mukaansa.)

*

Täs mä viel haluun sanoo Nellalle et kiitos kauheesti et ehotit tätä et kirjotat tän tekstin, mä en ois eile saanu aikaseks ku nukahin mun mantsankirjan päälle avattuani sen ekaa kertaa koko kurssin aikana, ja ainoo mikä pelasti mut itkemiseltä ja ahistuskuolemalta oli mun päivällä saama lahja; Kismet- suklaa mis luki et "Parhaalle kaverille" (kiitos tästä lahjasta kuuluu Johannalle, joka Artun kanssa yhdessä teki musta taas vähän nörtimmän ja vei mun kokeisiinlukuaikaa.)

 Kiitos rakas Nels, mä jatkan tästä maanantaina ♥ 

Pinja