Kivesliirto ja Pinjan-siirto häröilystä pohdintaan

Huomentapäivääiltaayötä. Tää blogiteksti on taas vaan henkistä väkivaltaa Suloa kohtaan terveisin Emma. Toisaalta, Sulo on henkistä väkivaltaa tekstiä kohtaan joten fair game.

Raavin lausetta pois kädestäni viisi minuuttia juoksevan veden alla. Se lähti, jäljelle jäi punoittava iho ja pieni kipu. Päästäni lause ei poistu. Ei tänään. Ehkä ei ikinä.

On selvää, että tää prokkis tuhoaa mut, koska se tuhos mut jo tänään moro moro vaan. Hmm. Voihan elämän kevät, mutta olipa kerrassaan hienot harkat. Heidi itki jo tässä vaiheessa vuotta, Sulon läpän taso oli jo nyt aivan suoraan helvetistä ja yhden harkkakerran aikana syntyi enemmän typerää läppää kuin pitkiin aikoihin.

Käsi punoittaa edelleen, päässä hakkaa sama rytmi. Miten voi olla että yksi lause jää kiertämään koko kehossa jättämättä rauhaan? Ottaisin mieluummin vaikka sen typerän Pullava- mainoksen. Mitä vain mutta ei hakkaavaa tietoisuutta voimakkaana, monotonisena kuorona. Lopeta jo!

Alku-elementit (tässä on nyt kyse "taiteellisesta vapaudesta", ei siitä että mä raiskaisin kielioppisääntöjä), Tacovat Tacojat (tai mikä olikaan, tacoihin ja tacomiseen se kuitenki liitty) ja muut mielenkiintoiset, ihmeelliset bändit kiehtoivat tänään mieliämme ja mielettömyyttämme. Lisäksi huomioikaa; rabies! ja ”koulussa oli tänään pahaa pastaa” terveisin Sulo.

Hymyn voima on voittamaton, voittamaton on hymyn voima. Melkein hymyilytti, hassua kyllä, koska hetki oli niin helvetin Kaarna.

Heidi Parkkinen oli itkemisensä lomassa aivan todella vauhdissa. Hän aiheutti muun muassa viattomille oppilailleen mielikuvan kivesliirto- nimisestä kemiallisesta rekatiosta, josta päästiin kiveslieroon. Kivesteema jatkui, kun armas anttonen #ei kotivalo riuku #eitod, ääääh, ohjaajamme päätyi hihkaisemaan; ”kivesmäääään!” ja aiheutti hyvin tuomitsevan hiljaisuuden. Niin alas emme mekään vajoa.

El pueblo unidos jamas sera vencido. Se oli ensimmäinen lause päässäni, ensimmäinen, jonka toivoin jäävän viimeiseksi. Tai en ehkä ymmärtänyt toivoa, mutta toivoin jälkeenpäin. Miksi ihmeessä tämä on niin piinaavaa? Älä ajattele, älä enää.

Miro on runouden multihuipentuma.

”Vittu! AnteeEeks se vaa menEe silleEEee!!!! Okei jatketaan... Ja sylihinsä mut veti. Veti, veti, veti, veti.”

Kokoa itsesi nyt taas, hei, ihan totta. Kaikki tahtoo elää säkenöivästä voimasta. Rakastakaa, vihatkaa, rakastakaa, vihatkaa!

Pakastakaa, lihotkaa (lihotkaa ei btw oo suomea, Sulo), ja muut mauttomat vitsit. On raakaa pakastaa mut raaempaa on olla pakastamatta terveisin ingman (koska ei olla enää valioryhmä vaan ingmanryhmä), ja ”sit siihe tulee kuva raa’asta jäätelöstä”, mikä ei myöskään ole mikään aktuaalinen juttu, Sulo. Älä ole yhtä hölöm ku miltä näytät :*

Riippuu näkökulmasta.

Kaipaan tapaasi takoa. Tacoa. Tacot on hyviä. Vitsit huonoja. Tykkään tästä ryhmästä koko sydämettömyyteni pohjasta. Kiitoskiitoskiitos. Rakastan teitä vaikka olinkin hyödytön möykky tänään. Taas. Hahaha.

Elänkö minä rakkaudesta vai elääkö rakkaus minusta? Kumpi oli ensin, rakkaus ihmisessä vai ihminen rakkaudessa? Onko elämä kaipuuta vai kaipuu kaipuuta elää? Onko tässä enää edes järkeä? Onko minussa? Haluanko edes tietää? En tiedä haluanko, mutta jostain minulle hymyilee Apollo.

BONUS; Kuntolan filosofian essee

Ihminen on kangas. Ihminen muuttuu paskaksi, kun on tarpeeksi riekaleina. Tähän tietysti voidaan lisätä pohdiskelua siitä, muuttuuko ihmisen ihmisyys todella silloin, kun iso paska aka elämä syö sen. Me keksimme tänään rikkonaisina ihmispaskoina vastauksen yhdeksältä illalla vesisateessa Emman kanssa. Aion nyt leikkiä Jeesusta ja selittää asian vertauskuvan kautta.

Ihminen on kangas. Kun kangas on ehjä, tuuli pystyy tarttumaan siihen ja kuljettamaan sitä pakoon uhkaavasti lähestyvältä paskalta. Mitä enemmän kangas muuttuu riekaleiksi, sitä vähemmän aerodynaaminen se on ja sitä vähemmän siinä on ominaisuutta ”pakeneminen.” Tarpeeksi riekaloitunut kangaspala jää valtavan paskan alle. Se ei vielä riitä poistamaan kankaan kankaisuutta eikä ihmisen ihmisyyttä, mutta jos paska sattuu olemaan ”pH- arvoltaan aivan vitun syövyttävä” kuten asian ammattimaisesti ilmaisin, kankaan/ihmisen viimeisetkin ominaisuuden rippeet syöpyvät ja muuttuvat paskaksi.

Johtopäätös; olen niin riekaleina, että olen vain paskaa.

Loppu.

Pinja

Rakkaus on raakaa, raaempaa on olla rakastamatta.

Kalsareissasi on homssut

Huomaatteko miten erityisen loistavasti tää lähti? Toinen teatteriharkkakerta ja meikä kirjottaa vuorokautta myöhässä blogitekstiä. Hurraa, hyvä Pinja, way to fucking go :)) Se vaan kun meinasin nukahtaa istuma-asentoon ku elämä uuvuttaa mua ja mun piti tehä muutama tehtävä liittyen ulkoisiin attribuutioihin (hmm, myös tää selittely on kind of ulkoista attribuutiota) ja kognitiiviseen dissonanssiin (josta oon kävelevä esimerkki) plus neljäkymmentä sivua filosofiaa ja teatterin lukiodiplomin jonkun asteen ohjaussuunnitelmaa, ni en oikei... Kerenny. Muistanu. Pystyny.

Okei, unohetaas selittely. Asiaan. Suunniteltiin lauantain Sataman Valoja, jossa perinteisesti ollaan oltu hengailemassa ja olemassa enemmän tai vähemmän hyödyllisiä (yks vuos oli mun osalta vaeltelua ja kynttilöiden ihastelua, toisena taisin olla kaks ja puol tuntia kyykyssä maassa ojentelemassa saippuakuplia), ja jossa meiän ois tarkotus nyt pitää lapsille satupiknikkejä. Ideana oikein loistava, etenki ku puol ryhmää on sillee "ewww lapsia..."

Valittiin siis kirjat, ja musta tuntuu että niillä lapsilla ei tuu olemaan läheskää yhtä hauskaa ku meillä eilen, koska Pekko ja Kaarna reunited, eikun siis Mikko Mallikas ja Milla... Ja Huora Nasse löytää tuolin koska ajoittain mulla on edelleen vaikeuksia olla näkemättä Elsaa huorana (tää muuten kuulostaa aivan järkyttävältä jos ei tiedä asioita tuokin kuulostaa järkyttävältä jos ei tiedä asioita) ja Kuka lohduttaisi Nelsiä? -> EI KUKAAN ebiiiiin, koska ollaa enemmän lapsia ku lapset. Piste. Heidin mielestä kalsareissa on homssuja. 

Nukkua. Ei, vaan uneksia. Ei, vaan opiskella. Jos mä oon kuollu tän vuoden loppuun mennessä ni lähettäkää haudalle onnittelukortteja koska oon päässy todella helpolla jos niin käy. Huomenna opettajien lempilapsi kiduttaa mua kirjastossa ruoskan ja filosofian kanssa (koska pyysin ja anelin ja koska olen heikko typerys enkä opi mitään yksin hups) joten mun olis paras tehä vähän taustatyötä ja kattoa onko tossa pahuksen kirjassa yhtäkään asiaa jonka ymmärtäisin. Lauantaina tavataan taas.

Hyveksiä kiveksiä öitä

Pinja

Suhteita Eino Leinoon... ja NUOTIO

Hyvää iltaa, kaikki pikku ystäväiset jotka tätä blogia aktiivisesti luette (jep, kaikki te kolme, plus Nella joka ihanasti hoitaa blogin taiteellista puolta ja haluaa nähdä mihin piirroksiaan tunkee ♥)

Olin tänään Estradilla kolmen maissa. Bondasin yhen Po5- ryhmäläisen kanssa ja käytiin kaupassa, vaikka mun piti opiskella ahkerasti ja lukea Tommy Tabermannin runoja. Söin 75 sentillä noin 200 kaloria päivän hurmaavan lämpimän aterian (kaks haarukallista kinkkukiusausta ja puol lautasellista kurkkuja) lisäks. Lisäksi söin kolme suklaakonvehtia. Päätäni särki koska juttelin kaks tuntia rehtorille säkkituoleista ja opetussuunnitelmasta, ja jo viikon jatkunut takaraivovitutus (kts. Vaasa, koska siellä oli vähän sama fiilis; samaan aikaan ihanaa ja kamalaa) hengaili mielen perukoilla. Ideaalinen lähtötilanne ensimmäisiin treeneihin, eikös?

Harkat alotettiin hyvin intensiivisellä wishbangboing- leikillä. Aivan sairasta menoa, koska teatterisalihan on tunnetusti taistelutanner, jossa jokainen leikki määrittää sen, kuka elää ja kuka kuolee. Jos et tee juttuja veren maku suussa, saat turpaas ja maistat veren joka tapauksessa. Tervetuloa syventäviin opintoihin. (leikin muuten voitti estradin opettajien lempilapsi ilona, mutta sitä ei tarvitse mainita koska se oli ilmiselvästi suunniteltu juttu ja muutenkin täysi itsestäänselvyys. Ei se karttoja osaa lukea, mutta on se hyvä että wishbangboing sujuu. #neverforgiveneverforget)

Seuraavaksi lattialle leviteltiin mustavalkoisia kuvia ihmisistä, ja niistä piti sitte valita eniten silmää miellyttävä. Mä esimerkiksi päädyin rakeiseen, huonolaatuiseen kuvaan, jossa oleva nainen näytti hyvin yksinäiseltä ja epäselvältä keskellä kaikkea harmautta. Ymmärrätte varmaan, miks just tää kuva puhui mulle henkisellä tasolla. Paitsi että mä en oo epäselvä. Mä oon selvä. Aina. Hyvin selvä. Piste. Tää nainen oli kuitenki Minna Canth, ja seurasi puolentoista tunnin keskustelu tulevan vuoden suunnitelmista. Mä olen hyvin hyvin tyytyväinen. Kiitollinen. Nyt tuntuu hyvältä. Haastavalta, joo, koska vaikka käsitelläänki kirjoja ja kirjallisuutta ja kirjottamista (mitkä nyt sit ehkä on kuitenki ne ainoot jutut missä koen olevani hippusen keskitasoa enemmän perillä, tai ainakin ne on mulle hyvin tuttuja), ni silti koko se homma vaikuttaa niin coolilta et tuntuu et oh god miten mä ikinä kykenen. Miten mä saan pidettyä itteni kurissa. Miten oon ikinä tarpeeks. Miten en saa alemmuuskompleksia kun käytetään noiden tekstejä. Miten miten miten.

Tärkeitä huomion arvoisia asioita; En saa Eino Leinoa, koska mulla on jo suhde siihen. Niin oli myös L. Onervalla, mutta tämä päätti mennä naimisiin jonkun toisen miehen kanssa ("That bitch", terveisin Elsa.) Heidin pedagogiikka perustuu teatterilaisten sairastuttamiseen, koska "Te meette avantoon lukemaan monologeja" ja se on lisäksi viemässä meitä pimeään metsään (mikä kuulostaa viehättävältä, mutta samalla hyvin hämärältä.) Suloa ei saa päästää touhuilemaan lasten kanssa, koska Sulo on sairas paska (ihanaa olla taas Sulon kanssa samassa ryhmässä, ja tunne on salee molemminpuolinen, tein tänää ainaki kaheksan rasistista kommenttia ja mun sieluttomuus kukoistaa.) "Ilona on teiän auktoriteetti", terveisin Heidi (*räjähtäminen nauruun koska Ilona auktoriteettina XDDDD*) Aleksis Kivi, Kiveksis Ali. Jos Miro ja Mane päätyy riisumaan toisiaan, tehdään Ellan kanssa sama peilikuvana. "Pyyhkikää nyt joku toi ärsyttävän tietäväinen hymy ton opettajien lempparin huulilta. Joku muu ku Mane, kiitos... Miro, HYI." Heidillä on tärkeä tehtävä Sataman Valoissa; "MINÄ HOIDAN NUOTION" (*kahden sekunnin hiljaisuus ja kaikki repeää nauramaan koska onneks siinä on se saimaa vieressä muute oltas kaikki tuhon omia.*) Palvon maata rakkaan Nellani jalkojen alla, koska hän antoi suklaata. 

Summa summarum; Kuntola on onnellinen (ei sentään) melkein ei-apaattinen ja pyytää anteeksi tylyjä kommenttejaan. Takaraivovitutus on ikävä asia, yritän pitää töykeän minäni aisoissa. Tuleva vuos vaikuttaa ihan uskomattoman siistiltä ja mielenkiintoselta, ja ootan paljon tältä porukalta koska tää jengi vaikuttaa ihan mahtavalta. Mua väsyttää ja mulla oli tänään massiivisempi päänsärky ku pitkiin aikoihin (mun päätä särkee aina mut tänää se oli joteki intensiivisempi särky), mikä ei tietenkää oo syy olla jäätävä kusipää ja rasisti, mut just so you know, en todellakaan tarkota olla ilkee :'D Yhdistelmä päänsärkyä, jotain in general- vitutusta ja sitä että yritän vieläkin toipua siitä, miten mua lauantaina holhottiin (se ei ole tarpeen), saatto johtaa siihen et saatoin olla vähän turhanki meh tänää (ja eilen ja herran tähden etenki toissapäivänä). Mut hei, keskiviikkona jatketaan, toivon ja rukoilen että oon sillo pirteempi ja vähän vähemmän paska ihminen :))

"Haha jos lähetää toukokuussa johoki ni kaikkien täysi-ikäisten pitää taas olla lapsenvahteina lol äksdee onnee vaa teille!!!"

"Kuntola, sä oot toukokuussa täysi-ikäinen."

"Helvetti."

Pinja

Se kun tää nainen on meistä vastuussa ja asiaa ei yhtään helpota et kakkosvastuussa on opettajien lempilapsi (tai siis, yleensähän kakkonen on aina ykkönen, mutta nyt kyllä tuntuu että ryhmän vastuullisin henkilö on Ella, eikä hän valitettavasti ole ykkösjohtaja eikä kakkosjohtaja. RIP Valioryhmä.)

Nella purkaa aggressioitaan osa 3

Hejssan toverit, ja tervetuloa viimeisen sarjakuvan pariin. Tähän alkuun totean eilisestä kuvauspäivästä pari tärkeintä asiaa (alunperin piti tehä erillinen postaus ettei tän postauksen pyhyys kärsis, mut oon liian laiska pikku paska, joten ne tulee nyt tähän). 1) Ei oo motii haluun kotii. 2) Heidi tarjos Mirolle tamponia ja kerto että vaikka sen uittais alkoholiin, ei silti tulis känniin (omakohtaisia kokemuksia löytyy kuulemma). 3) Ella oli kuollu joten pitää ottaa uusintakuvauspäivä joskus. I had fun. Almost.

Ja nyt tämän päivän tärkeään asiaan

Spoilers! Ei onnellista loppua. Sad stori bruh. Kaikkia ikävämpiä asioita tarkastellaan myöhemmin humoristisesta näkökulmasta. Tämä henkilökohtainen kamppailu, joka kosketti lisäkseni myös Emmaa, ei ole poikkeus. Kaikki jotka sarjiksen ovat jaksaneet lukea läpi, varmasti muistavat itse mitä kävi, enkä ala sitä turhaan vuodattamaan.  

Minulle on kuitenkin tärkeää, että pystyn käsittelemään kahden vuoden takaista epäreilua kohtelua ja sen tuomia tunteita jotenkin, joka ehkä puhuttelee muitakin kuin minua itseäni. Vaikkakin vain siksi että se saattaa naurattaa. Ketä kiinnostaisikaan ikiaikainen valitus asiasta jolle ei voi mitään? Ei ketään, ja siksi tuhatsanaisen valitusesseen sijasta piirsin sarjakuvan. Sarjakuva julmalla ja katkeralla satiirilla, koska olen kuitenkin sitä mieltä, että kaiken sen jälkeen mitä kävi, on minulla oikeus valittaa ainakin vähän. Ja paljonkin.

Olen lykännyt asian käsittelyä itseni kanssa liian pitkään, ja sen huomaa jo siitä, miten ikävältä koko jutun ajattelu edelleen pitkän, pitkän ajan jälkeen tuntuu. Itkun tihrustaminen ei tietenkään auta. Minun täytyy ottaa vastaan tunteeni ja ajatukseni ja käsitellä ne juuri niinä. Tiedostan miten tärkeää ryhmään kuuluminen ja teatterin tekemisen mahdollisuus minulle ovat, nyt paljon voimakkaammin kuin ennen. Tämä opetus oli tärkeä, vaikka esiintyikin kaikkein inhottavimmassa mahdollisessa muodossa. Tajusin mitä teatteri minulle on vasta kun menetin sen, niin ennalta-arvattavalta kuin se kuulostaakin. Juttuhan on niin ettei Nelsin päässä oo kaikki hyvin. Nelsin sydämessäkään ei oo kaikki hyvin. Estradi sen on aina saanu paremmaksi, mut oon käsittänyt sen, että täytyy keksiä muitakin resursseja elämästä selviytymiseen. Tällästen paskojen tilanteitten varalta. Edes jotain hyvää tästä kulmikkaasta vittusaatanavuodesta jota en koskaan anna ohjaajan unohtaa. xD (OIKEUTETUSTI)

Viimeisen orastavan teatterivuoteni kunniaksi tää sarjakuva saakin jäädä blogiin muistuttelemaan Nelsistä, joka korvattiin kerran videotykillä.

Sinä tulevaisuuden opiskelija, jolle on vaarassa käydä näin, VALITA VITUN TOLLO ENNENKUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ.

Erittäin triggeröitynyt Nel$

Jatkan tähän perään vielä itse Nellan toiveesta (koska "Kuntola, tämä oli yhteinen projekti, kirjoita loppusanat") siitä, miten sen lisäksi että tää homma kosketti Nellaa ja Emmaa kaikista eniten, se kosketti myös muita. Mua. Ei tietenkään ees sadasosaa siitä määrästä, miten se kosketti näitä kahta, mutta kuitenki. Toisaalta... Ei kukaan oikeesti pysy entisellään. Toisten elämät menee sekasin ku ei pääsekkään johonki, mihi haluaa. Toisten elämät menee sekasin ku Heidi pakottaa ne videotykin taakse. Toisten elämät ei mee sekasin, koska ne on jo. Toisten elämät menee sekasin kun rippileirille soitetaan ambulanssi eikä mikään enää tunnu samalta.

Elämä on paskaa ja paska on perseestä. Heidi ja Joonas saa ikuisuuden muistaa, miten huonoja päätöksiä vuonna 2014-2015 tuli tehtyä. Mä muistan ikuisesti, miten mun sielu itki verta koko sen vuoden, koska olin hyvin sensitiivisessä tilassa just puhjenneen paniikkihäiriön takia. Oli kamalaa joutua kattomaan, kun ihanat, lahjakkaat ihmiset joutu istumaan koko vuoden paikallaan ja kattomaan ku muille huudettiin siitä, että ne ei keskity tarpeeks. Etenki ku oli ite niin keskeisessä roolissa, ettei ykskään lohduttava sana ollu minkään arvonen.

Tänä vuonna me ei anneta sellasen tapahtua. Niin mä oon jo sanonu. Etenki, koska vaikka Estradi rikkoo, se myös korjaa. Aika parantaa haavat ennemmin tai myöhemmin, ja Estradi on laastareista parhain. Mä en tiedä missä mä oisin ilman Estradia. En ehkä missään. En ainakaan kaikkialla, niinku nykyään. En miljoonan ihmisen holhottavana ja pienen, mustan teatterisalin uhrina. En rakastamieni ihmisten keskellä. En osana yhteisöä, joka ei päästä irti (en sit tiie onko tää hyvä vai huono juttu, koska joskus tuntuu että jeesus ihmiset let me go en mä kuole nälkään jos mulla ei oo nälkä). En sellasena ihmisenä ku mitä nyt oon.

Mä ja Nels kiitetään ja kumarretaan. Vähän katkerina, vähän kieroina, reilusti rikki, mustan huumorin siivittäminä ja elämän mustelmille hakkaamina. Kiitti tästä kesästä ja pitäkää varanne, kun teatteri huomenna alkaa.

Pinja

(kiitti muru, aiheutit mulle todella vahvan ahistuksen ja syyllisyyden puoltoista vuotta myöhässä)

nyt pelottaa vähän

Ehtoota.

Tänään me suunniteltiin. Kuvauksia. Koska me työnnytään festareille. Oli kerta kaikkisen ihanaa nähä koko porukkaa taas, ja etenki chillailla estradilla koska omg mun koti, mun kakkoskoti, mun iltapäiväkerho, mun koko lukuvuoden kaikkien iltapäivien opiskelunurkkaus (no, ei kaikkien, vaan niiden iltapäivien kun sattuu olemaan teatteria.) Eli rivien välistä luettuna oli oikein mieluisaa olla taas mustien seinien (ja valkoisen katon, koska meillä on valkoinen katto eikä oo ennen älytty) sisällä tutulla porukalla ♥

Joten no, hengailtiin muutama tunti suunnittelemassa ja testailemassa valoja. Ja Heidi hengas meiän seurassa ja kerto hauskoja juttuja mitä se on suunnitellu meiän varalle. Se aikoo muun muassa upottaa koko syventävien ryhmän suohon, laittaa meiät seisomaan keskelle koskea lukemaan monologeja (trust me, se oli aivan tosissaan, ja ihana Ilona confirmas tän) ja heittää meiät järveen. Lisäks meiän ihastuttavaa ohjaajaa kiehtoi ajatus siitä että meidän iki-ihanaan tuolikohtaukseen Somebuddyssa lisättäis karkkien mukaan silmätippapullo jokaiselle, mutta niin että aina yhdessä pullossa olis tabascoa/pissaa (Heidi on... vähän erikoinen...) ja sit se olis venäläistä rulettia silmätipoilla.

How fun.

Tästä vuodesta tulee hyvin hyvä.

...

Vähän pelottaa.

Nähkäämme hmmm, no, viikonloppuna :D

Pinja

Nella purkaa aggressioitaan osa 2

Hyvää myöhäistä sunnuntai-iltaa

Ihana, hilarious Nels on jälleen jatkanut ihanaa hilarious sarjakuvaansa, johon on viikon päästä tulossa ilmeisesti viimeinen osa. Sarjakuvassa on kielioppivirhe, johon Nels kommentoi;

"VIDEOTYKISTÄ KIRJOITTAMINEN ITKETTÄÄ MUA NIIN ETTEN NÄE MITÄ KIRJOTAN!" joten Nellamurusen elämän ainoa synti on anteeksiannettu. Älkää siis keskittykö kielioppiin, mekään emme tee niin ennen ku ylihuomenna kun koulu alkaa johon on kovin ristiriitaiset tunnelmat. I mean, jees, koulu, mut... Oonko mä henkisesti valmis tuhoutumaan henkisesti? Taas?

Tosin aina on hyvä hetki olla hajalla. Kipu on vaa heikkojen illuusiota. Hyvää yötä, nähdään viikon päästä sarjakuvan parissa (ja huomenna somebuddyjen kanssa jossain turkasen kuvauksissa mä oon niin onnellinen noista kuvauksista tsiisös mul on ollu ikävä teatterille jotka Heidi on järkännyt) ♥

Pinja

Nella purkaa aggressioitaan osa 1

Hyvää sunnuntaita (maanatai kylläkin taitaa jo sarastaa). Tänään sarjakuvien päähenkilö on sivummalla, ja näyttäytyy vasta seuraavissa osissa. On nimittäin aika pureutua vuoteen 2014-2015, etenkin kevääseen 2015, kun ihana rakas taiteilijamme Nels sai kokea vääryyksiä. Nels purkaa nyt aggressioita tämän Tanssiteatteri Williwision Lumikuningatar- näytelmän kautta. Näytelmä nähtiin Teatriksessa, ja siellä kehitettiin tätä crossoveria, joka nyt sitten hiottiin loppuun niin, että meikä kirjotti näytelmän synopsiksen uusiks ja Nels kuvitti sen. Synopsista en tunge tänne koska se on basically tossa sarjiksessa.

Näin tänään Nellaa pitkästä aikaa. Liian pitkästä aikaa. Istuttiin kahvilassa ja puhuttiin (ja yks wild Ilona ilmesty myöski paikalle koska sanottii sen nimi, yllätyittekö, minä en.) Ja muistin miten onnekas oon. Sitä ei aina arvosta ystävyyttä tarpeeks. Sitä ei aina muista olla ystävä, eikä kertoa että miten kiitollinen on ystävyydestä. Tänään toveri Nels sai mut ensinnäkin puhumaan hyvin avoimesti kaikenlaisesta, mutta myös nauramaan kovempaa kuin koko kesänä. Sydämeni pohjasta ja äänekkäästi. Mä oon ihan äärettömän onnellinen siitä, että mulla on Nellan kaltanen ystävä, jonka kanssa on poikkeuksetta ihan helvetin hauskaa, mutta jonka kanssa puhutaan poikkeuksetta myöskin vakavista asioista. Also meiän ystävyys on sitä tasoa et saatetaan olla näkemättä ja juttelematta kunnolla monta kuukautta ja sit ku nähään ni mikään ei oo muuttunu.

Nella on suloinen sidekick, jonka rajaton hauskuus perustuu lyhyisiin, nerokkaisiin heittoihin keskellä keskustelua. Nella on herkkä ihana murunen, ja koska ollaa molemmat rikkinäisiä pikku paskoja, ollaan unelmatiimi PiNels, Ninja, KuntoSalmi tai miksi ikinä meitä haluuttekaan kutsua. Meistä pitää tietää se, että nauretaan omille ja toistemme ongelmille räkänaurua, koska ei haluta/osata itkeä, peitetään heikkoutemme vahvuuksillamme ja pidetään toisistamme huolta. Nella vahtii että Kuntola hengittää ja Kuntola vahtii ettei kukaan lyttää Nellaa tai enää ikinä koskaan laita Nellaa videotykin taakse kärsimään.

Mähän oon tunnetusti nainen joka ei pidä itsestään huolta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa se, että joku käskyttää mua tai sanoo ilkeesti, mä en haluu mitään pahaa kellekään, rakastan ihmisiä, rakastan rauhaa ja välttelen konflikteja. En ikinä satuttais ketään tahallani. Mut jos joku ees yrittää kohdella Nelsiä huonosti ni mun inner bitch astuu esiin ja tekee jotain asialle. Nels on mun sweet little cinnamon roll ja sen lahjakkuutta, ihanuutta ja kauneutta ei kukaan saa tulla kyseenalaistamaan. Piste.

Ollaan oltu Nellan kaa ystäviä mun ekasta teatterivuodesta lähtien, ekasta yöteatterista lähtien. Me ollaan tehty äärimmäisen paljon hazus juttuja. KLC (Kurvikkaiden Leidien Clubi), Harlem Shake, miitit, Helsinginreissu, Nuori Näyttämö, musiikkivideo, Teatris. Pidetään toisemme miehinä. Kasassa. Ollaan ootettu viis vuotta et päästään samaan teatteriryhmään ja nyt se toteutuu. Nella on ystävä joka tekee mut onnelliseks olemassaolollaan, ja sen takia mä pidän huolen että kukaan ei tee Nellasta onnetonta. Parhaani mukaan, koska ihminen ei voi koskaan omistaa toista ihmistä eikä suojella toista kaikelta. Mut jos mun on mahdollista asiaan vaikuttaa niin kukaan ei satuta Nellaa.

"Se että sanoo jollekkin, että oot teatterilainen, eli selviit sosiaalisista tilanteista helvetin hyvin, on sama ku sanois et ahaa, harrastat ratsastusta, mene ja kesytä toi villisonni", terveisin erittäin triggeröitynyt Nels.

Ja nyt illan sarjakuvaan;

ACTUAL CANON LINE FROM LUMIKUNINGATAR

"Entäs me, mikä meidän roolimme on?"

"No, nukkukaa vaikka tuolla nurkassa."

Pinja