Sadan kilon säkki ja Saana = tunturi Lapissa

Fun from the beginning

Tänään meillä oli taas Topiasta, joka tarkoitti sitä, että toveri Tupsu näytti, kuinka vittuillaan pohjelihaksilla, kertoi kaiken olevan 'ihan iisiä' ja teki lantiollaan liikkeitä, jotka saivat ohjaaja Parkkisen sanomaan hämmästyneen ihailevasti

"OU MAI GAAAAAAD!!" Lisäksi Heidi myöskin tällä kertaa kärsi meidän muiden mukana, jolloin me yksimielisesti istuttiin yleisöön ja naurettiin räkäisesti sen yrityksille. 

Keskittymispuoli hajoili tänään tuon tuostakin, koska Tinja piilotettiin tyynykasaan ovelasti, miehet sekoilivat keskenään ja näin poispäin. Myönnän itsekin sortuneeni jonkun tason valittamiseen siinä kohtaa kun, hmm, en kyllä muista mitä tehtiin mutta se sattui päähän, sieluun ja luultavasti myös johonkin erinäiseen ruumiinosaan. Sorry Tupsu.

Lopussa testailtiin tupsuasioita käsikirjoittamisessa, ja lähenneltiin sekä pyöriteltiin Vilmaa. Ja Sannia, jota Topias herrasmiesmäsesti vertasi sadan kilon säkkiin ja sai niskoilleen valtavan paskamyrskyn :D 

Lisäksi meille rantautui uusi ihminen, Saana, joka on tunturi Lapissa.

Kuvat kertokoot enemmän kuin tuhat sanaa, öitä

Pinja

Täällä nähtävissä on suuri hämmennys kun 'ihan iisi' juttu on täysin mahdoton

Majesteettinen toveri Tupsu ja faces of confusion and pain

Sadan kilon säkki ja tunturi ovat tässä mukavasti nähtävillä etualalla

Huomatkaa Miron hiukset

"Sen on tarkoitus olla härskiä, seksuaalista ja perverssiä mutta ilman että tehdään mitään sellaista"
Terveisin Heidi Parkkinen joka haluaa nähtävästi hukuttaa meidät seksuaalisuuteen

Eepillinen postaus ja itken ilosta sekä ikävästä

Hyvää iltaa

En saanut aikaiseksi tämän pidempää tekstiä, mutta onneksi muuta materiaalia on niin paljon, että se kompensoi saamattomuuttani. Eilen ja toissapäivänä vietimme aikaamme Lappeenrannan kaupungintalolla syysjuhlan merkeissä, ja meininki oli todellakin aivan yhtä eepillistä (niin kuin eeppistä mutta vielä eeppisempää) kuin aina ennenkin.

Ensinnäkin, me saatiin jälleen kosketella Mallaa ja Annia. Viime kerrasta on liikaa aikaa. Ja out of context tämä kuulostaa varsin väärältä ja häiriintyneeltä, mutta niin taitaa kuulostaa kaikki, mikä nyt sisältyy teatteriin. Toiseksi, perinteet olivat kohdillaan. Piparitaikina pysyi kuviossa. En osaa sanoa mitään. En tiedä mitä sanoa. Hyvä on, minä yritän.

Perjantaina (13. päivä, lol) oli kenraaliharkat. Kaikki sujui oikeestaan tosi hyvin näin jälkeenpäin ajatellen, mutta olin aivan totaalisessa ahdistuksessa koko sen viis tuntia minkä siellä vietin. Kaikki vaikutti tosi kaoottiselta, ihmiset keräänty ympärille ja kyseli juttuja joista vain minulla oli tieto (tai vielä pahempaa, joista en tiennyt mitään, enkä siis osannut vastata = ahdistuuuuus) ja oli vielä auki että mitkä on meiän tarkat iskut. Toisin sanoen olin koko perjantai-illan ajan hyperaktiivisessa tilassa, sataprosenttisen skarppina jokaisesta iskujen muutoksista ja lisäks ahdistunut koska mun piti olla lukemassa psykan kokeeseen (pitäis vissii olla nytteki mutta noh en voi jättää blogitekstiä tekemättä). Hyvin se silti meni.

Lauantaina oli esitykset, ja juteltiin aamulla sivistyneesti siitä, miten Miro on miehistynyt vuosien varrella (oikeastaan kesän aikana) ja Heidi sanoi, että blogiin ei saa laittaa sitä kohtaa, missä se sano yhen jutun Miron kasvamisesta, ni mä nyt sit en laita sitä tänne, vaikka tiien että nyt kaikki kuvittelee sen olevan vielä pahempaa kuin mitä se oikeesti oli, mutta ohjaajan sana on laki. Lisäks mun mielentila oli huomattavasti rauhallisempi, eikä kustu oikeestaan mitään siinä esityksessä. Keijulta lähti siivet mutta se oli varmaanki ainoo juttu mikä meni hassusti koko esityksessä :D

NONIIN. Nyt on tullut aika julkaista virallinen linkkilistaus, jossa on neljä videota jotka saavat sinut hyvälle tuulelle for sure, ja myöskin miettimään miten paljon olet missannut jos et harrasta teatteria (tai vaihtoehtoisesti ikävöimään teatterilaisia, vaikka olisit tavannut heidät eilen koska tuo kolmas video on mitä on ja se tekee hyvää sydämelle ja sielulle). Olkaapa hyvet;

Ensimmäinen video on Taijan MyDay vuodelta 2013 (nyt se on todellakin jopa nähtävissä kaikille tän linkin kautta, viimeeksi munasin sen linkkaamisen totaalisesti)

Toinen video on Taijan mai dei eiliseltä (we have grown up but we are still pretty fucked up)

Kolmas video on Tamsin ja Saaran toteuttama erittäin kaunis video (aiheutti mulle ja Ellalle "hyvällä tavalla ikävä teitä kaikkia vaikka eilen just nähtiin"- tunteen)

Neljäs video on nimeltään dem crazy kidz (eräänlainen musiikkivideo menneisyydestä jonka tein joskus reilu vuosi sitten ja jota en kai oo julkassu ikinä täällä)

"Mulla on meikit ja tolla on taitoa!"

Mane päästi sisäisen eläimensä jälleen valloilleen

Helvetin hieno tilannekuva (in which Sulo näyttää olevan erittäin done moiseen epäsyventävään toimintaan ja Saara taas on kauhuissaan kun on kehdannutkin olla noin epäsivistynyt. Miro vain hassuna poikana on valmiina nauramaan vahingoniloisesti.

Suihinotto auttaa kurkkukipuun ja kipeisiin pohkeisiin

Hyvää iltaa, kaunis maailma

Aion perinteisesti aloittaa tämän keskiviikkoisen postaukseni huomauttamalla, että en nauti varhaisiän dementiasta, joka estää mua muistamasta, mitä kaikkea harkkojen aikana on tapahtunut. Surullista. I cri evri tim.

Harkat alko Topiaksella. Alkulämppä on oikeesti ihan kiva, mutta koko päivän liikuntasaldossa se näkyy epämiellyttävänä kipuna (miellyttävä kipukin on juttu, mutta ei siitä nyt tällä kertaa enempää), etenkin kun hyppiminen ei jäänyt pelkästään siihen alkulämppäämiseen. Mut hei nyt voi jo sanoa että ei olla ihan ultimaatisen paskoja siinä, mitä tehdään. Ehkä joskus puolen vuoden päästä ollaan edistytty jo niin paljon, että päästään normaaliarvostelun alimmalle asteelle!

Seuraavaks huutoa. Hempeä musiikki, ja sit vaan piti huutaa täyttä kurkkua ku siltä tuntu. No, mullahan ei tunnetusti koskaan tunnu siltä, että pitäis huutaa, joten tehtävä oli erittäin epämieluisa, ja huusinkin itseasiassa vaan kerran molempien biisien aikana. Ja nekin huudot kuulosti aika epätoivosilta ainakin omaan korvaan. En osaa huutaa moro pitää mennä :'D Eimut en mä halua huutaa se sotii kaikkia mun ajatusmaailmoja vastaan. Jos mä huudan ni jotain on tosi pahasti vialla tai rikki tai sekaisin. Yleensä kun oon vittuuntunut, pyrin vaan olemaan jäätävä ja vetäytymään johonkin syömään suklaata (y)

Lisää hyppimistä seuras sitten, ku Heidi sai superidean että hypitään tasajalkaa ja samalla ilmaistaan tunnetiloja. Laskeskelin tossa että sen lisäks, että mulla oli tänään sekä henkisesti että fyysisesti raastavat kuntotestit koulussa, hypin tasajalkaa yhteensä n. 15 minuuttia, olin kivuliaasti kyykyssä viidestä kymmeneen minuuttiin ja lisäks venäytin sekä mun selän että mun molemmat lonkat. Jos en pääse huomenna ylös, oon todennäköisesti amputoinut mun kipeät raajani koska jos niitä ei oo, niihin ei voi sattua.

Sitte kosketeltiin itseämme ja oltiin läsnä. Ihmeteltiin hienoja ruumiinosia, joita meissä on, kuten tissit ja vähän alemmaksi, mitä sieltä löytyy... sekä etusormi. Ja lisättiin siihen kosketus ja muiden ihastelu, sekä lopulta Sannin läpsiminen. Rytmikkäästi. Ja kun se alko ääntelemään, piti perääntyä. Koska ei sosiaalisessa mediassa kukaan saa reagoida mitenkään lol.

Tän jälkeen replikointia tapahtui laatikkolapsen ympärillä. Vilma meni laatikkoon (ensin sen alle mutta laatikko oli vähän pikkuinen) istumaan ja siinä ympärillä sitten heiteltiin yksinkertaisia repliikkejä ja tehtiin hienoa kohtaus (tai ainaki mä luulen että se oli hieno, paha siitä lavalta sanoa yhtään mitään).

Sitten Heidin Hupsut Sanomiset- saldo tältä päivältä;

"Te toimitte mun ehkäisykeinona."

"Oi, kattokaa, kondomi!" (ottaa leveän pipon ja alkaa heilutella sitä)

"Ootte tyhmiä kun maksatte tästä. Ja mulle maksetaan että näen tätä. Asioita joita en haluaisi nähdä."

"Hei, en mä käskeny teitä lyömään Sannia. Mä käskin teitä läpsäisemään niin että tulee ääni."

Otsikko liittyy tähän koska ihmisiltä lähti ääni ja kerroin sit Heidille että kuulemma suihinotto auttaa tälläisissä tilanteissa, jolloin hän vetosi siihen että olemme hänen ehkäisykeinonsa (eih näin just koko ryhmän kääriytyneenä kondomipaketteihin) jolloin ystävällisesti huomautin että;

"Siit ei voi tulla raskaaks." T. Kaarna. Ja samalla mietiskeltiin leffailtaa, jossa katsottaisiin Kaarna, Zoo ja Senga Sengana vielä kerran, tällä kertaa tosin videolta. Sounds like fun :D

Moi pitää mennä

Pinja

Tams näyttää vähän kärsivältä, vaikka oikeesti kärsimys oli enemmän, suorastaan helvetillistä

"Siinä on toinen ihminen, ja silläkin on kädet. Voiskohan niitä koskettaa, voisko niistä ottaa kiinni?"

Niin hyvejä käsejä

"Rummuttakaa sitä."

Hei olen Vieno-Kaino ja olen laatikkolapsi

Nakkeja + lihapiirakoita puistonpenkillä ja miroveelogaa00

Tänään meillä harkoissa oli oikein mukava tunnelma, mutta varsinaisesti mitään mainitsemisen arvoista ei tapahtunut. Viikonloppuna on syysjuhla, perjantaina on siis kenraaliharjoitukset LPR-salissa, sieltä todennäköisesti jonkuntasoista selostusta (ja jos Taija olisi kiltti ja kultainen, se kuvais sit lauantaista samanlaisen MyDayn ku vuonna 2013, eli tämän, ihan vaan tätä blogia varten). Lisäks varmaan myös lauantaista ihan tekstillistä selostusta, jos suinkin kykenen, ja noin 69% todennäköisyydella valokuvia.

Tänään tosiaan tehtiin taas kohtauksia sosiaalisen median maailmassa, ja sen seurauksena lavalla nähtiin kuinka Miro sekä Mane halusivat työntää nakkinsa Tinjan lihapiirakkaan, dementoitunut kuurosokea mummo unohti ruokkia lapsenlapsensa ja habbobileet päättyivät peeloiluun.

Tässä postauksessa ei ole siis mitään muuta ideaa kuin seuraava video, joka käsittelee harkkoja ennen tapahtunutta asiaa. Miro, ihana pikku otus ryhmästämme, päätti tehdä toisen vlogivideonsa ja antoi luvan julkaista sen youtubeen. Aattelin nyt sit linkata sen tänne kans, vaikka laatu nyt onki mitä on. Älkää olko liian tuomitsevia Mirolle ku se vasta alottelee tätä vlogailua :3 Se ei kuitenkaa oo enää yhtä helari ja babyface ku tossa 2013 kuvatussa videossa :DD

Näemme keskiviikkona, byes

Pinja

Kissoja, Wällyn lipomista ja paskarallia kolmelta aamuyöstä

Tiiettekö miten paljon mua sapettaa että keskiviikon harkat on niin pitkät, etten honestly muista kaikkea superhasusta, mitä on tapahtunut.

Kaikki kuitenkin alkoi siinä teatterisalin ulkopuolella, kun vapauduttiin toista ryhmää koskevista velvoitteistamme ja käytiin kaupassa ostamassa niin paljon hyveitä karkkeita ja muita herkkuita. Mulla oli muun muassa pizzanmakuisia riisikakkuja ja viinirypäleitä, sekä tietenkin glögiä koska no, jouluhan periaatteessa alkoi kun kuukausi vaihtui. Glögiä join äärimmäisen kauniista Wälly-mukista (Tomi Välimaa siis oli meidän ohjaajamme mun ekana ja tokana teatterivuotena, ja hänestä on yhä todisteita Estradilla, koska sieltä ei kerta kaikkiaan vaan paeta), ja jossain kohtaa Wälly-muki oli niin kuuma, että glögi suorastaan kiehui yli ja teki teatterin mikroon Punaisemeren. Lisäksi keskusteltiin siitä, kuinka tissit toimivat portaita ylösjuostessa, ja kuinka niistä siinä tilanteessa lähtee tams-tams-tams- ääni, josta myös Tamsin nimi tästä eteenpäin johtuu.

Kun sitte päästii sinne saliin asti (lopetettuamme Pinen majesteettisen, aesteettisen tatuoinnin ihastelu), Tupsu alkoi kivasti taas rääkkäämään meitä. Tehtiin samaa ku viimeeks, mutta aika paljon vikkelämpään tahtiin, ja lopulta ainakin mä tulin siihen tulokseen, että ihan ookoosti se meni ja se oli suorastaan kivaa, kun viime kerralla se meni vähän päin seiniä ja oli, no, ihan ok. Joka tapauksessa rääkki on aina rääkkiä, joten menin sit tän alkulämpän jälkeen ehdottamaan et;

"Leikitäänkö Raamattua, sä voit olla Jeesus ja me ristiinnaulitaan sut?"

Me ei leikitty Raamattua. Kinda sad, mutta jakauduttiin ryhmiin ja valittiin ryhmässä joku hassu eläinvideo, joka meidän piti liikkeellä ja äänellä tuoda näyttämölle. Mun ryhmässä oli Saara ja Ella, ja valittiin Cat Logic- video, jossa erinäiset kissaeläimet tekevät mitä hassuimpia asioita, kuten valitsevat nukkumapaikakseen pizzalaatikon, kun vieressä on kallis kissanpeti. Tiimityön tuloksena tehtiin kohtaus, jossa ensin kello kolmelta aamulla kolmen kissan järjetön paskaralli hassuja ääniä pitäen ja siitä sitten eteneminen vessaan, kissanpeteihin ja muihin.

Heidi sitten kehotti meitä viemään kissasekoilua eteenpäin, ja lopulta päädyttiin tekemään erittäin viihdyttäviä asioita lavalle Maija Vilkkumaan 'Kissavideoita' tahtiin, joka vielä vaihdettiin joksikin instrumentaaliseksi asiaksi. Oltiin siis erittäin paljon kissoja tänään.

Lisäksi tämän päivän teemoihin lukeutuivat Pain Olympics (älkääkä helvetti avatko tuota linkkiä jos ette oo valmiita menettämään ikuisesti jotain pyhää sisältänne, for reals, en kyenny ite kattoo ku ekat seittemän sekuntia joten en vastaa sisällöstä :DD), karvapallot (Tamsia yskitti, ja me ohjeistettiin sitä, että sen pitäis nuolla vähemmän karvaisia perseitä), mukin lipominen (ylikiehunut glögi piti saada irti mukista, joten vaivihkaa nuolin sitä, ja Hedi väitti että Wälly-mukin nuolemisesta voi tulla oraalisesti raskaaksi) ja pallo pois tai pallit pois (Miro pelleili pallolla ja kerroin sille et jos se ei laita palloa pois, laitan sen pallit pois).

Myös instagram kannattaa vilkaista lyhyempien pätkien vuoksi, eli @projekti_peruspoppo666

Moro sano poro

Pinja

Kun omistat kissan, et voi käydä vessassakaan yksin

Wälly-muki. Tää on muuten erittäin suuresti mun esteettistä silmääni hivelevä kuva.