Nella purkaa aggressioitaan osa 2

Hyvää myöhäistä sunnuntai-iltaa

Ihana, hilarious Nels on jälleen jatkanut ihanaa hilarious sarjakuvaansa, johon on viikon päästä tulossa ilmeisesti viimeinen osa. Sarjakuvassa on kielioppivirhe, johon Nels kommentoi;

"VIDEOTYKISTÄ KIRJOITTAMINEN ITKETTÄÄ MUA NIIN ETTEN NÄE MITÄ KIRJOTAN!" joten Nellamurusen elämän ainoa synti on anteeksiannettu. Älkää siis keskittykö kielioppiin, mekään emme tee niin ennen ku ylihuomenna kun koulu alkaa johon on kovin ristiriitaiset tunnelmat. I mean, jees, koulu, mut... Oonko mä henkisesti valmis tuhoutumaan henkisesti? Taas?

Tosin aina on hyvä hetki olla hajalla. Kipu on vaa heikkojen illuusiota. Hyvää yötä, nähdään viikon päästä sarjakuvan parissa (ja huomenna somebuddyjen kanssa jossain turkasen kuvauksissa mä oon niin onnellinen noista kuvauksista tsiisös mul on ollu ikävä teatterille jotka Heidi on järkännyt) ♥

Pinja

Nella purkaa aggressioitaan osa 1

Hyvää sunnuntaita (maanatai kylläkin taitaa jo sarastaa). Tänään sarjakuvien päähenkilö on sivummalla, ja näyttäytyy vasta seuraavissa osissa. On nimittäin aika pureutua vuoteen 2014-2015, etenkin kevääseen 2015, kun ihana rakas taiteilijamme Nels sai kokea vääryyksiä. Nels purkaa nyt aggressioita tämän Tanssiteatteri Williwision Lumikuningatar- näytelmän kautta. Näytelmä nähtiin Teatriksessa, ja siellä kehitettiin tätä crossoveria, joka nyt sitten hiottiin loppuun niin, että meikä kirjotti näytelmän synopsiksen uusiks ja Nels kuvitti sen. Synopsista en tunge tänne koska se on basically tossa sarjiksessa.

Näin tänään Nellaa pitkästä aikaa. Liian pitkästä aikaa. Istuttiin kahvilassa ja puhuttiin (ja yks wild Ilona ilmesty myöski paikalle koska sanottii sen nimi, yllätyittekö, minä en.) Ja muistin miten onnekas oon. Sitä ei aina arvosta ystävyyttä tarpeeks. Sitä ei aina muista olla ystävä, eikä kertoa että miten kiitollinen on ystävyydestä. Tänään toveri Nels sai mut ensinnäkin puhumaan hyvin avoimesti kaikenlaisesta, mutta myös nauramaan kovempaa kuin koko kesänä. Sydämeni pohjasta ja äänekkäästi. Mä oon ihan äärettömän onnellinen siitä, että mulla on Nellan kaltanen ystävä, jonka kanssa on poikkeuksetta ihan helvetin hauskaa, mutta jonka kanssa puhutaan poikkeuksetta myöskin vakavista asioista. Also meiän ystävyys on sitä tasoa et saatetaan olla näkemättä ja juttelematta kunnolla monta kuukautta ja sit ku nähään ni mikään ei oo muuttunu.

Nella on suloinen sidekick, jonka rajaton hauskuus perustuu lyhyisiin, nerokkaisiin heittoihin keskellä keskustelua. Nella on herkkä ihana murunen, ja koska ollaa molemmat rikkinäisiä pikku paskoja, ollaan unelmatiimi PiNels, Ninja, KuntoSalmi tai miksi ikinä meitä haluuttekaan kutsua. Meistä pitää tietää se, että nauretaan omille ja toistemme ongelmille räkänaurua, koska ei haluta/osata itkeä, peitetään heikkoutemme vahvuuksillamme ja pidetään toisistamme huolta. Nella vahtii että Kuntola hengittää ja Kuntola vahtii ettei kukaan lyttää Nellaa tai enää ikinä koskaan laita Nellaa videotykin taakse kärsimään.

Mähän oon tunnetusti nainen joka ei pidä itsestään huolta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa se, että joku käskyttää mua tai sanoo ilkeesti, mä en haluu mitään pahaa kellekään, rakastan ihmisiä, rakastan rauhaa ja välttelen konflikteja. En ikinä satuttais ketään tahallani. Mut jos joku ees yrittää kohdella Nelsiä huonosti ni mun inner bitch astuu esiin ja tekee jotain asialle. Nels on mun sweet little cinnamon roll ja sen lahjakkuutta, ihanuutta ja kauneutta ei kukaan saa tulla kyseenalaistamaan. Piste.

Ollaan oltu Nellan kaa ystäviä mun ekasta teatterivuodesta lähtien, ekasta yöteatterista lähtien. Me ollaan tehty äärimmäisen paljon hazus juttuja. KLC (Kurvikkaiden Leidien Clubi), Harlem Shake, miitit, Helsinginreissu, Nuori Näyttämö, musiikkivideo, Teatris. Pidetään toisemme miehinä. Kasassa. Ollaan ootettu viis vuotta et päästään samaan teatteriryhmään ja nyt se toteutuu. Nella on ystävä joka tekee mut onnelliseks olemassaolollaan, ja sen takia mä pidän huolen että kukaan ei tee Nellasta onnetonta. Parhaani mukaan, koska ihminen ei voi koskaan omistaa toista ihmistä eikä suojella toista kaikelta. Mut jos mun on mahdollista asiaan vaikuttaa niin kukaan ei satuta Nellaa.

"Se että sanoo jollekkin, että oot teatterilainen, eli selviit sosiaalisista tilanteista helvetin hyvin, on sama ku sanois et ahaa, harrastat ratsastusta, mene ja kesytä toi villisonni", terveisin erittäin triggeröitynyt Nels.

Ja nyt illan sarjakuvaan;

ACTUAL CANON LINE FROM LUMIKUNINGATAR

"Entäs me, mikä meidän roolimme on?"

"No, nukkukaa vaikka tuolla nurkassa."

Pinja

Kuntola Koodaa ja OMG HYVÄÄ SYNTTÄRII

Helvetti soikoon mä joudun ihan truly aikuisten oikeesti koodaamaan että saan nää tänne. Perkele Nels minkä tempun teit. Anyways, Ilonalla on tänään synttärit ja juuri sopivasti tänään on myös sunnuntai, joten sarjakuva jatkuu. Nels on nähnyt vaivaa ja tehnyt gif-animoituja sarjakuvaruutuja, jotka on äärimmäisen ihania ja kauniita, vähä niiku Nels ite, ja näin ollaan nyt tarinan siinä vaiheessa, että Pinja koodaa gifejä bloggeriin (täs pitää tietää et en osaa koodata vaik mun henki riippuis siitä, eli Ilona ja Nels, arvostakaa mun vaivannäköä kiitos.)

Oon jo sanonu Ilonalle että paljon onneaaa vaan, mutta sanotaan nyt vielä kerran koska olis hassua jättää sanomatta. Onneks olkoon ja tervemenoa vanhuuteen ja fossiilisiin elämäntapoihin (just kidding, se kasvaa koko ajan enemmän lapseksi), ja pidä ihtes miehenä. Naisena. Mitä vaan, kunhan oot Ilona. Puspus. Se siitä, vaikka me kaikki tiietäänki että Ilona on kovin perso huomiolle. Ei makeaa mahan täydeltä, neiti Jalkanen.

Sarjakuva käsittelee nyt sitten Vaasanreissun erästä eeppistä epäkohtaa, kun me luultiin että vastuuaikuinen olisi vastuullinen. Tähän on näköjään yhdistetty kaksi eri eksyilykertaa yhdeksi yhdistelmäksi näistä kahdesta, joista molemmat vitutti mua tasavertaisesti koko loppuajan :'D Ei se mitään, se oli silti hauskaa. Vaikka vitutti. Eli tässä tarina siitä, kun me oletettiin että Ilona osais lukea karttaa..

Asettelut nyt tosiaan on mitä on koska perkeleen koodikieli, muistan nyt miks vihasin ysiluokan valinnaista tietotekniikkaa. Tosin opin jo tekemään kappalejaot tähän postaukseen, joten ehkä tää on alkua mun koodaajan uralle. Oli miten oli, tää saakelin HTML-kieli raivostuttaa mua nyt siinä määrin että en ees suostu yrittämään tekstin tasaamista molempiin sivuihin. Kai se löytyis se koodi sillekki jos ettisin, mut ei, päätin suoriutua ulkomuistista. Oon veleho, piste, jatketaan.

Me näemme viikon päästä, ja sitten viikon päästä onkin jo melkein koulun alku, ja sitten viikon päästä alkaa teatteri, joten öäh, kolme bonusta, kolme sarjakuvaa? Nels korjaa jos olen väärässä tai jos hän ei saa kolmea tehtyä or something. Puspus, Pinja

miksi otsikointi on tänään hankalaa

en tiedä

mutta siitäkin huolimatta ihana sarjakuva jatkuu, päättäen viimeeksi alkaneen episodin. uskoisin että viikon päästä olisi taas tulossa jatkoa ja näin poispäin

jos tätä nyt tarvii millään lailla avata niin ok vaasassa saatoin lievistä lievimmän pikkuvitutuksen takia harppoa parikymmentä metriä muita edellä ja yhtäkkiä ne hävitti mut ja riehaantu totaalisesti (paitsi ilmeisesti ilona ja mane) koska mähän en ole 17-vuotias, mieleltäni tasapainoinen ja täysin kykeneväinen kävelemään torin ympäri yksin

ok

en ole tehnyt mitään produktiivista tänään

oon liian laiska käyttämään isoja alkukirjaimia 

(ja ne jotka tuntee mut, tietää että tällänen tekstin raiskaaminen ei yleensä kuulu mun tapoihin)

kello on vähän vaille yheksän ja mua nukuttaa jo

hyviä öitä

(jk meen oikeesti taas nukkumaan vasta kahelta, mut mun yö alkaa nyt koska no jaa, yöllä on helpompi elää ja laiskuus on enemmän sallittua)

 

Kesäkuulumisia ja päivän uutiset

Hyvin hyvää iltaa täältä Uus-Lavolan metropolista. 

Breaking news; Iris kävelee 7km/h ja Miro leipoo hänelle kakkua. Merenneito löytää videotykin ja ampuu sitä harppuunalla. Kuntola on sortunut, romahtanut ja hajonnut Pokemon Go;n pelaamiseen. Inka ei kuulemamme mukaan "vittu jaksa." Ilonan puhelimella on uhmaikä. Nella on piirtänyt pari uutta ruutua sarjakuvaa, mutta lopetus on niin cliffhanger että sen julkaiseminen sattuu. Teemme sen siitä huolimatta.

Arvatkaa miten hyvältä tuntuu kun on vaihtelevaa tekemistä? Tai siis kun mähän oon tunnetusti hyvin menevä jokapaikanhöylä, myös kesäisin, mut silti on ihan eri fiilis. Joka päivä on totaalisen erilainen toisesta. En oo ikinä paikallani, mutta ei oo mitään pakkoa mennä mihinkään. Siinä on ero, että meneekö johonkin siksi ettei voi olla menemättä, vai ottaako kaikki vapaapäivät täyteen tekemistä siksi että haluaa. Tykkään. Tietysti tykkään, tai siis hei tää on mun elämä mä teen mitä mä haluun ja teen juttuja jotka tekee musta ilosen. Ja mitäkö mä sitte oon tehny?

Tasan viikko taaksepäin sunnuntaina tulin Helsingistä kotiin ja menin serkun syntymäpäiville ja katsomaan söpöjä koiranpentuja. Maanantaina kävin elokuvissa ja jälleen kerran elokuvan hahmo muistutti yhtä tosielämän ihmistä, mikä teki katselukokemuksesta tuplasti hupsumman. Tiistaina ohjasin teatterin lukiodiplomia Kaukaalla, ja alkuun eksyilyn taso oli melkein Vaasan veroista, mutta kun päästiin asiaan ja pääsin leikkimään ohjaajaa, niin mulla oli yllättävän kivaa. Keskiviikkona raahasi itseni Savitaipaleen rantakirpputorille ja mummille, ja päivä oli täynnä kahvia ja rupattelua. Torstaina siivosin ja lähdin Metjärvelle tungettuani itseeni niin paljon hyttysmyrkkyä että ihmisetkin kiersivät minut metrin päästä. Perjantaina istuin tunnin hiljaa leirikeskuksen salissa parin muun kanssa lukemassa Raamattua, tekemässä muistiinpanoja ja ajattelemassa elämää (hiljaisuuden retriitti). Eilen tulin kotiin ja menin sitten Saimaaseen uimaan ja ottamaan esteettisiä kuvia. Tänään metsästin Pokemoneja keskustassa, ja päädyin Picnicin tyhjiin pöytiin lataamaan kännykkääni sen sulkemisajan jälkeen.

Ja nyt kun ootte orjallisesti lukenu koko mun elämäntarinan yhdeltä viikolta (huikee paradoksi), ni ottakaa nyt tästä nää kaks ruutua. Nel$ lupas jatkaa tätä viimestää ens sunnuntaina, joten jos oon sillon kotona, niin työnnän jatkoa tälle Vaasaseikkailulle. Here you go;