lauantai 11. helmikuuta 2017

En ees yritä enää

Hyvää huomenta (jk nyt on ilta.) Mä voisin vaik luetella tähä nyt seuraavaks kaikki maholliset syyt ja tekosyyt miks oon ollu nii helvetin epäaktiivine tän suhteen (iha vaa et saisin pidemmän blogitekstin aikaseks heh.) Elämä, noin niiku ensiks. Se et oon ollu mukana täs roolipelihommassa koska musta yritetää tehä nörttiä vaan jotta mut voidaa hylätä kevään lopuks ku abit lähtee maailmalle. Nahkatakkinen tyttö, joka on ihana rakas mahtava prokkis, mut se vie aikaa ja mä vaa lauleskelen stemmoja koulumatkoilla ja tanssin aina ku pystyn ja asdfkhhjöjäj 13 viikkoo enskarii. Kirjotukset, jotka uhkaavasti lähenee ja mua pelottaaaaa, ja vanhojentanssit ens viikolla ja sit varmaa alkaa kesäteatteritreenitki ja haluisin vaa osata juttuja, saada tarpeeks unta ja olla pirtee reipas ilonen mut nahh Kevään takia pystyn toteuttamaa yhen noista ja sen on oltava toi juttujen osaaminen koska se vaan on oltava. Mut nyt asiaaaaaaaan.

Maanantaina tehtiin ryhmissä kohtauksia, joista mainittavaa ei oikeestaan oo muuta ku et; 
"Jjjjja takaisin studioon! Seuraavana vuorossa Haansää", ja täs pitää tietää et se oli Emman keksimä vitsi. Meil oli myös muuta erittäin ääliömäistä läppää ja lisäks valistettiin Ilonaa siitä, et kannabista ei piikitetä. Paskajoessa on kaikenlaista nonsensea ja Onervan Lappi. Lavastustiimiä meillä ei oo koska Estradin resurssit on nii rajalliset, joten aikaa säästääksemme heitettii vaa kaikki sermit nurin ja aseteltii kaikki mustat objektit ("Minä en nyt tarkoittanut meidän Mariaanien kuningas Haanpäätä" t Heidi) monta kertaa eri tavoilla. Nyt meillä on mustista esineistä koostuva lavastus, joka sisältää milloin missäkin makoilevan Sulon.

Keskiviikkona Heidi oli oman elämänsä Eläintenpelastustiimi ja piti huolta Turri Pöppösestä, joka on ihastuttava valloittava sympaattinen koiruus. ja me harkattii ilosesti keskenämme. Meiän harkat sisäls niin maan perkeleesti pallolämppää ja sit vähä päänsärkyä ja säätöä. Mä keskityin lueskelemaan psykaa vähän joka välissä ja sit tehtii yhessä improten nuotiopiiriä. Ella toimi Ilonan äänenä. Mun kaikkien aikojen suosikkipallolämppä oli se, missä ei saanu päästää minkäänlaista ääntä.

"Hei, tuo nuotio on melkein sammunut!"
"Niin olen minäkin."

Hyvää yötä jeesus myötä
Pinja

torstai 2. helmikuuta 2017

Ei mitäänsanomaton sauna ja takaisin studioon (VIERAILEVA TÄHTI!)

Hellurei ja heipsankeipsan. Tänään blogin ylle on laskeutunut suuri, vaaleanpunainen ja glitteriä uhkuva varjo, eli Nella, muhahahahaa. Nella, joka pahuudessaan on jopa ohjaajamme mielestä kohonnut arvonimeltään peräti adjektiiviksi. Mitä tapahtuikaan tänään harkoissa? Muistaisinpa edes puolet.

Mainittakoon yhtenä päivän tähtihetkenä uusi pallolämppäennätys. Ennätys jota emme oikeastaan tiedä, koska kukaan ei laskenut. R I P ja silleen. Ulkomaalainen veri kenties saa pallon pysymään ilmassa liiallisuuksiin asti. Mutta ainakin sen lopulta saa takaisin alas lompakolla. Tai toisella pallolla. 99 Luftballonssin henki oli joka tapauksessa  kanssamme loppuun saakka. (Ja sitten pelattiin uudestaan.)

Muihin uutisiin. Kolesterolin poistaminen ruokavaliosta poistaa ilmeisesti samalla Heidin loputkin suomenkielen taidon rippeet. Ensiviikolla emme kai saa enää puheista mitään selkoa. (mutta let’s be honest, milloin saataisiinkaan?) Tällä hetkellä tyydymme vain vittuilemaan kielioppivirheille jotka moninaisuudessaan tarvitsisivat oman sanakirjan. Mutta sellainenhan täältä jo löytyy, eikö? Ehkä meidän pitäisi investoida omiin kopioihin jotka pysyisivät kätevästi joka harkoissa mukana. Taas toisaalta, Heidi keksii joka harkoissa keskimäärin 3.5 uutta sanaa, joten ehkä hankkeesta on paras luopua.

Korppi krää krää (Korpin juusto on crack, mut oikeesti se on Nobel jolla Sillanpäätä huijataan.) Intensiivisin hetki maanantain kertauksesta oli Miran toivoton yritys imaista inhalaattoriaan ennen kuin ryhmä esitti banaalin rakkauden. Yhteisymmärryksellä ’’vapautta’’ ei esitetty, koska se oli paska. Vapautta etsittiin siis uudelleen rytmi-liikehdintä-ääntelyn muodossa. Tulos näytti enemmän mielenterveyden katoamiselta, mutta onhan tosielämän karulta totuudelta poissulkeutuminenkin eräänlaista vapautta. Vapaus on vapaata, vapaampaa on olla vankilassa T: Miro. Porukka jaettiin kahteen ja tulkinnat vapaudesta otettiin uudestaan työn alle. Lopputuloksena Sonni-Sulo, joka ahdisteli (JÄLLEEN) Mika Waltaria superihkun punaisen kankaan läpi ja vähän sen ylikin. Suloa parempaa sonnia ei olekaan, vaikka se olikin Pentti Haanpää ja vain pikku Jeccu. Toinen ryhmä eksyi portaikon pimeässä alinomaan vääriin aiheisiin vaikka piti keskittyä, mutta toistettava mantra ’’JA TAKAISIN STUDIOON’’ piti meidät onneksi kartalla. Ja hienoa jälkeähän tuli. Toinen lopputulos oli Hella Wuolijoen teloitus, jonka toimeen pani vapauden junassa puksuttava Minna Canth pienellä käsiaseella. Koska onhan meillä kaikilla vapaus lopettaa paskat jutut. Ja olla junia. Ja sitten ajaa Hellan yli junalla. 

Malla haisteli vielä ennen harkkojen loppua Heidin mansikoita ja triggeröityi niistä. Tämän mainitsin vain siksi, koska Mallan suuttumus mansikoita kohtaan oli hyvin hupaisaa. Harkat ylipäätään olivat hyvin hupaisat, vaikka häröily nousikin paikkapaikoin turhan korkeisiin stratosfääreihin. Nyt nukkumaan lapset, maanantaina nähdään. Bloginvalloittaja Nel$ kiittää ja kumartaa! (Ja vie juustopala-crack-Nobelin mukaansa.)

*

Täs mä viel haluun sanoo Nellalle et kiitos kauheesti et ehotit tätä et kirjotat tän tekstin, mä en ois eile saanu aikaseks ku nukahin mun mantsankirjan päälle avattuani sen ekaa kertaa koko kurssin aikana, ja ainoo mikä pelasti mut itkemiseltä ja ahistuskuolemalta oli mun päivällä saama lahja; Kismet- suklaa mis luki et "Parhaalle kaverille" (kiitos tästä lahjasta kuuluu Johannalle, joka Artun kanssa yhdessä teki musta taas vähän nörtimmän ja vei mun kokeisiinlukuaikaa.)
 Kiitos rakas Nels, mä jatkan tästä maanantaina ♥ 
Pinja

tiistai 31. tammikuuta 2017

Tänään minä päätin olla ahkera ja reipas

Ja kirjoittaa blogitekstin.

Okei, kello on jo tekstiä aloittaessa yksi yöllä ja nukuin viime yönäki sen ruhtinaalliset kolme tuntia, et mun elämä koituu vielä mun kuolemaks, hip hurraa. Oon tässä nyt illan tanssinu Dingon musiikin tahtiin ja itseasiassa jopa pohtinu vähän Kiannon tekstejä. Lisäks toki huomenna alkavaan koeviikkoon ois varmaa pitäny jotenki valmistautua, ja mul on itseasiassa yks esseen palautus tän yön aikana vielä (deadline on tos klo 1.35 koska se opettaja laittaa ain tosi hassut deadlinet) et ei tää tähän tekstiin jää.

Meil oli tänää viimestä kertaa Anin treenit, ja tehtii eeppistä versioita ketuista ja korpeista. Lisäks Mauno rikko seinän vihallaan (heitti siihe kengän nii et seinä hajos ja putos lattialle ja sit Smau jouu opastamaa mut rikkalapion luokse ku en ite löytäny), Anni teki äärimmäisen hellyyttäviä rakkauspiirustuksia ja vapaus tiivisty siihen ku Sulo makas Estradin aulassa valtava vaalea keppi jalkojensa välissä.

Kylläpäs tiivisty tiiviiks. Ihan hyvä itseasiassa, vaik ulkoasultaan nää blogitekstit alkaaki muistuttaa vähä niitä ihan ekoja blogiteksejä täs blogissa. Nyt on kuiteki sillee vähä kiirus et voisin mennä tekee sen esseen loppuun ja ryhdistäytyä tän blogin kanssa joku toinen päivä. Yritän nyt vaa selvitä hengissä, koska en kuulemma voi kuolla jos oon sitoutunu roolipelaamisee :D 

Tiedän jotain, joka sankariroolit romuttaa

Pinja

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Moi vaan moi

Hyvää yötä ja huomentaaaaaa (oikeest vast hyvää iltaa)

Seurakunta koolla taas! The king has arrived; your one and only! Elikkä pahoittelut siitä että en oo kirjottanu nyt niiku, noh, liian pitkään aikaan. Ei mulla mitää selitystä asiaan oo, kunhan oon ollu laiska ja saamaton kuten aina :D En mä nytkää oikei muista, mitä kaikkee ollaa tehty ja onks mitää hupsua tapahtunu. Oikeestaa tulin tänne vaa siks et kirjotin just ekan tekstini Nahkiksen (Nahkis kuulostaa mun mielest nahkiaiselta ja se on joteki hassuu) blogiin ja aattelin et kai voisin samalla rysäyttää tänne jotai tajunnanräjäyttävää settiä. Sit muistin et ei mul oo sellasta, mut aattelin ilmottaa et hengissä ollaan. Vielä.

Koeviikko lähentelee mua, mun abit meinaa hylätä mut lähes lopullisesti ja mä joudun yksin (Leevin kaa) kyhjöttämää nörttinurkkauksessa :( Muute menee iha hyvi ja en oo saanu ku yhen hysteerisen kohtauksen teatterin jälkee, ja seki vaa siks et olin hölöm ja stressasin pöytäroolipelaamisesta. Kirjotuksii on puoltoista kuukautta heheheheheheheheheheheheheheheheeeeeeeeeeeeeeiiiiiiiiiiiiii en halua. Ööö.

Ollaa nyt lukittu jotai musiikkirytmikohtauksia ja yritetty säätää käsiksen kanssa. Ihan hyvi meillä kai menee, on vaa nii vaikee nähä kokonaisuuksia ku ei oo kirjotettua käsikirjotusta. Oon nii stressaantunu etten ees oo enää stressaantunu ja tuijottelen vaa seiniä ja laulan Dingon biisejä jotta tuntisin oloni ees vähän onnistuneeks jossaki. Öh. Mä voisin huomenna yrittää harkkojen jälkee oikeesti kirjottaa jotai fiksua. Ehkä.

Pinja

tiistai 17. tammikuuta 2017

Kevät tulee oletko valmis

Me ollaan palattu! Oikeestaan me palattiin jo kaks viikkoa sitten mut mä oon ollu laiska ja aikaansaamaton luuseri ni ei oo tullu tänne kirjoteltua. Eikä mulla nytkään tuu oikein mitään yksittäistä mieleen, istuskelen tässä ebolaisena koneeni äärellä ja yritän parannella eilen rasittunutta ääntäni.

Tosiaanki kevät pyörähtelee käyntiin hiljalleen (jk oikeest se pyörähtää käyntii nii ryminällä et kuulo lähtee järjen mukana pakoon) ja maaliskuusta toukokuuhun elämä näyttää taas kovin eeppiseltä. Kirjoituksiin on alle kaksi kuukautta, tämä tieto sattuu sieluun. Esitysaikataulut ilmesty just pari minuuttia sitte ja ne hämmästyttävän hyvin sopii Nahkatakkisen tytön treenien ja esitysten sekaan menemättä päällekkäin. NT itessään on mieletön juttu, koska lol kaupunginteatterin iso lava ja kaikki maholliset resurssit ikinä. Vanhojen tansseihin on kuukaus jäljellä. Varsin täyteläinen elämä siis tällä hetkellä.

Estradilla ollaa nyt treenailtu pari kertaa ja eile meillä oli musiikillista treenailua Anin kanssa. Sävellettii musaporukalla Perkele- valssi (jossa on kuulemma hieno sointukierto, hyvä Mane!) ja hiottiin rakkaus on raakaa- shittiä heittämällä sekaan stemmoja. Mä olin kovin onnellinen koska löysin G- nuotin lauluäänelläni ihan ite ilman säestystä ja ja ja osasin kirjottaa sointuja suht oikein ja tuntu muuteki tosi musiikilliselta (täs pitää tietää et mä en oikeesti osaa soittaa enkä laulaa, mä vaa näytän välillä siltä mut mä tykkään musiikista ni siks säädän musiikin kaa.) Jälki oli hienoa, huomenna esitellään Heidille meiän tuotokseja.

Nyt mä meen, en ainakaa lukee psykaa mitä pitäs tai hakemaa töitä, vaa peiton alle koska on vilu ja flunssa
Pinja ♥
(Saa minuu kutsuu Neeaks myös jos haluu, niiku Kesseli tekee. Kaikki muut on sille edellee Ellaa ja Leeviä ja Arttua ja Johannaa mut mä oon vaa Neea.)