Lohjan lauantai ja silkkinauhoja

Guess who's back... Minäminäminääää! Mä en oikei osaa sanoo mitään tästä reilu puolesta vuodesta mikä on menny ilman että oon kirjottanu mitään. Onpahan vaan ollu elämäni sekopäisin, parhain, kamalin, ihanin, ikävin puol vuotta tähän mennessä. Oon kiljunu emotionaalisen vuoristoradan kyydissä niin kovaa etten oo ees ehtiny aatella tänne kirjottamista, mut nyt mulla ei oikeestaan oo ku kaks suuntaa elämällä (kirjotukset on vihdoin ohi syksyltä); 1. Luova kaaos ja 2. Ikävöinti. Sanotaan nyt vaikka et elämään on sisältynyt huomattava määrä Miron kotia ja isoveljeä ;) *wink wink* sekä mielenterveyden heilahtelua, jonkun verran päihteitä, ajokortti ja ylioppilaskirjoituksia. Oon nyt Oikee Aikuinen, osaan kaiken ja tiien kaikesta kaiken ja joudun varmaa lapsenvahdiks entistä useemmin Estradin ekskursioreissuilla. Jea.

Ei siitä sen enempää. Uus syventävien ryhmä tekee hyvää duunia jo toista kuukautta tässä, meillä on hyvin sekalainen sakki uutta ja vanhaa porukkaa. Ollaan tässä parin viikon päästä menossa lavalle Carpe Diem- kuoron kanssa ja tänään tehtiin iskuja biiseihin. Ois niin paljon kaikkee tärkeetä mitä pitäis kertoa, mut koska oon tapani mukaan hyvin höntti abituri-öntti ni alotin tän vasta täs puol yhen aikaan yöllä ja mua väsyttää. Kerron siis vain tärkeimmät.

Anni on tänään jälleen osoittanut huomattavan älykkyytensä. Kappale nimeltä Louhen lauantai on vahvoista naisista kertova biisi, jossa kuoron ja syventävien naiset ovat pääosassa. Anni (joka on jo kasiluokkalainen, herranjestas miten aika kiitää) kutsui kappaletta nimellä Lohjan lauantai ja sai aikaan hyvin hersyvän naurunpuuskan kaikilta kanssaeläjiltään. Tämä hupsu tyttönen myös paransi tilannettaan kysymällä kuka on Louhi. Ihana Anni, laajentaa sanavarastoaan Estradilla since fetus season (2011.)

Heidi myös osoitti jälleen olevansa äärimmäisen asiallinen tapaus. Aikuinen. Vastuullinen ohjaaja. Pedagoginen.

"Suloa ei voi höylätä, koska se ei oo tarpeeks valkoinen", sanoi tämä huikaisevan ihastuttava ohjaajamme (keskustelua käytiin siis siitä, miten saataisiin valkoisia silkkinauhoja juustohöyläämällä vieressä seisovaa kanssanäyttelijää, ja Heidi toi aikuismaisen, tasa-arvoisen ja kohteliaan mielipiteensä jälleen erittäin selväksi.) Parastahan tässä on se, että Sulo ei edes ollut paikalla, vaan kaikki tämä rasistinen kamaluus tapahtui Sulo-raukan ollessa Italiassa.

Ääää! Tulee hyvä vuosi! Hamlet! Elämä! Kuolema! Kaikkeuuuuuuuus! (jayliopistoihinhakusekäkirjoituksethehehehehhehehehehehheheheheheheheheehh)

Rakkaudella just siun,

Pinja

Vähän kuin olisi kohdussa taas

Näin luonnehti Sulo erästä harjoitusta, jossa toinen yksi nostetaan kaikkien muiden avulla ilmaan, jonka jälkeen nostettu saa vapaasti kääntyillä ja säätää miten haluaa. Valitsin ton lauseen blogiotsikoks, koska oikeestaa koko viikonloppu on ollu paluuta teatteriharrastuksen kohtuun; Wällyn hellään huomaan. Kuulitte oikein, legendaarinen Tomi Välimaa palas Estradille vuosien tauon jälkeen ja piti meidän kanssa kivaa koko viikonlopun! 

Mun talvi on ollu iha kunnon koomailua, mut eilen ja tänään kevätaurinko valtas katujen lisäks myös mielen ja naaman, olin taas henkisesti kakstoista ja teatterin lumoissa, eikä kolmen päivän päässä häämöttävät kirjotuksetkaa onnistunu rikkomaa mun hypeä siitä, et mulla on oikeesti, vilpittömästi hauskaa. Me jopa tehtii tismallee samat harjotukset ku mitä sillo ihan ekana teatterikertana, ja Emma itseasiassa meni merirosvo- stillkuvassa täysin samaan asentoon (muistamatta sitä ite.) Palattiin juurillemme ja pidettiin hauskaa.

Viikonloppuun sisälty klassista ehdollistumista ("Kyllähä te kaikki tiiette, miten delfiinejä koulutetaan" t Wälly joka olettaa et kaikki on kouluttanu delfiinejä), pelottavan synkassa olevaa sana-assosiointia (piti huutaa yhtä aikaa joku sana parin kanssa ja sit seuraava sana, joka niistä kahesta sanasta tulee mieleen, esimerkkinä mun ja Ellan puu + elämä = KAARNA tai koulu + seinä = nörttinurkkaus + lyseo = ARTTU), kirjailijoiden vaihtelua (mikä oli ihan älyttömän hauskaa, luoja oikeesti, parasta), sana kerrallaan- tarinointia (in which mä ja Elsa syötiin keijukaisia ja banaaneja pensaasta ja "heittäämeitäkävyllä" on nykyään sana), laajaa eläintuntemusta (miljoonia eläinlajeja maailmassa ja ainoo, minkä Lessi keksii on "Mau."), dominointia, joota ja mitä seuraavaksi- leikkiä (johon pöllin pohjat suoraan eräästä roolipelistä, mikä teki kaikesta tuplasti hassumpaa.)

Viikonloppu oli mahtava. Tosi eri tavalla mahtava ku viime viikonloppu, joka muistutti enemmänki nörttien ryhmäorgioita. Mä pidän viikonlopuista. Mä pidän myös teatterista, Wällystä, improsta ja nauramisesta. Ja kevätauringosta, siitä et tiet on sulat ja et mulla on jäätelöä. Ja kaikesta ainaki vähän. Just nyt on hyvä, vaik kortisolitasot huiteleeki yhtä pahasti pilvissä ku mun pää sillo ku olin kakstoista. Tänään oli hyvä olla.

Pinja

Heidiltä lähti implantti Miron takia

Perkele.

Mun ei pitäny tänää ehtiä kirjottaa postausta, mut avasin läppärin mennäkseni ettimään psykan tärppilistaa (kirjotuksiin yheksän päivää, voisin vain jättää menemättä) ja blogger sattu olemaan auki, kun eilen kävin julkaisemassa upean postauksen Nahkatakkisen tytön blogiin. Koska oon kaikkien tossun alla, including elottomat asiat kuten tää blogi (joka on tosiaankin ollu lähempänä kuollutta ku elävää viime aikoina) ni oli sit pakko tulla höpöttämää tänne.

Tulin harkkoihi vähä myöhässä, koska kuten aina maanantaisin, oon tehny yhestä eteenpäin teatteria; ensin koululla, sitte Tasihinin pihassa ja lopulta vähän ennen seittemää Estradilla. Pallolämppä oli vielä kesken, ja koin etten oo liikaa myöhässä, ja menin istuskelemaa yleisöö ja kuuntelemaa intensiivistä huutamista sekä lukemaan psykaa (selittelen itelleni et jos luen joka välissä ni opin reilussa viikossa kuuen kurssin asiat.) Heidi syytti Miroa sen irronneesta implantista ja sano, et silllä on nyt uus implantti, jota ei saa tuhota.

Tän jälkeen saatiin käsikirjoituksien sikiöversiot, joissa oli suhteellisen valmiina kolme kohtausta. Ruvettiin testaamaan alkua ja saatiinki se kivasti kasaan. Kaatuva pitkä penkki aiheutti useita perkeleitä, pari sydänkohtausta ja yhden voimakkaasti mutistun vitun. En ollu mitenkää sataprosenttisesti vireessä tänään (ketä yritän huijata, näytin todennäkösesti siltä et oon joko noussu haudasta tai kovaa kyytiä matkalla sinne) mut oli silti kivaa saada tehtyy kohtauksia, ja tuntuu heti paremmalta ku on käsikirjotus kourassa, vaik siinä oiski vaan kohtausten otsikot.

"Ja mä ku luulin että Roolipeliä ruvettiin tekemään myöhään... Teillähä on jo julisteet kaikkialla eikä niin minkäänlaista käsikirjoitusta!" -Arttu

Mä siirryn nyt edmodon ihmeelliseen maailmaan, jotta voin opiskella iloisesti loppuyön. Kevääni on puhdasta eieieieieieieieieieieieieieiiiiitä tästä eteenpäin, menetin jo tänään hetkeksi hapenottokykyni Nahkatakkisen treeneissä kun juteltiin aikatauluista, mutta kasasin itseni, olen ylpeä ja haluan mitalin. Lisäks toi psyka, erään ääliön päättötyö, kesäteatteri, pari koulun kurssia jotka tulee kusemaan ihan sata nolla ja sit no, kaikki. Että näin. Tuota noin, hyviä öitä ja nähdään taaaaaas :)

Pinja

Tämä ei ole banaani

Aatelkaa nyt, mite hassua. On lauantain ja sunnuntain välinen yö, mä oon hiihtolomalla ja kirjotuksiin on reilu kaks viikkoo, ja täs mä oon blogin kimpussa. Mut ku mä tiien et oon ollu ihan älyttömän epäaktiivine tän asian kanssa, ja mun omatuntoon koskee tälläne ikävästi. Etenki ku kirjotin just pitkän, polveilevan ja sivistyneen postauksen Nahkatakkisen tytön blogiin.

Meillähä oli tänää treenit, oltiin Estradilla puolestapäivästä johonki viiteen asti, ja oli itseasiassa tosi kivat harkat. Mähän nyt oon jo pysyvästi jossai ihme mielentilassa et puolet ajasta tanssin ja lauleskelen, ja toisen puolen makaan koomasena ja pohdin et mitä vittua on elämä, mut noin niiku ylipäätään oli hyvä päivä.

Tarkotuksena oli saada draaman kaari rakennettua, ja tämä myös tehtiin. Alkuun toki oli pakko pelata pallolämppää Leiri 112- porukan kanssa, ja todeta et me ollaan parempia (ja siis kyllä, joidenki kohalla täs näytti olevan kysymys elämästä ja kuolemasta, pallolämppä on kamala ja vaarallinen peli.) Ne teki omia kohtauksiaan sit toisessa salissa, kun me syventävät istuttiin teatterisalissa piirissä ja juotiin teetä.

Oikeestaan tää oli taas se yks kerta vuodesta kun täytetään teatteristereotypia, jota kuulee yhä vaan harvemmin, kun Lappeenrannassa kultturisoituu porukkaa koko ajan vaan enemmän. Aika moni on nyt joutunu oppimaa et teatteri ei oo istuskelua teemukien kanssa boheemisti keskustellen, vaan aika paljon kaikenlaista muuta. Mut tänää oltii stereotypiateatterilaisia, vaik ei mitekää erityisen sivistyneitä oltu vieläkää. Saatii tosiaanki draaman kaari jollekki tasolle, ja Heidi sano et sen ei tarvii ihan hirveesti sitä raiskata. Se on aina hyvä, turhat raiskaukset ei ikinä oo kivoja.

Sulo kirjotti meiän appelsiineihin, et ne ei oo banaaneja, greippejä, omenoita eikä päärynöitä. Oli hyvä päivä. Nähdään hiihtoloman jälkeen, jos selviin hengissä :)

Pinja

Se pallo oli ihan hyvä, ja me kai kans

Kattokaa! Olkaa ylpeitä! Täs mä oon, samana päivänä ku on ollu harkat, ja meinaan kirjottaa blogipostauksen! (Lähinnä koska välttelen mun oikeita vastuita ja yritän pysyy hereillä, taistellen viime yön vähäisten unien aiheuttamaa väsymystä vastaan.)

Tänään meillä oli uusi pallo. Aivan järjetön järkäle, joka pehmeydessään satutti meitä kaikki aenemmän kuin yksikään pallo aikaisemmin. Painovoiman ja voiman & vastavoiman yhteisvaikutuksella tämä kyseinen pyöreäksi luokiteltava esine onnistui lähes reväyttämään käsivarsilihakseni ja aiheuttamaan järjetöntä huutoa teatterisalissa. Tässä pitää tietää, että oon ihan järjettömän jumissa koko mun yläkropasta, ja musikaalitreenit tekee parhaansa että myös mun jalat on ihan piakkoin samassa kunnossa. En tällä hetkellä voi istua ilman että johonkin koskee.

"Tämä on minun metsäni."

"Mikä metsä,  me ollaan teatterisalissa.."

Tänään me myös tehtiin rakkautta ja vapautta, Sillanpää pesi pikkuhousuja ja Haanpään piippu oli kadonnut. En löytäny Kiannolle partaa. En myöskään lyönyt Miroa tänään! (Koska oon musikaalitreeneissä ja hyppytunneilla tullu siihen tulokseen että se ei suinkaan oo sietämättömin perheensä jäsen.) Oli oikein mukavat harkat, vaikka ihan out of nowhere alko vaa nukuttaa iha kauhiasti.

Breaking news 1; Yritin tänään tehdä päätöksen kirjailijoista äidinkielen viidennellä kurssilla, jossa siis saamme valita itsellemme kirjailijan, jota esitämme. Opettajani katsoi minua tuskissaan ja pyysi painokkaasti vaihtamaan Leo Tolstoin johonkin "vähemmän tylsään" kirjailijaan, mielellään johonkin näytelmäkirjailijaan. Hän myös painotti voimakkaasti oman suosikkinäytelmäkirjailijansa nimeä, ja oletan, että tulen tämän kyseisen kirjailijan valitsemaan täysin vapaasta tahdostani, koska olen itsenäinen nuori nainen. Nykyään opettajani kuitenkin puhuttelee minua 70% ajasta oikealla nimelläni roolihahmoni Neean sijasta, joten hyväksyn tämän kaiken ja alistun mielelläni hänen tahtoonsa.

Breaking news 2; Yleinen pelkotila kasvaa; Emman elämä on pelkkää pelkotilaa. Vanhojentanssit lähestyvät hiiviskellen, ja vaikka katseet ovatkin lähestulkoon kaikilla nimenomaan jatkoissa, täytyy aina pitää mielessä, että koko pitkä päivä täytyy näyttää nätiltä ja kestää jaloillaan. Olen onneksi tätä treenannut muutama viikko sitten olemalla syömättä vuorokauteen ja silti pysynyt jaloillani. Koen olevani valmis, vaikka en moista olekaan toiste testannut.

Breaking news 3; Kävellessämme bussipysäkkiä kohti saimme todistaa todella vauhdikasta kaahailua, kun erään punaisen auton omistaja mutkitteli hippulat vinkuen ohitsemme Prisman pihalla. Emme olleet aivan varmoja, oliko se epäonnistunut tappoyritys vai kenties vain erittäin omintakeinen ajotyyli. Emme myöskään osaa sanoa, olisimmeko olleet pettyneitä mahdollisesta törmäyksestä. Kuolema on aina hyvä. Kiitos tästä kaahailusta, Ilona.

Pinja