Hyvää jouluaatonaaton
(on se hieno sana juu) iltaa kaikille. Oon vahvasti sitä mieltä, että en kykene
händläämään lomaa ilman jotain kosketusta teatteriin, joten tulin nyt sitten
tähän kirjoittamaan tietämättä oikeastaan yhtään, mitä meinaan sanoa. Ehkä mä
nyt vaan annan ajatuksen virrata, katsotaan millainen romaani tästä tulee.
Hyvää joulua. Ei kuitenkaan
välttämättä sellaista joulua, joka on muiden mielestä hyvä. Ei sellaista
joulua, jossa mennään muiden traditioiden mukaisesti. Ei sellaista joulua, jossa
koko ajan täytyy miettiä, onko varmasti riittävän hyvä. Jouluna ei kenenkään
pitäisi joutua miettimään, onko tarpeeksi hyvä tai riittääkö se, mitä tekee. Ei
ole oikein, että joulun henki syntyy epävarmuudesta ja siitä, ettei oikein
tiedä miten päin olla. Jouluna ei pitäisi pohtia, vetääkö talossa vai hohkaako
kylmyys sittenkin ihmisten sisältä.
En mä tiedä. Kun mä
sanon hyvää joulua, mä ihan oikeasti tarkoitan sitä. Mä haluan että just sulla
on hyvä joulu. Joulu ja joulua, paljon hyvää joulua. Sellaista joulua, että se
on just sun mielestä hyvä. Sellaista joulua, johon olet saanut itse luoda omat
perinteet, joita voit noudattaa jos vaan haluat. Sellaista joulua, jossa tiedät
koko ajan että kaikki on hyvin, ja että joulu on ihan oikeasti hyvä, eikä se
ole vain toivotus joka karkaa huulilta puolihuolimattomasti. Joulu syntyy
siitä, että vaikka talossa vetäisikin, jostain mielen perukoilta kumpuaa
lämpöä.
Ympäri maailmaa on
perheitä, joilla ei ole varaa juhlia joulua niin kuin meillä. Suomessakin on
vähävaraisia ihmisiä. En oo ikinä kuitenkaan ymmärtänyt, miksi nimenomaan
jouluna asiasta keskustellaan ja siitä välitetään, vaikka onhan se hienoa että
näille ihmisille koetetaan saada vuoteen kohokohta. Eikö kuitenkin olisi parempi
miettiä ihan jokaisen vuoden päivän kannalta, eikä vain sen yhden illan?
”Ostakaa joulukoristeita!” hän sanoo, ojentaen pahvilaatikkoa minua
kohti. Joudun kumartumaan, että näkisin mitä laatikossa on, niin lyhyt sen
kantaja on. Pienet pitsiset lumihiutaleetkin näyttävät värjöttelevän kylmässä,
eikä niiden tekijän pieniä sormia ole suojaamassa minkäänlaisia hanskoja.
”Paljonko?” kysyn kaivaessani rahapussia laukustani. On jouluaaton aatto,
kello on vaikka kuinka paljon.
”Eurolla yksi, seitsemällä eurolla saa kymmenen”, lapsen ääni vastaa
huivin uumenista. Sanaakaan sanomatta otan kahdenkympin setelin lompakostani ja
ojennan sen tytölle. Enkä minä oikeasti joulukoristeita tarvitse. Tulee tunne, etten
oikeastaan tarvitse yhtään mitään niin paljon kuin tuo tyttö tarvitsisi
hanskoja.
Joskus me unohdetaan
se paljonpuhuttu joulun sanoma. En ikinä oo ihan täysin tajunnu, että mikä se
joulun sanoma loppujen lopuksi on, mutta jotain hyvää ja kaunista kuitenkin.
Jotain sellaista, että ihmiset pitävät huolta toisistaan. Jotain, mikä saa
hymyn leviämään vähäosaistenkin huulille. Jotain sellaista mikä saa ihmiset kuulumaan
yhteen. Miten tää kaikki sitten liittyy teatteriin? (nyt tulee sitten taas huonosti
suunniteltu ja kömpelöllä arkkitehtuurilla toteutettu aasinsilta, koska tämä
kaikki on ollut vain tajunnanvirtaa ja nyt vasta rupesin itsekin miettimään
miten tää liittyy mihinkään)
Teatteri on oikeastaan
vähän niin kuin tiivistelmä joulun sanomaa (look at me I'm genius). Se on rakkautta, hyviä tekoja ja
rauhaa. Älkää nyt käsittäkö väärin, mä en todellakaan puhu sellaisesta rauhasta
että istutaan harmonisessa ringissä joogaamassa ja juomassa teetä samalla kun
keskustellaan sivistyneesti taidefilosofiasta. Puhun nyt sisäisestä rauhasta.
Siitä, että saa rauhassa olla oma itsensä. Siitä, että saa rauhassa tuntea
kipua ja rakkautta. Sitä, että voi rauhassa ja vailla pelkoa antaa sielunsa repeytyä miljooniksi kappaleiksi ohjaajan käsissä. Siitä, että voi rauhassa kertoa, mitä mieltä on, ja voi
rauhallisin mielin luottaa siihen että ympärillä olevat ihmiset ei hylkää.
Siitä mun mielestä on joulussakin kysymys. Ei sen oo pakko olla absoluuttista hiljaisuutta ja harmoniaa,
niin kauan kun kaikilla on hyvä olla ja saa rauhassa antaa itsensä olla just
se, mitä sisimmässään on.
Sen takia mä
toivotankin nyt jokaiselle hyvää joulua. Koko sydämestäni mä toivon että
jokaisella teistä, jotka tätä lukee, on hyvä joulu. Me ei ehkä voida tehdä
sellaista itse itsellemme, vaan joulu luodaan toisille. Sen takia joulu on mun
mielestä antamisen juhlaa. Lahjojen lisäksi annetaan Joulua isolla jiillä.
Hyvää joulua. Lämmintä joulua, rauhallista joulua. Ihanaa joulua. Niin parjon
erilaisia jouluja jotka luo lopulta jokaiselle ihmiselle sen yhden Joulun, joka
on se hyvä.
Mä en tiedä mitä mä
selitän. En enää. Eikä mun tarvii, koska oon lomalla ja mun aivot lepäilee nyt
tyhjennellen itseään ja valmistautuen kevääseen. Minitalviunet, vois melkein
sanoa. Kooma. Talvikooma. Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois. Jos vois. Jos
luoja sen mulle sois. Kulkusetkin sois. Ja ehkä muutama triangeli.
Hyvää joulua pienet
ystäväni ♥
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti