Erittäin hyvää kesäloman ensimmäistä perjantaita kaikille niille nolifeille, jotka tätä ihan tosissaan kesälläkin käy lueskelemassa. On ensimmäisen kesäspesiaalin aika. Ai että kun en kestä osaa näistä postauksista, mitä oon suunnitellut. Osa on lähinnä paskoja, osa on saatanallisen pitkiä ja osa on seuraavankaltaista hömppää. Nimittäin... Entä jos Kaarna olisikin espanjalainen tarina? Alkukeväästä Nella, joka
oli mahataudissa, minä, jolla oli tylsää ja joku kolmas ainakin vielä siinä, kehiteltiin tällainen idea ryhmächatissa. Tässä
pikku palasia keskusteluistamme edes jollain tapaa yhteen nidottuina.
*
”Paa pois se käsilari, Majsa, ja vaihta vaatteet, sa nautta ihan
huoralta.”
”Onks toi mama toi Ellu tossa?”
Keski-ikäinen taiteilija Pechajo on varomattomasti jättänyt
käsikirjoituksensa pöydälle, josta hänen ehdottoman kuuma, pornosaiteilla
pyörivä ja vähissä vaatteissa viihtyvä tyttärensä Majsa löytää sen. Siitä
alkaakin mitä hämmästyttävin matka Pechajon lapsuuteen, jossa hänen paras
ystävänsä Kaarna katosi caarnavaaleille ja muuttui palmuksi.
Kaikki alkoi, kun Pechajo ja Kaarna olivat lapsia. Kaarnan isä, Manuel,
kävi tanssittamassa muita naisia, ja unohti aina hakea tyttärensä yökylään.
Siksi Kaarnan ja Pechajon oli keksittävä joku paikka, johon he voisivat mennä,
ja usein he olivat Pechajolla yötä. Kun se ei käynyt, he leikkivät reiässä,
joka saattoi olla viemäri tai sitten mäyränpesä. Pechajon äiti teki kuitenkin
usein chorizoa aamu- ja iltapalaksi, joten hänen oli mentävä syömään sitä.
Kaarna näin ollen leikki yksin reiässä palmujen ympäröimänä. Ennen nukkumaanmenoa Pechajo ja Kaarna
vilkuttivat toisilleen hyvät yöt karnevaalilampuilla, ja aiheuttivat naapurin
lapsille epilepsiakohtauksia päivittäin.
Ja ah, niin koitti teini-ikä näillekin sankareille. Pechajosta oli
kasvanut chorizon voimin uljas nuorimies, ja Kaarnasta aika lailla Majsan
näköinen kuuma nuori nainen. He saivat ystävikseen senjoritat Oonan, Lurun ja
Ellun, joista Oona oli se Espanjan rantojen tunnetuin nudisti, Luru se kaikkien
kiva pikku lisäkaveri, kuin suolakurkkuviipale herkullisella tomatoaterialla
(tosin Pechajo yritti vakuuttaa hänelle, että hän on kuin ihana, espanjalainen
keskipäivän aurinko), ja Ellu se ujo napatanssija, joka lopulta voitti myös
Pechajon sydämen. Niin ei kuitenkaan olisi käynyt, jos Kaarna ei olisi
kadonnut.
Kaikki alkoi siitä, kun kaupungin halutuin ja paras valokuvaaja,
keski-ikään ehtinyt Antonio, halusi kuvata Kaarnaa lehteen. Lopulta he
päätyivät suhteeseen, jonka sisältö ei jäänyt kenellekään epäselväksi, sillä he
kirjoittivat yhdessä artikkelia tähän samaiseen lehteen. Ps. Artikkelissa oli
myös valokuvia. Pechajon mielestä se oli ällöä, mutta silti kuitenkin
kiihottavaa, ja siksi hän säästikin Kaarnan kuvat, joita lehdissä julkaistiin
(tämä johti lopulta Pechajon ja Ellun eroon, sillä Ellu löysi kuvat Pechajon
laatikoista, kun oli viimeisillään raskaana). Luru, tuo keskipäivän
kurkkuviipale, kysyi kerran;
”Teeteko te mitaan muuta, ku naimista?” johon Kaarna vastasi ylpeänä;
”Antonio tilaa meille siestaksi aina kaikkea hyvaa. Han antaa minun
paatta tautteet. Ma otan aina tomaattit. Ja joskus kaumme yhdessa caarnavaaleilla.”
Kaarnan käsitys seksuaalisuudesta muuttui. Hän ei puhunut ikinä mistään
muusta, ja hänen tavallisimpia keskustelunaloituksiaan saattoivat olla
vaikkapa;
”Onko sua ikina pantu dosiin? Ma luulen etta ei, ma luulen etta sua on
pantu vaan unoon, jos siihenkaan.” Tämä kaikki kertoo siitä, että Antonio oli
tulinen rakastaja, oikea ritari, mutta sitten sattui harmittava vahinko.
Eräänä päivänä caarnavaaleilla Kaarna ja Antonio näkivät Pechajon
syömässä uskollisesti äitinsä mukaanpakkaamia eväschorizoja, ja päättivät paeta
paikalta. He hajaantuivat, ja espanjalainen taikuri törmäsi Kaarnaan. Pechajo
ei ehtinyt tehdä mitään, ja hänen silmiensä edessä, lantion kaari muuttui
rungoksi, ja pian Kaarna oli kokonaan palmu. Tästä jäi Pechajolle ikuiset
traumat, ja hän tuntee edelleenkin suurta vetoa palmuja kohtaan (mikä tahansa
puusta valmistettu esine käy, jos niikseen tulee), ja siksi hänen tyttärensä
usein sanookin;
”Papa, harrastaisit jotain jarkevaa, niinku lenkkeilua
iltapaiva-auringossa, sa nolaat mut ja ma en saa enaa miehii, kun ne nakee sun
puulelukokoelmas.”
LOPPU.
Ja to be honest, mä kyseenalaistan tän itekkin todella pahasti, ei mitään käsitystä siitä, mitä meidän päissä on liikkunut... Joka tapauksessa, siinä oli ensimmäinen kesäbonus, ensi viikolla sitte jotain... Vähän erilaista :D
Moiksumoi ja heipsankeiksan,
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti