Heipsankeiksan, lukijarakkaat, ja hyvää juhannusta. Tervetuloa Heidi-Suomi-
sanakirjan pariin. Tälläistä on kaavailtu jo jonkin aikaa, ja nyt
kunnianarvoisalla ohjaajallamme oli synttärit juurikin kaksi päivää sitten,
joten tämä on ideaalinen hetki kyseisen pökäleen julkistamiselle. Ainoa ongelma
on se, että Heidin verbaalinen sanavarasto on uskomattoman monella tasolla
kovin vajavainen, ja hänen niin sanottu oma kielensä koostuu lähinnä päättömästä
käsien heiluttelusta ja säätämisestä, koskettelusta, omituisista ilmeistä ja
viinirypälehyökkäyksistä. Tässä kuitenkin Top 7- lista Heidin
melkein-muttei-kuitenkaan-normaaleista sanoista, jotka valitettavasti ovat
syöpyneet koko teatterilinjan aivoihin lähtemättömästi. Onkin olemassa teoria,
että siinä vaiheessa, kun huomaa käyttävänsä Heidisanoja teatterin
ulkopuolella, on virallisesti teatterilinjan kanta-asiakas eli viettänyt
helvetisti liikaa aikaa Estradin seinien sisäpuolella ja Heidin seurassa. Tai
ainakin nyt sellainen teoria on olemassa. Itsekin olen huomannut kyseisten sanojen
käytön koko ajan lisääntyvän omassa puheessani ja joskus jopa teksteissäni. Jos
mun lukion äidinkielen opinnot kusee näiden takia, voi olla että meen
koputtamaan Heidin oveen suu täynnä rypäleitä, valmiina ampumaan sitä. Toivon
suuresti ettei minun tarvitse siihen ruveta koska siinä kärsisin eniten minä
itse. Tässä se kuitenkin on;
Sköggerö – Adjektiivi. Kuvaa jollain tapaa hankalasti
toteutettavaa, turhaa tai yksinkertaisesti vain kökköä kohtausta tai tapahtumaa.
Muslimismi – Synonyymi islaminuskolle. Oletettavasti substantiivi.
”Miten tää jeesustelu iskee sun
muslimismiin?”
Möykkiö – Substantiivi. Synonyymi sanoille kasa, möykky,
rykelmä ja ihmisjoukko.
Venkulehtaaminen – Verbi. Kiemurtelua ja aktiivista
liikkumista, usein erittäin hulvattoman näköistä. Fun fact: Tätä sanaa käytetään monesti
Joonaksesta.
Jukitus – Verbi. Opettajan fanitusta korkealla äänellä.
Kakka – Sana joka sopii jokaiseen tilanteeseen. Jos näytät
hassulta lavalla, ’Näytät kakkaavalta’. Jos joku on hauskaa, siihen yleensä
jossain vaiheessa liittyy jollain tavalla kakka. Kakka on adjektiivi,
substantiivi ja ilmeisesti myös verbi. Kakka on valtaa.
Slärväily – Verbi. Anti-keskittymistä, riehumista ja
läpänheittoa sopimattomissa tilanteissa. Asioiden ei tosissaan ottamista.
Tarpeetonta älämölöä.
Eiköhän tää ollu nyt tässä. Ensi viikolla luvassa taas
jotain TODELLA erilaista, helvetisti vähän pidempää settiä ainakin, ja
vähemmän sköggeröä ja slärväilyä. Silloin miehisyys verbaliikka
kukoistaa ja suuriin kysymyksiin vastataan. Mutta nyt ei olla siellä. Nyt
ollaan täällä. Vai ollaanko sittenkään? Vaikea sanoa. Mutta tosiaankin ensi
kerralla on luvassa reilun kahdentuhannen sanan pläjäys (tässä julkaisussa
sanoja noin 400, näin vertailun vuoksi) joka hiukkasen hermostuttaa mua mutta
ei yhtä paljon kuin se yksi toinen minkä ajattelin julkaista myöhemmin kesällä.
Tää kesä on stressaava pelkästään näiden takia, kun kyse ei oo siitä mitä on
tapahtunut ihmisten kanssa, vaan mun omien tuotoksien julkaisusta :’D Joka
tapauksessa, nähdään ensi viikolla. Loistavaa juhannusta, ja muistakaa pitää järki päässä kun lähette pämppään. Ja onnea vielä Herra Hanhelle.
Jatkoja, murmelit :*
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti