Vähän kuin olisi kohdussa taas

Näin luonnehti Sulo erästä harjoitusta, jossa toinen yksi nostetaan kaikkien muiden avulla ilmaan, jonka jälkeen nostettu saa vapaasti kääntyillä ja säätää miten haluaa. Valitsin ton lauseen blogiotsikoks, koska oikeestaa koko viikonloppu on ollu paluuta teatteriharrastuksen kohtuun; Wällyn hellään huomaan. Kuulitte oikein, legendaarinen Tomi Välimaa palas Estradille vuosien tauon jälkeen ja piti meidän kanssa kivaa koko viikonlopun! 

Mun talvi on ollu iha kunnon koomailua, mut eilen ja tänään kevätaurinko valtas katujen lisäks myös mielen ja naaman, olin taas henkisesti kakstoista ja teatterin lumoissa, eikä kolmen päivän päässä häämöttävät kirjotuksetkaa onnistunu rikkomaa mun hypeä siitä, et mulla on oikeesti, vilpittömästi hauskaa. Me jopa tehtii tismallee samat harjotukset ku mitä sillo ihan ekana teatterikertana, ja Emma itseasiassa meni merirosvo- stillkuvassa täysin samaan asentoon (muistamatta sitä ite.) Palattiin juurillemme ja pidettiin hauskaa.

Viikonloppuun sisälty klassista ehdollistumista ("Kyllähä te kaikki tiiette, miten delfiinejä koulutetaan" t Wälly joka olettaa et kaikki on kouluttanu delfiinejä), pelottavan synkassa olevaa sana-assosiointia (piti huutaa yhtä aikaa joku sana parin kanssa ja sit seuraava sana, joka niistä kahesta sanasta tulee mieleen, esimerkkinä mun ja Ellan puu + elämä = KAARNA tai koulu + seinä = nörttinurkkaus + lyseo = ARTTU), kirjailijoiden vaihtelua (mikä oli ihan älyttömän hauskaa, luoja oikeesti, parasta), sana kerrallaan- tarinointia (in which mä ja Elsa syötiin keijukaisia ja banaaneja pensaasta ja "heittäämeitäkävyllä" on nykyään sana), laajaa eläintuntemusta (miljoonia eläinlajeja maailmassa ja ainoo, minkä Lessi keksii on "Mau."), dominointia, joota ja mitä seuraavaksi- leikkiä (johon pöllin pohjat suoraan eräästä roolipelistä, mikä teki kaikesta tuplasti hassumpaa.)

Viikonloppu oli mahtava. Tosi eri tavalla mahtava ku viime viikonloppu, joka muistutti enemmänki nörttien ryhmäorgioita. Mä pidän viikonlopuista. Mä pidän myös teatterista, Wällystä, improsta ja nauramisesta. Ja kevätauringosta, siitä et tiet on sulat ja et mulla on jäätelöä. Ja kaikesta ainaki vähän. Just nyt on hyvä, vaik kortisolitasot huiteleeki yhtä pahasti pilvissä ku mun pää sillo ku olin kakstoista. Tänään oli hyvä olla.

Pinja

Heidiltä lähti implantti Miron takia

Perkele.

Mun ei pitäny tänää ehtiä kirjottaa postausta, mut avasin läppärin mennäkseni ettimään psykan tärppilistaa (kirjotuksiin yheksän päivää, voisin vain jättää menemättä) ja blogger sattu olemaan auki, kun eilen kävin julkaisemassa upean postauksen Nahkatakkisen tytön blogiin. Koska oon kaikkien tossun alla, including elottomat asiat kuten tää blogi (joka on tosiaankin ollu lähempänä kuollutta ku elävää viime aikoina) ni oli sit pakko tulla höpöttämää tänne.

Tulin harkkoihi vähä myöhässä, koska kuten aina maanantaisin, oon tehny yhestä eteenpäin teatteria; ensin koululla, sitte Tasihinin pihassa ja lopulta vähän ennen seittemää Estradilla. Pallolämppä oli vielä kesken, ja koin etten oo liikaa myöhässä, ja menin istuskelemaa yleisöö ja kuuntelemaa intensiivistä huutamista sekä lukemaan psykaa (selittelen itelleni et jos luen joka välissä ni opin reilussa viikossa kuuen kurssin asiat.) Heidi syytti Miroa sen irronneesta implantista ja sano, et silllä on nyt uus implantti, jota ei saa tuhota.

Tän jälkeen saatiin käsikirjoituksien sikiöversiot, joissa oli suhteellisen valmiina kolme kohtausta. Ruvettiin testaamaan alkua ja saatiinki se kivasti kasaan. Kaatuva pitkä penkki aiheutti useita perkeleitä, pari sydänkohtausta ja yhden voimakkaasti mutistun vitun. En ollu mitenkää sataprosenttisesti vireessä tänään (ketä yritän huijata, näytin todennäkösesti siltä et oon joko noussu haudasta tai kovaa kyytiä matkalla sinne) mut oli silti kivaa saada tehtyy kohtauksia, ja tuntuu heti paremmalta ku on käsikirjotus kourassa, vaik siinä oiski vaan kohtausten otsikot.

"Ja mä ku luulin että Roolipeliä ruvettiin tekemään myöhään... Teillähä on jo julisteet kaikkialla eikä niin minkäänlaista käsikirjoitusta!" -Arttu

Mä siirryn nyt edmodon ihmeelliseen maailmaan, jotta voin opiskella iloisesti loppuyön. Kevääni on puhdasta eieieieieieieieieieieieieieiiiiitä tästä eteenpäin, menetin jo tänään hetkeksi hapenottokykyni Nahkatakkisen treeneissä kun juteltiin aikatauluista, mutta kasasin itseni, olen ylpeä ja haluan mitalin. Lisäks toi psyka, erään ääliön päättötyö, kesäteatteri, pari koulun kurssia jotka tulee kusemaan ihan sata nolla ja sit no, kaikki. Että näin. Tuota noin, hyviä öitä ja nähdään taaaaaas :)

Pinja