keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Edestakaista liikehdintää ja lumisadetta

Aivan huikean hauskaa iltaa joka ikiselle :3

Tänään... Eih, tänään. Tänään ne jotka eivät olleet harkoissa, missasivat aivan todella kivasti asioita, vaikka näytelmän kannalta ei edettykään aivan suunnattomia määriä. Koeviikko on ohi, en kuollut sen johdosta, ja saatoin jopa päästä läpi erinäisistä syöpäaineista kuten kemiasta.

Harkat alotettiin perinteisellä pallottelulla, joka meni aivan hysteeriseksi jo ennen Heidin saapumista paikalle. Onnistuin inkaamaan jalkani, Kaarna satutti mua, ja sen jälkeen vuosin kuiviin ja kuolin. Sad stori brou. Herättyäni kuolleista ja todettuani Estradin laastarien laadun olevan edelleen järkyttävän huono, jatkoimme pallottelua kahdella pallolla. Se muuttui hysteerisestä kaoottiseksi ja ahdistavaksi, olin ihan varma että kohta kuolen ja meen paniikkiin, mutta seinä pelasti mut.

Alettiin sitten tekemään sellaista tilassa kävelemistä eri tunnetiloissa, ja lopulta päädyttiin juttelemaan ihastuksiemme kanssa eri tilanteissa, eri reaktioilla. Jossain vaiheessa Mane kidnappas sen ihastuksen ja riisuutui, Miro halus ihastukseltaan rahaa ja mainetta, ja mä en osannut sanoa mun ihastukselle moikka. Vilma onnistu myös hienosti vedettyä Leeviä täysin hihnassa (no bdsm tho, ainakaa vielä) niitten vuoropuhelun aikana.

Tän jälkeen tehtiin ihmisen elinkaari munasolusta kuolleeksi vanhukseksi, ja huippukohtina mieleen jäi lähinnä kolmevuotiaana oleminen, koska tb Kaarna ja Pekko, nelikymppisenä eron miettiminen ja sit se kuolema. Toteutettiin myös suuria unelmia, kuten Sannin "olen kuusikymmentä ja pääsen vihdoin juoksemaan Kings Crossin seinää päin." Miro kuoli alkoholismiin jo 60- vuotiaana. Viimeisenä mietittiin, mikä jälki jätettiin maailmaan, ja ymmärsin etten jätä minkäänlaista jälkeä maailmaan ja aloin ajattelemaan sitä syvällisesti ja filosofisesti. Sit lopetettiin harjoitus. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että kun kysymys oli;
"Mikä tuntui vaikealta ja mikä helpolta?" vastaus oli luonnollisesti;
"Sikiönä ja kuolleena elämä oli helpointa." 

Tän jälkeen Heidi antoi käskyn ottaa kaksi sosiaalisen median ilmiötä (oltiin kolmen hengen ryhmissä, ja kaikille siis kaks) ja tehdä niistä kohtaukset noin kymmenessä minuutissa. Valittiin Pinen ja Miron kanssa vanha kunnon porno ja stp- videot. Inspiraatiota haimme ainakin näistä neljästä videosta; legendaarinen numero 1, äärimmäisen varma tuleva legenda 2, samaa sarjaa oleva 3, ja 4... ja 4. Porno toteutettiin niin, että Miro otti pahviputken ja peiton ja kännykän, ja me mentiin Pinen kanssa verhoihin tekemään ääniefektit. Pahviputki kohosi mukavasti, täytyy myöntää. Ja me herätettiin yleisössämme tunteita, kuten inho ja järkytys.

Tästä aiheesta innostuneena Heidi päätti sitten ehdottaa, että etittäis lisää näitä pahviputkia ja esitettäis pornosta kertova tanssikoreografia, koska ei porno voi olla vaan pornoa, vaan sen täytyy olla jotain ylevää ja taiteellista. Miro tähän totesi fiksusti, että;
"Ei pornossa oo mitään ylevää, se on vaa edestakaista liikehdintää ja lumisadetta", mutta toimittiin nyt kuitenkin ohjeiden mukaisesti. Koreografiaa ei tehty, vaan tekniikka vaihdettiin still- kuviin, joiden loppupuolella sattui vahinko, kun Sanni kukkahattutätinä tuhosi Manen pahviputken ja onnistui sitten osumaan ihan oikeasti. 

Tämän tarinan opetus oli, että ei kannata olla fuckboy sosiaalisessa mediassa, tai pahviputkesi saattaa vaurioitua pysyvästi
Pinja

Allaoleva video sisältää K18- materiaalia. Palloilun ahdistavuus, kasvukivut ja muutkin kivut ovat tallentuneet tänne.


Se momentti kun mikään ei ole pahviputkipippeleitä eroottisempaa, ja täytyy saada aikaiseksi sensuelli ryhmäkuva

Selvä saatananpalvomisrituaali käynnissä, tai ehkä sittenkin orgiat

maanantai 28. syyskuuta 2015

Känsikäs ja superherkku

Oikein rattoisaa myöhäisiltaa

Aion taas kerran olla sairaan nopea postauksen kanssa, koska mulla on edelleenkin tämä ihana koeviikko käynnissä, ja huomenna sekä ylihuomenna kemian ja mantsan kokeet. Eikä siinä vielä kaikki, kaupan päälle sain myös järkyttävän päänsäryn tuossa äsken vain tvinssiltä. En siis ole tänäänkään kykeneväinen selostamaan mielkkäästi ja sanatarkasti jokaista harjoituksien käännettä, ja muistinikin pätkii siihen malliin, että vähän pelottaa.

Joka tapauksessa, harkat alko Taijan lämpällä, joka oli oikein mukava kaikkine punnerruksineen, lihaskuntoineen ja lankkuineen, nautin suuresti itseni rääkkäämisestä, joten kiitos sen mahdollistamisesta :3 Sitte oltiin hedelmäsalaattia kehumalla itseään, tyyliin;
"Mä oon ihan törkeen hyvä hengittämään", jolloin kaikki jotka olivat myös törkeen hyviä hengittämään (aka kaikki muut paitsi minä) lähtivät liikkeelle. En luojan kiitos keskelle päätynyt, koska en tunnetusti oo törkeen hyvä missään, oon korkeintaan millin verran keskivertoa parempi muutamissa asioissa, muuten aika keskitasoa kaikessa. Ei siinä sinänsä mitään, mutta nää tälläset leikit saa kyllä älyämään että herrajumala mä en oikeesti keksi mitään missä olisin mitenkään erityisen hyvä :D

Sen jälkeen leikittiin maneereilla (Mane luuli ensin, että leikitään Manella, ja säikähti hiukan), joka oli erittäin hasus. Päädyimme tekemään maneereillamme supersankarit, ja esittelemään ne erittäin asenteellisesti toisillemme. Siellä oli esimerkiksi Superherkku (mitä serkumpi sen herkumpi, tietäjät tietää) joka pystyy siirtelemään esineitä viiden metrin säteellä. Supersankarisäädön jälkeen istuimme suunnittelemaan varsinaista prokkista, ja saimme kehitettyä laatikkolapsellemme (joka on ainakin yksi päähenkilöistä) nimen, iän, ulkoista olemusta ja asian jossa hän on törkeän hyvä. Ilman kontekstia (asiayhteyttä, terv. äikän ykköskurssilaiset) keskustelu olis varmaan kuulostanu järkyttävän hämärältä.
"Niin no jos se lapsi on siellä laatikossa ni siin pitää olla nastat hakattuna läpi sisäpuolelle, ettei se voi nojata seiniin, koska sit se vois pyöriä pakoon."
"Joo, ja sit se käy kerran päivässä kävelemässä sisätilohin rakennetun lammen (lasten uima-altaan) ympäri. Ja siellä on kumiankkoja, koska oikeet vois, no, vaikka nokkia siltä silmät päästä." Jotenki tuntuu välillä siltä, ettei teatterilaisille saa antaa lapsia. Aiheeseen liittyi kynsikäs josta tuli känsikäs.

Se oli sellaista, keskiviikkona (tai torstaina) lupaan kirjottaa pidemmin, plus että viikonloppuna tulee vähän bonusta kun ollaan paikoissa tekemässä asioita ;)
Pinja


Jäätävä supersankari, jonka supervoimiin liittyi sormien naksauttelu, mutta jonka nimeä en muista

Miro niin muikeana

torstai 24. syyskuuta 2015

ATTENTION, BONUS

OH MY GOD (look at her butt) arvatkaa mikä postaus nyt on vuorossa? Kyllä, tai no ei, ette te kuitenkaa arvannu (paitsi ne joille tän kerroin treeneissä aka kaikki tän blogin lukija), tämä on SADAS postaus tässä blogissa. Aivan, minunkin mielessäni on kysymys joka kuuluu näin; Siis anteeksi vitun mitä?? Mutta kyllä, luitte oikein ja minä olen katsonut kaiken oikein, nyt on tullut aika juhlistaa sadatta postausta.

Joten, vain sata salamaa iskee tulta ja niin poispäin. Mulla oli tähän ehkä joku hieno juttu kehitettynä, mutta unohdin sen jo, joten aion ripotella tänne kollaaseja täysin randomisti, kuvia joita täällä on ollut ja kuvia joita on ilmestynyt snapchatin ihmeellisessä maailmassa. Ja videon. Aloitan kuvasta, jossa meitä on paljon ja eri aikakausilta.



Lisäks tungen tänne äärimmäisen kauniin ja herkän teoksen Sori joka on Paula Vesalan versiosta väännetty estradilaisittain. Tämä ei tapahtunut yön pimeinä tunteina, jonka takia jälki on hieman sköggeröä :*

Sori, et ollaan tehty tätä vuosii
Viimeistelty show aina tarpeeks hyvää kuosii
Ei pahemmin piitattu mitä muut on mieltä
Sori, monet raivattiin pois tieltä
Ku koulunäytelmät ei aina loppupeleis riitä
Vietiin juttu pidemmälle, niin siis anteeks siitä
Mitä mä tein, mitä mä hain, julkisuuttako vain
On kehuttu itteemme, tuhottu sielumme, ei sensuroitu lain

Sori, me ollaa pahoillamme kaikest
Ymmärretää, et jengi suuttuu iha aiheest
Sori draamast ja kliseist ja meluist
Lainatuist hiteist ja leluist (???)
Sori, oikeesti pahoillamme kaikest
Anteeks, et tajuttiin tää vast täs vaihees
Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest
Me ollaan pahoillamme täst kaikest

Ei me olla vastuus siit et päästii tähän näi
Sekopäinen ohjaaja se käski tehä näin
Sori jos en vielkää osaa yhtää käyttäytyy
Ohjaaja loi roolin, en vaa osaa eläytyy
Kyl se täytyis vissii käydä pikkuhiljaa ripittäytyy
Ku tein settii nuorinäyttämölle, menin turkuu näyttäytyy
Ai että helpottaa, saada tää sydämeltä
Oli tarkotus antaa, ei ottaa mitää yhtää keltää

Sori, me ollaa pahoillamme kaikest
Ymmärretää, et jengi suuttuu iha aiheest
Sori draamast ja kliseist ja meluist
Lainatuist hitest ja leluist
Sori, oikeesti pahoillamme kaikest
Anteeks, et tajuttiin tää vast täs vaihees
Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest
Me ollaan pahoillamme täst kaikest

Joo en saa yöllä nukuttuu
Niin paljon mua kaduttaa
Ei ollu tarkotus ketään suututtaa
Nyt on pakko ottaa skidii etäisyyttä
Ehkä tää kaikki ei ollukaa tyhmyyttä
Nöyrät pahottelut siihen vielä lisään,
otetaan vastuu kaikest mut ei muuteta mitää

Sori, leikisti pahoillamme kaikest
Ymmärretää, et jengi suuttuu iha aiheest
Sori draamast ja kliseist ja meluist
Lainatuist hiteist ja leluist
Sori, leikisti pahoillamme kaikest
Anteeks, et tajuttiin tää vast täs vaihees
Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest

Sori, leikisti pahoillamme kaikest
Ymmärretää, et jengi suuttuu iha aiheest
Sori draamast ja kliseist ja meluist
Lainatuist hiteist ja leluist
Sori, leikisti pahoillamme kaikest
Anteeks, et tajuttiin tää vast täs vaihees
Pakko päästä purkaa sydänt täst aiheest
Et oltais muka pahoillamme kaikest

Jasså sellaista sitten tänään. Tässä välissä voisin heittää tähän kuvan viime vuoden hankkeen näytelmistä, koska sellainen fiilis mulla nyt on.


Okei, kaunista menoa, eiköhän mennä eteenpäin. Väänsin pienellä kiireellä (koeviikko edelleen) pikkupikku videon, jonka laadusta ei edes aloiteta puhumaan. Videolla on kuitenkin kaikenlaisia pikku fagotteja, pikku pätkiä harkoista ja esityksistä vuosien varrelta. Alkupäästä mulla ei obviously ollut paljoakaan matskua, ja loppupäästä liikaakin. Emmahan se näitä on kuvannut alunperin, ja Taija, ja toki osa on mun myös. Tässä se on… Avatkaa koko näytölle koska pienten tekstien laatu kusahtaa muuten :D



Seuraavilla kahdella kuvalla haluan muistuttaa, miten paljon mun kanssaeläjät joutuu kestämään, vaikkeivat teatterilla itse käviskään. Onhan olemassa ihana some, etenkin snapchat, ja kaiken maailman tapahtumat, joissa estradi on esillä. Jos ei muuten, niin tapahtumien mainostus instagramissa pakottaa kaikki mun uskolliset seuraajat scrollaamaan läpi tuhansien estradi- aiheisten selitysten.

Sitten, koska mulla nyt sattuu olemaan pikkuinen kiirus, niin työnnän tähän vielä kolme koleaa kollaasia, ja lähden hakemaan valokuvis postista sekä lukemaan englantia. Oikein hyvää illanjatkoa murbsit :*

Pinja



keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Paavin pallit ja Ellan fetissit

Oikein hyvejä huomeneita kaikeille

On kylläkin ilta. No, joka tapauksessa, tänään teatterilla taas perinteisen keskiviikkoisesti erittäin väsynyttä menoa. Ennen teatteria nukuin kolmeen otteeseen säkkituolissa, ja teatterisalin sisäpuolellakin parhaat hetket tais aika monella olla siinä, kun maattiin lattialla ja keinuttiin. 

Käytiin läpi syysjuhlan rakennetta siinä alussa, ja sitte ruvettiin löysäilemään ja rakentamaan paavin palleja kehokirjaimilla lattialle. Ehdotus oli Heidin, enkä ehtinyt missään vaiheessa kyseenalaistaa sanavalintaa. Miksi paavi, ja ennen kaikkea miksi pallit?

Tämän jälkeen käytiin säätämään numeroiden kanssa, eli puhuttiin pelkillä numeroilla ja järjestettiin siitä tilanteita. Eräs mainitsemisen arvoisista hetkistä oli se, kun tehtvänanto oli;
"Toinen haluaa jotain, ja se toinen ei halua antaa sitä", ja Mane sitten meni anelemaan Tinjalta jollain numerolla jotain, johon Tinja vastasi innokkaasti ja vihjailevasti;
"Kakkoseeeen.." jonka seurauksena kuolimme kaikki nauruun.

Saaran sormi meni rikki koska Ellalla on rautatissit (Fe- tissit, olenhan lahjakas kemian opiskelija). Sitte tehtiin jotain jossa sosiaalinen media hyökkäs sellasen ihmisen (tässä tapauksessa minun) kimppuun, joka ei ollut ikinä ollut somessa. Fuckboyt alkoivat ahdistella, harlem shake veti mukaansa ja kieli oli täysin poikkeavaa normaalista. Tuntui muuten kovin kivalta tehdä jonkuntasoista roolia taas :3

Saatiin vietyä ainaki mun mielestä meiän käsikirjotusta tosi paljon pidemmälle, lisäämällä hahmoiksi kukkahattutätejä, Dr. Quugle (googlaa oireesi, hetken kuluttua tavallisen päänsäryn diagnoosi on että jalkasi on katkennut ja että sulla on eturauhassyöpä), äiti ja muutamia muita. Lisäks yleisö saa mahdollisesti osallistua myöskin, kännyköillä, koska aina on niitä jotka on vaan netissä esityksien aikana.

Näihin (tai noihin allaoleviin) kuvin ja tunnelmiin päätän tämänkertaisen selostuksen (joka oli lyhyt, mutta kukaan ei huomaa koska kuvat tuovat täytettä), hejdå!
Pinja


Viiskytkahdeksan. VIISKYTKAHDEKSAN, seittemän kuus kaks neljä!

Kuva on kohdasta, jossa Heidi selosti erittäin innokkaasti ja sekopäisesti kaikkea, ja me istuttiin autistisesti eikä ees tyyliin naurahdettu millekään :D Perus somereaktio johonkin hauskaan, pään sisällä on LOL XDXDXD ja ulkoisesti vaan -_-

Oih diakuvia. Saara sikiönä jota abortoidaan, Mauno sikiön äitinä, Sanni Maunon miehenä ja mä Maunon 13- vuotiaana poikaystävänä, Leevi aborttityökaluina, Tinja lääkärinä ja Miro jillaa jotain tossa en muista enää mitä.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Lumikki ja seitsemän ihan vähän vaan kuollutta hiiristä

Hyvää huomenta (kello on kohta yhdeksän illalla), ja tervetuloa varmasti lyhimpään postaukseen ikinä. Veikkaukseni on, että pituus tulee olemaan tämän aloituskappaleen lisäksi kaksi kappaletta sekä viehättävä lopetuskappale, ja sehän tekee tästä aivan järisyttävän lyhen ja täysin epähyväksyttävän asian, jota yritänkin kovasti paikkailla täysin turhilla ja merkityksettömillä täytesanoilla.

Aloitimme jokamaanantaisen harjoittelumme lämmittelemällä iki-ihanan palloleikin parissa, jonka seurauksena Miro onnistui jotenkin saamaan upouuden, kauniinsinisen pallon katonrajassa olevien putkien päälle. Miro, do not touch dem balls anymore. Huomaan tässä vaiheessa, että asiat ensimmäisestä kappaleesta lähenevät loppuaan, ja yritänkin hieman pidentää sitä, jotta se ei näyttäisi säälittävältä pikku paskalta. 

Koko muu harkkakerta menikin sujuvasti syysjuhlan suunnitteluun, jonka syventävät hoisivat loppuun meidän jälkeemme. Käsikirjoitimme uskomattoman suloisia asioita (pun intended) ja käsittelimme vakavia sanomia ja täydellistä non-sensea. Mukana tulee olemaan "no enhän minä mutta kun tuo Pessi", "minä vaan ihan vähän kuolin", "kuulin että teillä on troubles; ongelmia" ja "lumikki jahtaa hiiriä."

Minun täytynee nyt paneutua lähestyviin kokeisiini, joiden takia muutamia muuten harkoista puuttuikin, sen lisäksi että Taija oli kipeänä eikä kuvia taaskaan saatu (edes instagramiin). Erittäin mielekästä illanjatkoa kaikille pikku kullannupuille (ja myös niille terälehtensä levittäneille kukkasille jotka ovat nuppuvaiheen ohittaneet reippain mielin) ♥

Pinja

torstai 17. syyskuuta 2015

Satiaisia ja myyrimistä

Oikein kaunista, sateista syysiltaa (tai iltapäivää, miten sen nyt haluaa ajatella) kaikille :3 En tosiaan eilen ehtinyt (bullshit, en vaan jaksanut) kirjottaa tänne, olen pahoillani, mutta päiväni oli pitkä ja raskas. Lähdin kotoani jossain puolen kahdeksan aikaan aamulla, olin koulussa neljään (ja juoksin vikalla tunnilla cooperin) josta menin ensin Tarkastajaporukan (tai prinsessaryhmän, kutsukaa niitä miksi vain, ihan sama) treeneihin pariks tunniks ja sit omat treenit päälle. Kotiin päästyäni näytin suosta nousseelta zombilta ja menin muutamien koulujuttujen jälkeen nukkumaan. Nyt oon vähän paremmassa hapessa (läpimärkä tosin, tuolla sataa, ja väsynyt edelleen) ja aion kertoa mitä tapahtui.

Tarkastajaporukan kanssa aloiteltiin siinä neljän maissa jakautumalla ryhmiksi ja tekemällä huikeita tanssiliikkeitä vuorotellen. Kaunista, todella kaunista menoa. Tämän jälkeen (voi olla että jotain jää välistä kun muistikaan ei oikein toimi enää) kuunneltiin Pessin ja Illusian (meinasin kirjottaa senga senganan, hmm) Närhen biisi ja tehtiin erilaisia versioita Närhestä (jota näyttelee iiihana Nella ♥) pareittain. Lopulta lavalle jäi Leevi, Eveliina, Mauno ja eräs jonka nimi mahdollisesti oli Anni (????? miks en muista hänen nimeä anteeksi kamalasti) tekemään närhiä aika erilaisilla tavoilla (tosin Mane varasti koko shown olemalla ensin erittäin homo närhi ja sitte erittäin fuckboy närhi, ja kiipeemällä kaarnan päälle). Tästä videomateriaalia tuolla alla.

Tän jälkeen tehtiin ryhmissä rikkinäistä puhelinta tanssien, ja sen jälkeen alettiin tekemään luottamusharjoitusta, jossa yhdellä kolmen hengen ryhmästä oli silmät sidottuina ja muut kaksi ohjasivat ympäri salia nin, ettei sokkona harhaileva törmää keneenkään. Heidi pisti brutaalisti taustalle Vähän niinku benjihypyn soundtrackin toisiksi viimeisen biisin, ja se aiheutti jo sellasta nostalgiaa että oksat pois (t. Kaarna), ja lisäksi tämä kyseinen tehtävä oli järkyttävän ahdistavan karmiva (vaikka musta pidettiin hyvää huolta ja se oli tavallaan tosi siistiä). Sen jälkeen juostiin sokkona ihmisseinämiin. How fun.

Oma porukka saapui paikalle ja meno oli alusta alkaen erittäin väsynyttä. Ite olin kuolemanväsynyt ja kattelin sivusta kun ihmiset sähläs veden ja vissyn kanssa, ja kun Mauno juoksenteli puolialasti ulkona. Tätäkin löytyy allaolevalta videolta. Salissa sitten Taija (joka ei ottanu kuvia taaskaan lol Taija) veti meille lämpän ja sen jälkeen istuttiin chillisti alas juttelemaan kukkahattutädeistä, habbo-nostalgiasta (alax, ikäs, höpö höpö, jukkapalmu jne) ja muusta kauniista 'vanhasta'. 

Sen jälkeen leikittiin vanhaa kunnon valokuvaajaa ja satutettiin ittemme oikein kunnolla kun meitä paiskottiin ympäri salia. Ja lännen nopeinta oltiin, jälleen mä ja Taija voitolla siellä. Leikkin sisältyi myös Saaran ja Heidin välinen huutosota, sit Taijan ja Heidin välinen SÄ ET EES YRITTÄNY ja Maunon eeppinen ase joka ei sanonut pum vaan jotain muuta. Lopuksi tehtiin sana kerrallaan tarinoita, joista eräs kauhugenren edustaja kuului seuraavasti;

Olipa kerran myrskyisenä yönä tyttö ja leppäkerttu joka oli veikeä ("Väikeä" ... "Luulen että hakemasi sana on veikeä."). Tyttö käveli miestä päin melkein alasti. Sitten leppäkerttu kosketti tytön suuria ja mahtavia silmiä. Silmät näkivät kummituksen. Kummitukset huusivat että nyt täytyy mennä pois täältä huoneesta. Hautausmaa muuttui taloksi. Talossa oli leppäkerttuarmeija joka meinasi teurastaa tytön ja miehen joka seurasi tyttöä paskalle ("Jos mä meen tyypille jonka nimi on Pascal, meenkö Pascalle vai Pascalille?"). Paska oli hyvää; todella iso ja mehukas ja ruskea ("Ihan terve paska"). Ruskea paska muistutti leppäkerttuarmeijaa kukista ("Oota mä mietin sitä muotoo, kukeista, kuuukiiiistaaaa... ko?") mutta paikalle tuli mies nahkaisessa vyössä ("That was all he was wearing tho") joka oli hieman likainen viime talvena kun hän luisteli kädessään kepakko ("Keppi vai kebabko? Kebabrulla?") joka tuoksui pahalle mutta leppäkertut maistoivat sen suolaista lihaa joka maistui arsenikilta. Tämän tarinan opetus oli että älä koske kebabrullaan.

Lisäksi syntinen saukko soitti satiaiselle ja menimme meille myyrimään. Treenien jälkeen sain vielä kokea kauhun hetkiä kun menin etsimään Tamsin avaimia katsomon alta (pölyinen, ahdas, pimeä mesta) ja sen jälkeen Mauno sai syyn hakata mua. Juu. Selvä. Nyt vihdoinkin kauan odotetun videomateriaalin pariin. Minä lähen lenkille, hejdå!

Pinja



PS. AINII Taija on luonut tohon ton RYHMÄ RÄMÄ- osion jossa olemme edustavina kaikki. Jos joku muu on niin päle ettei oo huomannu.


tiistai 15. syyskuuta 2015

Sairaan nopee postaus

Okei, hellou, ja anteeksi kamalasti ihan järjetön toimintani tän blogin kanssa (ei sillä että ketään oikeesti kiinnostais), en kyenny keskiviikkona päivittämään mitään ja eilenki oli elämä liian raskasta pienelle ihmiselle. Tääkään päivä ei näytä hyvältä, sen puoleen, mutta en uskalla jättää huomiseks eilistä ja huomista, kun tulee vähän enemmän asiaa ehkäpä. Oon joka tapauksessa tosi pahoillani ja tunnen olevani merkittävästi epäonnistunut elämässäni kun en oo tähänkään kyennyt, mutta suokaa se minulle jooko, koeviikko lähestyy ja on ollut näitä äidinkielen esseitä sun muita ja huomenna olis äikän kurssikoe ja mun pitäsi olla lukemassa juuri tälläkin hetkellä ja en ole ahdistunut yhtään :*

Eilen siis tehtiin. Jotain. MITÄ ME TEHTIIN. Ainaki klovneriaa siinä ihan lopussa. Kivi-paperi-sakset. Tuolileikki. Ei oikeesti nyt en pysty, anteeks, mun on pakko jättää tää tälläseks, oon myöhässä aikataulusta. Jo nyt. Sori. Huomenna pikkusen pidemmin jos kykenen, lähen nimittäin kouluu puol kaheksan ja palaan kotiin ysin jälkeen illalla, joten voi olla etten huomenna jaksa. Ehkä torstaina. Huomenna tai torstaina. Juu. Käykää siellä instagramissa seurailemassa, mä en nyt oikeesti osaa sanoo enää mitään, hyviä öitä kaikki ♥

Pinja

maanantai 7. syyskuuta 2015

Haluan vain nukkumaan

...joten postauksen pituus tulee olemaan todella sydäntäsärkevän lyhyt. Siihen vaikuttaa myöskin se että AAAGH unohdin eilen koko (EIKU MITÄ häh) apua ashjlääöjhdsadfghjkl onko tämä todellisuus siis nyt on tiistai ja eilen eiku häh mitä.

Otetaas alusta. Eli siis tänään oli teatteri, eikä eilen. Mun pääkoppani on ihan kunnossa. Maanantai on nyt. Huhhuh. Mitä helvettiä Pinjan pää. Okei. Rauha. Eli tänään, maanantaina, oli teatteri ja unohdin postata kotiin päästyäni, joten luulin että olikin jo tiistai, koska olen väsynyt ja näin. Tänään siis... Mitä me ees tehtiin, ei mulla oo muuta muistikuvaa kun huutamine Aliaksessa ja ristilukit.

Okei mä yritän nyt ihan tosissani saada ees jotain tuotoksia aikaseks, mutku aivot vaan ei toimi. Tunnen kuitenkin oloni huonoksi, laiskaksi ja saamattomaksi ihmiseksi jos en tee tätä ja paria muuta juttua tänään, joten täytynee olla vikkelä. Kasvava nuori tarvitsee untakin. Joo. ASIAAAAAAAAN. Eli alkuun tänään lämpättiin kuuntelemalla Pessin ja Illusian biisiä, joka on Ristilukin teemabiisi. Tai jotain, äh, en tiedä. Kuitenki, vietiin sitä pidemmälle ja rakennettiin omia ristilukkihahmoja ja tehtiin pareittain ja se näyttää hienolta. Sit tehtiin jonkinlaista keväistä metsää ja oltiin sinivuokkoja (tää kuulostaa muute oikeesti siltä et teatterilaiset on kaikki ihan pilvessä aina) ja lopuks pelattiin Alias Partya.

Alias on oikeesti vaarallinen peli. Se on kivaa sillon kun on joku ihminen jonka kaa voi vaa sanoa 'talitintti' ja se älyy heti et kyseessä on 'purulelu' mut sit muuten se on lähinnä huitomista ja ääniefektejä, tyyliin 'se on se sellane tsiiiiiiiup tsup mikä tekee näääääin ja on värikäs'. Pine menetti aliasneitsyytensä ja koki kauhun hetkiä, mä huusin helvetin kovaa ja olen pahoillani, ja lisäksi Miro näytti hassulta kun se yritti sylkeä.

Tää on ulkopuolisen silmin varmaan tosi karmivaa oikeesti... Joo, okei, mun täytyy mennä tästä, yks enkun juttu odottelee ja sit pitäs tunkea kurinalaista kokeisiinlukemisaikataulua kalenteriin JA lisäks saada sinne ees muutama lenkki mahtumaan tiettyihin kellonaikoihin (ja jos myöhästyn aikatauluista ees minuutin, ahdistun ja tapan jonkun, terveisin osa-aikainen perfektionisti). Hyviä öitä :*

Ehkä Pinja, ehkä joku muu

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kalkkunaperhe ja EI MUUMITALOA LUKITA YÖKSI

Hellurei ja relluhei, tervetuloa jälleen lukaisemaan tätä erittäin asiallista ja kaunokielistä tekstiä, jossa käsittelen vakavia asioita kuten Fröbelin Palikoita (ja Estradin Palikoita, koska kaikki meillä nyt on vaan ihan täysiä palikoita), sotaa amiksen ja lukion välillä ja lapsia pahvilaatikoissa.

Pitkissä harkoissa on se huono puoli, että niiden jälkeen on ehtinyt unohtua melkein kaikki, mitä alkupuolella on tapahtunut. Aloitettiin sillä että seisottiin lattialla ja Heidi puhui meille. Ja puhui. Ja puhui. Kunnes me istuttiin. Sitten tehtiin Fröbelin Palikoiden tahtiin pää-olkapää-peppu, sutsi-satsi ja huugi-buugi (silmät syöpyy näiden kyseisten kipaleiden kirjoitusasun takia) ja leikittiin myöskin tyynyleikkiä eli tuolileikkiä tyynyillä. Koska olen helvetillisen lahjakas ihminen, pääsin finaaliin taistelemaan Taijaa vastaan, jolloin lukio-amis- vastakkaisasettelu todella hyppäsi silmille. Ja mä voitin. Tietenkin.

Voittaminen ei ollut mikään maailman paras idea, koska päädyin sen takia jakamaan kaikille karkit ja keksimään jokaisesta eri kehun... Mähän oon sarcastic asshole en mä tollasia osaa, vaikka toisaalta mun ympärillä on niin ihania ja kauniita ja täydellisiä ihmisiä että ei tehtävä sinänsä ollut niin hankala. Ja sitäpaitsi on mukavampaa kehua ku olla kehutavana, oon sosiaalisesti niin awkward etten osaa suhtautua yhtään mihinkään millään tavalla. Anyways. tämän hulvattoman aktin jälkeen siirryimme tekemään tarina... juttua.

Heidi luki meille tarinaa, johon eläydyttiin. Siinä tavattiin pitkästä aikaa ystävä, kuultiin paskasta jota selän takana oli puhuttu, suututtiin, ja lopulta pyydettiin anteeksi. Harjoitus oli ihan mielettömän... en mä tiedä. Se tuntu niin häkellyttävältä. Mä näin sen ystävän siinä seisomassa, mä tunsin jokaisen niistä tunteista mitä siinä heräs, ja reagoin sen mukaan. Pisti myös miettimään, että mikä on mun suuttumisen taso oikeesti. Siinä missä muut huus että PAINU HELVETTIIN, mulla samainen repliikki tuli ihan sairaan hiljasesti, en mä haluu sanoa ihmiselle tollasta, ikinä. Ja sitten tehtiin rytminvaihdoksia joissa samaa tekstiä luettiin uudestaan, mutta dramaattisiin kohtiin ja tekstin kappalejakojen kohdalle heitettiin joku muumien tunnari tai vastaavanlainen hilpeä lastenlaulu, johon piti reagoida alkamalla tanssia ja bilettää. Harjoitus muuttu hauskemmaks, mutta heti kun musiikki loppu, sitä jotenki napsahti takas siihen tilanteeseen. Viimesessä kohdassa, jossa oli jo pyydetty anteeks ja alko soimaan muumien tunnari, oli kyllä ihan hauskaa, kun jotenki kuvittelin ikäänku heittäväni sillä biisillä läppää sille kaverille :D

Tämän jälkeen kirjoitettiin paperille, mitä halutaan tältä vuodelta, ja siihen oli monimutkaiset säännöt joita en jaksa selittää. Ömm. Sit istuttiin paperin ympärille ja luettiin niitä ääneen sieltä. 
"Diippii shittii, paskea, ei atm-paskaa, syvällistä paskaa, ei mitää shittii..." tää oli ihan järjellinen lause terveisin olemme teatterilaisia joiden suomen kieli on erittäin on point. Kalkkunaperhe tuli mainittua, kun piti lukea asiallisesti hienoja lauseita, ja keskellä kierrosta yhtäkkiä joku sanoi erittäin asiallisesti "kalkkunaperhe", jolle sitten revettiin oikein kivasti kaikki.

Lisäksi puhuttiin siitä, miten peniksiä voidaan symboloida erilaisilla vihanneksilla ja hedelmillä, pohdittiin sitä, kuinka lapsen voi eristää sosiaalisesta mediasta sullomalla sen pahvilaatikkoon ja antamalla ruokaa vain putken kautta (TÄSSÄ TALOSSA EI PISSATA EIKÄ KAKATA), ja otettiin kauniita kuvia. Näihin kuviin (tai no noihin tossa alla) ja tunnelmiin (=vitun väsynyt, ai nii se lehtijuttu pitäs tehdä vielä tänään) päätän tämänkertaisen selostukseni harjoituksistamme.

Ensi kertaan, kaikki liukkaasti liikkuvat liskoseksuaalit :*
Pinja

Vihdoinkin yhteiskuva. Alarivissä vasemmalla Leevi, Miro, Saara, Ella (ex-sinihiuksinen, nykyinen blondi) ja minä eli Pinja. Keskimmäisessä rivissä Taija, Tams, Mauno, Tinja ja Vilma. Ylhäällä Heidi, Pine ja Sanni. Kiitos kaverit tämä on hienoa nyt tiedämme keitä olemme eikun mitä,

Tamsin tissit, Sanni ja Ella työstämässä kaunista paperia