maanantai 21. syyskuuta 2015

Lumikki ja seitsemän ihan vähän vaan kuollutta hiiristä

Hyvää huomenta (kello on kohta yhdeksän illalla), ja tervetuloa varmasti lyhimpään postaukseen ikinä. Veikkaukseni on, että pituus tulee olemaan tämän aloituskappaleen lisäksi kaksi kappaletta sekä viehättävä lopetuskappale, ja sehän tekee tästä aivan järisyttävän lyhen ja täysin epähyväksyttävän asian, jota yritänkin kovasti paikkailla täysin turhilla ja merkityksettömillä täytesanoilla.

Aloitimme jokamaanantaisen harjoittelumme lämmittelemällä iki-ihanan palloleikin parissa, jonka seurauksena Miro onnistui jotenkin saamaan upouuden, kauniinsinisen pallon katonrajassa olevien putkien päälle. Miro, do not touch dem balls anymore. Huomaan tässä vaiheessa, että asiat ensimmäisestä kappaleesta lähenevät loppuaan, ja yritänkin hieman pidentää sitä, jotta se ei näyttäisi säälittävältä pikku paskalta. 

Koko muu harkkakerta menikin sujuvasti syysjuhlan suunnitteluun, jonka syventävät hoisivat loppuun meidän jälkeemme. Käsikirjoitimme uskomattoman suloisia asioita (pun intended) ja käsittelimme vakavia sanomia ja täydellistä non-sensea. Mukana tulee olemaan "no enhän minä mutta kun tuo Pessi", "minä vaan ihan vähän kuolin", "kuulin että teillä on troubles; ongelmia" ja "lumikki jahtaa hiiriä."

Minun täytynee nyt paneutua lähestyviin kokeisiini, joiden takia muutamia muuten harkoista puuttuikin, sen lisäksi että Taija oli kipeänä eikä kuvia taaskaan saatu (edes instagramiin). Erittäin mielekästä illanjatkoa kaikille pikku kullannupuille (ja myös niille terälehtensä levittäneille kukkasille jotka ovat nuppuvaiheen ohittaneet reippain mielin) ♥

Pinja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti