maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kakkafilosofiaa ja Anttosen pallit

Luru hiplailee Oonaa, jota tässä kuvassa stunttaa Alli (koska Inka ei ollut mestoilla tänään)

Blogger kirjaimellisesti vittuilee minulle, joten kuva on nyt sitten tuossa noin, ihan vaikka nyt sitte vaihtelun vuoksi (tässä kohtaa hymyilen kuten ammattimainen asiakaspalvelija. Klikatkaa toki linkkiä jos haluatte tietää mitä tarkoitan. Joka sana on totta, terveisin; Olin kesän puhelinmyyjänä). Elikkäs oikein kivaa ja hupsua maanantaita, tänään luvassa lyhyttä tekstiä, koska olen väsynyt ja tässä on vielä suurinpiirtein viiskytkolme ja puol koulujuttua tekemättä ennen ku pääsen nukkumaan. Ah tätä elon ihanuutta.

Tänään jatkettiin kohtauksiin 9 ja 10, ja saatii molemmat käytyä. Kohtaus 9 tosin käytiin sillä lailla pintapuolisesti, koska meidän Inkasemme ei ollut paikalla, ja siks se olis ollut turhaa miettiä hirveesti. Alli stunttas Oonan roolissa, ja saatiin se mentyä ja tehtyä kivasti. Eli saatiin kuitenki kaks kohtausta käytyä, ja lisäks sovittua paljon käytännön juttuja ja lisää aikatauluja. Muun muassa sermi, johon kootaan materiaalia harkoista ja näytelmästä, jonka teossa oon mukana Taijan ja Leevin kanssa, sit jotain kaupunginteatteriin tutustumista huhtikuun neljästoistas päivä, ja piirtäjät sopii myöskin ekstraharjoitteluaikoja keskenään. Huhhuh, meil on oikeesti pikkusen kiirus tässä :o

Otsikon voin selittää lyhyesti ja ytimekkäästi. Heidi. Heidi on, kuten sanottu, kaiken pahan alku ja juuri. Mä en oo ihan varma noista Anttosen palleista, koska olin ite sillon verhon takana, ja kuulin vaan kaiken, mitä puhuttiin, näkemättä sitä, mutta ilmeisesti kyse oli siitä, että Lurun piti matkia Anttosta ja säätää jotain haarovälillään (?). Ja tietenkin Heidin suosikkiaihe, kakka, tuli esille kun Miro näytti jälleen kerran kuulemma kakkaavalta (tosin tällä kertaa filosofilta samaan aikaan). Siitä sitten keksittiin, että vois kirjoittaa näytelmän, jonka nimi on "Minä kakkaan filosofiaa", ja kaikki näytelmän lavasteet olis kakkaa. Aitoa kakkaa. Ja mainoslause olisi tietenkin;
"Tämä on aivan paska näytelmä."

Siinä teille, nyt vuorossa aivan hitsinpimpulan ihanaa fysiikkaa, öitä :*
Pinja

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Jukitus ja arabialainen mangusti

Miellyttävää iltaa, lukijat ♥

Tänään ette valitettavasti saa kuvia, koska Taija oli jossain (ehkä jollain keikalla, en nyt muista), mutta saatte senkin edestä tasokasta läppää ja julmaa rasismia. Elikkäs menin teatterillle oikein yltiövittuuntuneena, koska olin myöhästyny bussista (tähän saatto vaikuttaa se, et mun hiukset näytti rotan perseeltä ennen ku lähin, anteeksi nyt tää kielenkäyttö :D) ja olin väsyny ja kaikkea. Kuitenki sitte ku alettiin tekemään, se vitutus silleen todella ihanasti lähti teatterin vaikutuksesta :3

Tehtiin Lössikohtaus ja kohtaus 8, eli jopa kaks kohtausta. Se on oikeesti paljon, ottaen huomioon kaikki muut jutut, mitä puhuttiin aikatauluista, ja kaikki läpät joille kikateltiin siellä. Otetaan nyt tähän pari esimerkkiä. Ensiks vaikka se, kun puukässäope Juki on kaikkien mielestä niiiiin ihana, ja Heidi yritti sanoa jotain siihen suuntaan että;
"Tuo enemmän esille se Jukin fanitus." Ja ulos loppujen lopuks tuli;
"Tuo enemmän esille se Jukitus", mikä on nykyään uus termi sitten opettajan fanitukselle.

Toinen juttu oli se, kun kaikki alko muuttumaan arabiteemaiseks. Isis mainittu. Orgaanisen stereostypiikan arabialaiset mangustit mainittu (ihmisillä päällä pelkät asevyöt, eikä mitään tönimistä rivissä, vaan pommi). Sulo mainittu. Syytän tästä Joonasta ja Heidiä (joiden mielet sulautuvat yhteen pelottavasti). Jopa lopetuspiiri tehtiin silleen kumartaen polvillaan :D Arabia-ihkutus jatkui sitten treenien jälkeenkin, höystettynä pikku ripauksella rasismia.
"Sun puhelin jäi teatterisaliin, Pinja."
"No katoppas. Mut sehän on musta, ja kaikki musta katoaa teatterisaliin. On IHME ettei Sulo oo vielä kadonnu."
"TOI OLI HIRVEE!!!"
"...toi oli vanha läppä."

Ja unohtamatta tietenkään aivan mainiota keskustelua kun oltiin lähössä ulos.
Heidi: Entä jos ku mennään ulos ni ollaanki jossai hiekkamyrskyn keskellä?!
Alli: Ja Estradi on pyramidi!
Pinja: Nii ja Heidi on sit se muumio.
Heidi: Mä oon enemmänki se muumion paluu. Sellanen kostonhimonen muumio.
Joonas: Niin se jatko-osa? Muumion paluu?
Alli: Ai muumien paluu?
Pinja: Nii, vähä niinku ne Arabian muumimukit?
Kaikki: HAHAHAHAHAHAHAH
Heidi: Painukaa ulos täältä!

Näillä mennään tänään, anteeksi sekavuus, nähdään maanantaina,
Pinja

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Sisäinen rauha (punnerruksien uhalla)

Oikein hyvää iltaa

Huomautan, että minulla on huomenna kaksi koetta, ja että vanhempani todellakin haluaisivat, että lukisin niihin tälläkin hetkellä, mutta uhmaan heitä tämän kymmenen minuuttia, jonka kirjoitan tätä koostetta tämän päivän treeneistä. Olenhan kuitenkin ollut hyvä oppilas, ja lukenut kokeeseen myöskin teatterilla, vaikka siellä keskittyminen onkin tiettävästi kovin hankalaa.

Okei, eli asiaan. Lämppäiltiin silleen ovelasti Heidin käskystä, että meiän tekeminen hyppi jatkuvasti sellasesta riehumisesta täydelliseen rauhaan ja keskittymiseen. Se toimi tosi kivasti (etenki siinä vaiheesa, kun orjapiiskuri Joonas päätti, että jokaisesta ylimääräisestä sanasta tai lauseesta tulee viis punnerrusta. Tällä mentiin lopputreenien ajan, ja oikein hyvällä focuksella sitte pystyttiinki yhtäkkiä tekemään. Kyllähän siinä pari kertaa jouduttiin punnertamaan, mut ei se punnertaminen nyt nii kamalaa ja vakavaa oo :D

No, lämppäämisen jälkeen Heidi toi meille kakkua ja kahvia, mikä oli suoraan sanottuna aika yllättävää, niinku että, mistä hyvästä, mitä se nyt haluu meistä, yrittääkö se lahjoa, mut se vaan sano että ansaitaan se, ja näin päättyy tarina siitä, miten join kaks Latte Macchiatoa ja yhen kupin tavallista kahvia kahen tunnin sisällä, ja olin siten täysin kofeiinipärinöissä lopputreenien ajan. Mutta ei ainakaan väsyttänyt, vaikka kädet vähän harkkojen jälkeen täriski :D Alan huomata pieniä riippuvuuden oireita, mutta hei, se on kuitenkin kofeiini, ei kokaiini, joten kenelläkään ei pitäisi olla valittamista (NII ÄITI :D). No, vitsi vitsi, en mä oikeesti niin paljon sitä kahvia juo, vaan jos väsyttää tai sattuu hirveesti tekemään mieli.

Okei. Mun mielenkiintoisesta kahvinjuonnista takaisin harkkoihin. Tarkoituksena oli käydä kohtaus 6 loppuun, ja kohtaukset 7 ja 8. Tehtiin kohtuas 6 Lurun monologista lähtien, ja siihen meni aikaa, kun Joonas laitettiin näyttämään Sannille, miten itketään, ja sit sitä kokeiltiin useemman kerran. Sen jälkee Pekon monologi, johon lisättiin piirtäjät, joka oli älyttömän hassua, ja sitäki testattii eri tavoilla muutamia kertoja. Mä tykkään kyllä, et tehään yksityiskohtasesti, koska on tosi kiva saada sellasia tarkkoja ohjeita (kun en ite osaakeksiä mitää hienoa :'D), vaikka en oikeestaan ite päässy lavalle ku ihan siinä seiskakohtauksen alussa. Koska siihenhän me jäätiin. Meno sairaan nopee :D Mutta hyvin menee anyways, ja tänään oli oikeesti hyvä keskittyminen tekemiseen. Ehkä se oli sen ansiota, että Joonas hoki joka välissä "Muistakaa inner peace" (ja uhkaili niillä punnerruksillaan), että ei häröilty. Hyvin toimi (y)

No, eiköhän siinä sitte ollu suurinpiirtein kaikki tällä erää, nyt lukemaan ihanaa saksaa (NOT) ja bilsaa, hyvää yötä, 
Pinja

Lurun monologi

Aivan superkoominen Pekon monologi ja piirtäjät

Olemme aivan todella asiallinen ryhmä

Just kidding, ollaan aivan mahdottomia. Ja vaikka Heidi muuta esittääkin, hän on se kaiken pahan alku ja juuri ♥

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Nauttikaa yllättävästä aktiivisuudestamme

Oikein hyvää lauantaita kaikille

Niin, kyllähän mä tiedän, että nyt on viikonloppu, ja että vasta vähän aikaa sitten postasin tänne, mutta on nyt kuitenkin sattunut niin, että ollaan oltu aika aktiivisia näytelmään liittyvien juttujen kanssa. Trailerin kuvauksien jälkeen on nyt sitte materiaalit laitettu Sulolle, joka parhaillaanki työskentelee asian kanssa. Taija, joka ne kuvas, pääty sitte itekki kokeilemaan epävirallisen trailerin tekemistä, ja sen mä nyt tulin tänne työntämään. Sen lisäks menin ite eilen koneen ääreen ja kävin kirjottamaan ihan vaa jotain, ja piakkoin sen jälkeen ruudulla oli Kaarna-aiheinen runonpätkä, jonka (yleisön pyynnöstä) aion nyt laittaa tänne. Ja koska olen suomalainen ja aivan tavallinen ihminen, jolla on selittämisen tarve, mun on pakko sanoa, että toi on täys raakaversio, jota en ehtiny parannella, ennen ku sen sai jo ihmiset lukea, joten olen pahoillani mahdollisista kökköyksistä. 

Nauttikaa runosta JA unofficial trailerista ♥ Pus pus, 
Pinja

~

Puun juurella vaiti istuu nyt hän
Et kuule hänen ees hengittävän
Onko hän ihminen ollenkaan
Puun varjoihin tyttö katoaa

Ranteissa viillot, oksistako?
Tuskan syvin onkalo
ei ihoa, pelkkää kaarnaa vaan
hän lopulta maahan vajoaa

Maailmassa hiljaisuus
Metsässä loistaa hopeinen kuu
Ei naura enää tytön suu
Hän on nyt vain huurteinen puu

Jäätynyt lintu oksalla
yksi ainoa kyynel puun rungolla
Ei häneen enää ikinä kajota
Hän on viimeinkin löytänyt pakopaikkansa

Albumin sivuilla nauraa hän
poika tuntee hiipivän ikävän
Kuvan tytöllä naurava suu
mut kuva se lopulta haalistuu

Huudot metsässä kaikuvat
ei tyttöä mailla ei halmeilla
Mene jo pois, unohda mut
on hän näin sanansa sanonut

Ei mua rakkaus tappanut
enhän mä mitään tuntenut
mitä yhdestä särkyneestä sydämestä
vain huokaus kuuluu metsästä

Enhän mä sinua hylännyt
kuuntele tarkkaan, oon turvassa nyt
vain metsä ja puut enää koskettaa mua
Käänny ja palaa, mä rakastan sua


torstai 19. maaliskuuta 2015

Asia on nakki ja nakki on asia (trailerin kuvaukset on vakava asia)

Taide on vaativaa, ystävät kalliit

Tänään kuvattiin Kaarnan traileria samassa mystisessä metsässä, jossa oli myöskin promokuvaukset sillon kauan sitten, ku oli järkyttävän kylmä. No, nyt ei onneks ollu ihan yhtä kylmä, mutta tää kerta oli muuten huomattavasti traumaattisempi. Ai miten niin? No, se selviää ihan pian.

Ilmestyttiin siis Taijalle neljän maissa (kipittelin lyseolaisten harkoista suoraan sinne, kahvipärinöissä ja silti vähän väsyneenä) kokoonpanolla Taija, minä, Leevi, Miro ja Sulo. Ja Joonas joka erehty talosta, kuten me kaikki sillon ku ekaa kertaa mentiin Taijalle. Ja Ilona, joka nyt vaan oli Joonaksen mukana.  Mentiin sinne hienoon metsään ja alettiin noudattaa Heidin antamia ohjeita tunnollisesti. Meininki oliki ihan semi professional, kunnes Ilona ja Joonas häipy sieltä ja jätti meidät oman onnemme nojaan :D Siinä vaiheessa meno meni vähän vielä aiempaa enemmän hysteeriseks kikatteluks ja sekoiluks. Onneks ei kuitenkaan ollu kylmä. Vaikka kyllähän noi muut tekikin kaikkensa aiheuttaakseen meille näyttelijöille sekä fyysisiä että emotionaalisia traumoja. Mutta trailerista tulee hiano, varmasti, ja Sulo editoi sen viikonlopun aikana. Eiköhän se saada julkastua ens viikolla :3

Traumoista nyt esimerkkeinä se, et vaikka ei ollukkaan hirveen kylmä, ni kyllä se lumi nyt vaan sattuu silti olemaan aika viileää ainetta (kappas vitun keppanaa), ja siihen sitten tuli käsky heittäytyä istumaan ja kastelemaan ittensä. Ei siinä mitään, ei siinä mitään. Kunnes kävi käsky heitellä lumipalloja. For. Reals. Jos Miroa käskee heittelemään lumipalloja mua kohti, voiks siitä muka seuraa mitään hyvää? EI! Mutta teatterin vuoksi voi tehdä uhrauksia, ja sen puolesta voi kestää kipua ja mitä tahansa muutakin. Lunta oli sitte joka puolella, ja oli kylmä, ja lisäks nyt tääl kotona oon tajunnu, et mun toisessa kädessä on oksien aiheuttamia hankaumia/viiltoja ja ehkä joku pikkune haava joka aiheutu siitä hemmetin lumesta. Ja kun innostuin leikkimään oksan kanssa (huom, seisoen tasaisella maalla liikuttamatta jalkojani yhtään), kaaduin maahan, tein Inkat, ja nyrjäytin nilkkani. Nilkka on tosin nyt ihan okei pikku kipua lukuunottamatta, että en mä ihan Inka oo :D

Emotionaaliset traumat? Kuulkaa kyllä. Siinä loppuvaiheessa kun mietittiin jotain sellasta matskua, mitä Heidi ei ollu suunnitellu, Taija ilmotti yhtäkkiä että mut pitäis saada istumaan kaatuneen puunrungon päälle, et auringonlasku näkyis taustalla. Well, ei siinä muuten mitään, mutkun tää puunrunko oli puolentoista metrin korkeudessa ja en pystyny nojaamaan mihinkään, ja vaikka yleensä tykkäänki kiipeillä puissa, se on eri asia sillon, jos voi ottaa tukea oksista ja rungosta. Lisäks tää runkohan oli ehkä mun jalan paksunen, joten siin oli suhteellisen hankala pysyä. En muista millo oisin edellisen kerran pelänny niin paljon. Ja ihanat pikku mulkut Sulo ja Miro ei kyl helpottanut tilannetta yhtään tökkimällä mua kepeillä ja nauramalla, kun mä tärisin ja meinasin kuolla siellä. Ja Taijahan yritti saada mut nousee seisomaankin, like, WHAT. Hengissä mä nyt kuitenki oon.

Hassuja juttujakin sattu vaikka millä mitalla, ja niitä näette tossa videolla, joka on tossa alapuolella. Paitsi Miron lausahdus, joka ei valitettavasti oo videolla;
"Asia on nakki... Ja nakki on asia!" joka tuli niin kovin spontaanisti ja iloisesti, että kaikki repes sille täysin. Ja videollekin tallentunut ihana;
"Mä yritän saada sen silleen smoothiks."
"Mut mä haluun pirtelön..." Koska mehän ei voida olla hiljaa ku Taija yrittää keskittyä kuvaaman kaunista maisemaa, EHEI ♥

No, eiköhän siinä ollu sanalliselta puolelta kaikki. Adios, ensi viikkoon,
Pinja

Hei hei vapaat viikonloput ja REPPURAKKAUTTA

Hellurei, tänään jälleen olimme teatterin taianomaisessa maailmassa

Mä en oikein tiie mitä mieltä oon mistäkin, ja muuteki hankala keksiä sanottavaa :D Jatkettiin kohtaukseen 6, hankalasti ja todella paljon säätäen, mutta kuitenkin. Saatiin aikaseks paljon juttuja, asemointia, valoja, piirtäjiä ja lavalle tulemista ja sieltä poistumista. Lisäks saatiin kolmelle tytölle erilaiset olemukset ja luonteet pikku muutoksilla, niistä lisää sitte tuolla kuvissa.

Taijahan ei tänään ollut keskuudessamme, ja kuvat on ottanut Leevi, sillä oma ihq kuvaajamme hengaili Katy Perryn keikalla, ja palaa huomenna sieltä kuvaamaan Kaarnan traileria, jonka Sulo sitte editoi ja näin. Eiköhän huomisestaki jotain materiaalia irtoa blogiin, voisin kuvitella :D Oon alkupäivän kaheksasta kolmeen lyseolla tutustumassa, ja siitä kipittelen sairaan nopee Taijalle puol neljäks, jossa miittaan Sulon, Miron, Leevin, Joonaksen ja Taijan. Ja sit me kuvataan se traileri. Yas.

Hmm, mitäs muuta… Ainiin, teatteri on uhrauksia täynnä :’D Mulla on enää yks vapaa viikonloppu kalenterissa, vappuviikonloppu, koska Heidin ryökäle työn meille kymmenen tunnin treenit yhelle lauantaille. Kymmenen. Tunnin. Treenit. Joka siis kuulostaa todella intensiiviseltä häröilyltä jossa kaikki keskittyy ja silti on täysin pihalla. Todennäkösesti. Itse suunnittelen seliäväni hyvän ruoan, kahvin ja rauhoittavien focuksen avulla siitä päivästä. Huikee päivä varmasti tiedossa… Tai sit hermojaraastava. Palkitseva nyt ainakin. Jos Heidi on yhtä pärinöissä ku tänään ni se ei tiedä hyvää :D No, ei se niin pahasti häröilly, mut ainaki me keskityttii enemmän ku se. Mut kaikki keskitty kyllä (y) Hyvin meni, jäi positiivinen fiilis harkoista. Ja ei, se ei johdu vaan tosta repusta mikä Kaarnalle on löydetty, vaikka se onki täydellinen ja ihanan värinen, ja tilava; saan esityksen aikana kaikki mun vaatteet mahtumaan sinne, ja harkitsen pölliväni sen, eikun mitä, en tietenkään, ja sinne saa KAHVIA tai sit esityksen aikana vaik juomapullon, ja se on kerta kaikkiaan ihanin asia mikä mun millään roolihahmolla on ikinä ollu ♥ Uh. Nautin tästä.


Joka tapauksessa, huomenna nähdään sitte kuvailun merkeissä, oikein hyvää yötä :*
Pinja ♥

Oonasta tehtiin vielä teatraalisempi ja innokkaampi, kuin mitä se jo oli

Ellusta tuli ujompi ja hermostuneempi muutamalla pikkuisella muutoksella eleisiin ja puhetyyliin

Jonkun verran kikattelua yleisössä herättänyt Luru päätyi teatteri-autistiksi, flegmaattiseksi ja löysäksi tyypiksi. Ai juma jos meilläki olis oikeesti ryhmässä sellanen tyyppi :'D

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kaarna-saarnaa ja Pekolla on täitä

Hyvää suhteellisen myöhäistä iltaa

Pahoittelen varsin myöhäistä julkaisemisajankohtaa, mutta olen ollut tänään erittäin kiireinen ja tehnyt esimerkiksi en yhtään mitään, joka on hyödyllinen ja hauska vapaa-ajan viettotapa. Joka tapauksessa, tänään taas sukelsimme teatterin maailmaan hieman vaihtelevin tuloksin. Ensi-iltaan on nytte siis mitä, kuukaus ja viikko (?) jos oikein oon laskenu, eli jollain tasolla aika kova kiire, ja silti ei saada tehtyä kun yks kohtaus per treenit, mikä on aika hidas tahti sinänsä. Tänään siis jatkettiin kohtauksella 5, johon saatiin paljon hyviä iskuja, ja kaikenlaista kivaa aikaseks, mutta tosiaan olishan sitä saanu enemmänki tehtyä jos olis vähä keskittyny enemmän. Pitää tsempata nyt :'D

Heidihän meille tästä pitkin sitte Kaarna-saarnan ja kyllä mä luulen et viesti meni perille kaikille, ja kun tosiaan tota aikaa on niin pirullisen vähän (hmm, tässähän on jäljellä enää yhettoista treenit ennen enskaria, jumaliste), niin eiköhän tää nyt tästä ala valmistua pikkuhiljaa. Onneks kuitenki on sellasia kohtauksia, jotka on otettu niin monta kertaa, et ne menee nopeemmin, ja kun piirtäjät saadaan loksautettua kohilleen, mikä seki on alkanu sujumaan, ni kyllä tästä hyvä tulee :3 Nyt vaan focus PERKELE, niin kaikki lähtee luistamaan :*

Nähkäämme keskiviikkona, pus ♥
Pinja 

Ps. En tiedä miksi Pekolla on täitä, Taija kirjotti ton otsikon

Hoxhox. Tossa takana olevassa sermissä näkyy Emman piirtämä kuva meikäläisestä, joita siis tulee kaksi kappaletta. Ja se on ihan törkeen hiano ♥

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Hassuja aktiviteetteja ja lohta

Heissan kaikki, ja TERVETULOA yöteatterin teksti- ja kuvakoosteen pariin...

KLO 21.07 || Pitää olla aina joku naamari, ja tottakai Sulolla oli toi, koska Sulo on viilee jäbä. Tosin kuvassahan naamari on Nellalla, koska mikä on Sulon, on meidän kaikkien

KLO 21.24
KLO 00.29 || Aistillista teatterin tekemistä

Noniin, aloitetaanpas. Mä mietin ihan sikapitkään, et miten tän sais silleen järkevästi kirjotettua ilman et unohan mitään ja et ne menis jotenki loogisesti. No, aion olla fiksu ja käyttää hashtageja, joiden merkitykset selitän kaiken maailman kiertelyjen kautta. Ensi kuitenki sellanen ihan pikainen kertomus siitä, et mikä hitto ees on yöteatteri, ja mitä siel ihan yleisesti ottaen tapahtuu.

Elikkä nyt oli neljäs yöteatteri (=yöteatterit aloitettiin sinä vuonna kun mä alotin teatterin :3) ja niissä siis kaikista teatterilinjan ryhmistä ihmiset kerääntyy perjantai-iltana Estradille, jossa on teatteripajoja, ruokaa, leffoja ja kaikenlaista hauskanpitoa. Tarkotuksena on ikäänku luoda koko teatterilinjalle ihan ekaluokkalaisista täysi-ikäisiin asti sellanen yhteishenki, joka kaikissa ryhmissä jo on. Elikkäs uusia ystäviä ja häröilyä suurella porukalla. Syventävät pitää pajoja, Heidi ja Aapo tekee ruoat ja loput vaan chillaa ja tekee niinku käsketään. Pikkuset tietenki menee nukkumaan aika nopeesti leffan jälkeen, ja sillon se riemu oikeesti repee, kun pelkästään me erittäin sivistyneet teini-ikäiset riehutaan teatterisalissa ja keksitään hassuja aktiviteetteja.

Mitä nimenomaan meidän porukan yöteatterikokemuksiin tulee, niin ollaan otettu jo tiettyjä perinteitä, kuten naamarit joita Sulolla on, elokuvissa hahmojen jakaminen ryhmäläisten kesken, ja Heidin säikyttely. Lisäks legendaarinen inside forestcamp (nimihän tulee siitä, että jutut on niinku inside- juttuja, ja lisäks se on forestcamp vaik ollaan sisällä) toteutuu joka kerta, ja rynnitään tyylillä ja huutaen #avatkaaovi ensimmäisinä saliin, jossa nukutaan. Saattaa olla et pari lasta jäi jalkoihin, mut nah, saatiin meiän hoodit ja se on tärkeintä. Ja myöskin se et ruokaa on IHAN liikaa ja silti se menee aina kaikki, on tärkeä asia yöteatterilla.

Mä luulen että ihmissusi (Sanni) on just nuolaissut Inkaa mafialeikissä

Kuten sanottu, Sulo on viilee jäbä, ja sil on kaikkii viileitä juttuja, ja käskettiin sitä ottamaan legendaarinen Cards Against Humanity mukaan. Ai että :D

Korealainen korttipeli on aika semijees :D Ei kerta homoksi tee, ainakaan jos et katso silmiin

Menkäämme siis hashtageihin, jotka olikin tän yöteatterin SE juttu.

#lohta
 Tästä mä en oo ihan varma, et mistä tää alunperin juontaa juurensa, mut syyttävä sormi osoittaa kuitenki todennäkösesti Parkkisista pikkuisinta, elikkä Iristä. Joka tapauksessa, jostain syystä käsimerkki, jossa keskisormi laitetaan nimettömän taakse, tarkoittaa kalatiskillä LOHTA, ja siin sitte pitää sanoo sillee äijämäisesti se sana, ja mielellää vähä cheek- asenteella;
"Loht-aa"

#heidinsäikyttely
Perinteenä tosiaankin on joka vuosi ollut jo mainitut naamarit, jotka johtaa Heidin säikyttelyyn. Tällä kertaa kuvioissa (vai pitäisikö sanoa kavioissa, heh vitun heh), oli Sulon hevosnaamari, jolla saatiinki sitte Heidi pelästytettyä ainaki neljä kertaa. Paras oli varmaanki se, kun kaikki kuvas Heidiä, joka tuli ulos opettajanhuoneesta Miron seisoessa sen takana, eikä se huomannu mitään, ihmetteli vaa et miks me nauretaa, ja sitte käänty ympäri ja alko huutaa :D Olkoon tämä kosto siitä, että hän repii sielumme palasiksi kerta toisensa jälkeen.

#eikertahomoksitee
Korealainen korttipeli, jossa siirretään paperia ihmiseltä toiselle suun avulla, on homo leikki, joka ei sit kuitenkaan oo mitenkää homo, koska siinähän on se paperi välissä. Paitsi jos se sattuu tippumaan, niinku pari kertaa kävi. Pojat ei ees lähteny leikkiin mukaan, vaan ihan viimesenä yöllä, just ku oltii menossa nukkumaan, ni meiän ryhmän tytöt leikki sitä Miron kuvatessa ja Leevin ja Sulon tallustellessa ympäri rinkiä erittäin hämärästi.

#hotelestradi
Katsoimme siis leffan Hotel Transylvania, ja vaikka tähän asti joka kerta onkin päätetty että kuka hahmoista on kukakin meidän porukasta, ni tällä kertaa se meni siihen että kaikki muistutti aika paljon Estradia, teatterilinjaa etenki. Kohdat missä ihminen joutuu hirviöiden keskelle, on selkeesti niitä hetkiä, kun joku tavallinen tallaaja erehtyy tulemaan teatterilinjan harkkoihin, ynnä muuta hienoa. Hahmoja ei siis päätetty varsinaisesti, mutta tilanteet oli kyllä hulvattomia ja niin samaistuttavia, ettei mitään rajaa...

#eeppiseteväät
Ruoka on erittäin important osa yöteatteria. Ei riitä, et siel on ruokaa tarjolla oikeestaan koko ajan, vaan pitää olla omat eväät, ja muiden eväät tukemassa tilannetta. Käytiin sitte porukalla kaupassa, ja mukaan tarttui oikeestaan todella laidasta laitaan tavaraa. Sipsejä ja karkkeja tietenkin, mutta mun tapauksessa myöskin mehujää, rypäleitä (EURON RASIA), kurkku, kahvia ja puolen litran vanukas (terveisin läski). Kurkkuun sain inspiraation Inkalta, Mallalta ja Annilta, joilla oli kassillinen ruokia mukanaan, kurkut mukaanlukien. Ja kyllä me vissiin kaikki saatiin syötyä, paitsi että mun kahvi on edelleen jääkaapissa Estradilla mun Juissin kanssa. Aion kuitenki hyödyntää niitä maanantaina.

#turpakiimäoonjumala
Kun pikkuset meni nukkumaan, alko hassunhauskojen leikkien sarja (tosin suurimmaks osaks mä seurailin sivusta ja lueskelin Fifty Shades of Greyn kakkososaa). Ekana jengi pelas mafiaa, jossa on niin pitkälliset säännöt etten käy niitä selittämään. Ihmiset tuntee sen nimellä ihmissusi, roomalaiset, mafia, ja ties vaikka mitä muuta. Ideana on siis vaan se et mafia/roomalaiset/whatsoever tappaa koko kylän ja jää henkiin. Nella toimi jumalana, joka valikoi mafian ja johti peliä. Jossain kohtaa oli vähän hälyä, ja Nella yhtäkkiä ilmotti et;
"Turpa kii, mä oon jumala!" joka oli aika hassua :D

#heilmama
Ensimmäinen työpaja perjantai-iltana oli Iriksen ja Nellan vetämä (meidät oli jaettu kahteen porukkaan ja toiset oli illalla toisessa pajassa ja aamulla toisessa) ja siinä sitte ne sääti musiikin kanssa. Jostain syystä mentiin yhtäkkiä suurin osa riviin, ja Nella huus meille erittäin käskevään sävyyn; "Heil mama!" (koska Nella on meiän äiti, vaikka Aapo onki äiti ja Heidi isä). Siihen sitten vastattiin reippaasti "Heil mama!" ja sama toistu kolme kertaa, joka oli samaan aikaan todella omituista ja ihan normaalia.


#suloannakortsu
Cards Against Humanity. Muutama vuos lisää elinaikaa taattu naurumäärästä päätellen. En vaan kestä, kuka ihme keksii niitä juttuja? Ja no, toi hashtag nyt juontaa vaan juurensa siitä, et jossain vaiheessa Miro pyys Sulolta korttia;
"Sulo, anna kortsu!" täysin spontaanisti, tai siltä se ainakin kuulosti, ja totta kai me väsyneet ihmsilapset revettiin ihan totaalisesti sille.

Perinteinen inside forestcamp tässä samalla paikalla kuin ennenkin, ruoat keskellä ja ihmiset ympärillä. Nukuin Inkana kanssa samassa makuupussissa, koska se ei saanu niitä irti toisistaan :D


Sweeeeeeg

Aamulla herätyksen oli tarkotus olla puol yhdeksän, mutta koska suloiset pikku lapsukaiset jotka kävi nukkumaan jo yhdeltätoista (me ehkä puol kolme), päätti herätä puol kaheksan, ei siinä saanu enää kukaan nukuttua. Makoiltiin siinä ja ootettiin et meiän vastuulliset aikuiset sais aikaseks jotain keittiön puolella. Syötiin aamupala, käytiin taas pajoissa (eri pajat ku edellispäivänä siis) ja siirryttiin yhteiseen lopetukseen. Siihen kuuluu perinteisesti ryhmissä jonkunlaisen julisteen tekeminen, ja tänä vuonna me päätettiin olla räiskimättä joka puolella paperia kaikkea mitä mieleen tulee (sillee et paperia pitää lukea hankalasti käännellen sitä), ja päätös oli oikea. Nimittäi meiän paperi on yksinkertaisuudessaan erittäin upea ja hillitty kokonaisuus kaikessa sekoudessaankin. Lisäks ei laitettu kädenjälkiä niinku edellisinä vuosina, koska se idea kopioitiin meiltä niin usein ja muutenki aika mainstream, niin laitettiin peukalonjäljet alareunaan. Aivan sairaan kaunis. Sen jälkeen siivottiin, ja yks kerrallaan poistuttiin talosta.

Yöteatterin pitäis olla koko viikonlopun mittanen, just sayin'
Pinja

LOHTA (also voitte vain täällä ja tänään spotata mustat peukalot muillakin kuin Sulolla)

Kaunis #artsy taideteoksemme ja erittäin #artsy kuva teatterin pölyhiukkasista (funfact: josta noin 80% on meidän ihmisten kuollutta ihosolukkoa, namnam ♥: taija)

torstai 12. maaliskuuta 2015

Wah ja syöpäryhmän muslimismi

Well hellow fellows

Olen saapunut kotiin, ja teatterintäyteinen viikko alkaa olla huipennusta vaille eletty. Huomenna siis yöteatteri, jossa kaikkien teatteriryhmien jäsenet viettävät eeppistä iltaa ja yötä keskenään :D Mutta tähän päivään. Ja eiliseen. Ensin eiliseen, jotta järjestys olis legit.

Eilen siis mentiin ensiks zoolaisten harkkoihin, ja katottiin ne läpi (jeesittyämme eka vähän lämpässä, joka oli hapottavaa JA hauskaa). Aivan mieletöntä taas nähä miten ne on edistyny siitä mun tet-jakson ajasta, ja miten siihe lisättii musiikkia ja miten niiden asut on ihan törkeen hienot. Meininki oli vähän tekonaurua, vähän korkeenpaikankammoa ja vähän reppanaa. Aivan sairas haukkakin nähtiin lavalla. Tämä kannattaa käydä katsomassa XD

No, sitten oli meidän treenit, jossa tällä kertaa oliki enemmän porukkaa kattomassa. Vähän enemmän, tarkotan. No, lämppäiltiin ja laitettiin lava valmiiks, jonka jälkeen jatkettiin kohtauksesta kaks ja tehtiin se ja kohtaus kolmonen siinä about tunnissa, mikä meillä jäi alkusäätöjen jälkeen. Aivan mielenvikasta taas se läppä, ja mitä nyt tärkeimpänä jäi mieleen, oli että puulaatikko pitää nostaa silleen "WAH" eikä silleen "tsup tsup tsup", ja että mä en osaa tähdätä mun kaatumista keskelle lavaa (nyt mulla on erittäin kaunis mustelma polvessa ja se on hitsinpimpulan kipeä) ja että piirtäjät juoksee mukana kun me juostaan. Ja tähtitaivas lisätty tietenkin yökohtaukseen.

Se on hassua kun tekee tota lapsijuttua, et siinä oikeesti taantuu ihan lapsen tasolle ja silti kaikki mitä Heidi sanoo, kuulostaa sairaalta ja väärältä :D Koska sekä tän päivän että eilisen tärkein teema on se, et Heidi on riistäny meidän kaikkien sielut palasiks ja turmellu meiän viattomat mielet. Ei se oo meiän vika et se sanoo kaikki asiat sillä tavalla ja sit syyttää meitä siitä et ollaan muka sairaita! Heidi on muutenki hassu ihminen kun se yrittää puhua. Tänään oltiin taas kattomassa syventävien harkkoja, ja Heidi väitti olevansa vähän ku Jeesuksen äiti. Sit se käänty Suloon päin ja kysy että;
"Miten tää jeesusjuttu iskee sun muslimismiin?"

Muslimismi. Muslimismi. Koska islam on liian mainstream. Hyvä Heidi. Lisäksi todettiin että meidän ryhmä leviää joka paikkaan (me ollaan se Po 'jokapaikanhöylät' 4-5) ja siksi ollaan siis syöpäebolasköggeröryhmä. Ja tämä kuuluisa wah ilmestyi myöskin syventävien harkoissa, jossa meininki oli erittäin pro. Saimme nähdä kauniita asioita, todistaa hulluja asioita ja lopultakin myös kuulla Laulujumala Parkkisen sulosointuja kun siinä harkkojen lopussa ne veti vielä biisit, jotka tulee Senga Senganaan. Aivan sairaan hienon näköstä settiä niilläkin, vähänkö meillä tulee kolme ihan sikahienoa esitystä tänä vuonna ♥

Toivottavasti Taija älyy ottaa kameran huomenna mukaan, näkemiin,
Pinja

Zoon harkat. Vas. Vilma (Pepsi) ja Erppa (Kaffe) tuon valtavan korkean lavapinon päällä

Ehkä yks kauneimpia kuvia IKINÄ. Senga Senganan porukka tässä sivistyneinä tekemässä teatteria. Vas. Sirja (Sisko), Senja (Raili), Sami (Jyrki), Jarkko (Osmo) ja Ilona (Poika)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Vähä maskeerausta tai siihen suuntaan

(ebin meil on viel nii paljo harjoteltavaa nyt ku kattoo isommalt näytölt ni toi on nii huono XD)

Iltaa taas kerran
Tuossa yläpuolella Taijan kommentti, joka kuvaa tätä niin hyvin, että oli pakko jättää se siihen. Elikkäs oltiin kaupunginteatterilla, tai siis, muutama ryhmästä oli, ja siellä saatiin vinkkejä ja opetusta teatterimeikkaamiseen ja vanhentamiseen meikkien avulla. Hirveen hyödyllinen, ja oli siistiä päästä vaa kävelee siel pukkareissa ja käyttää niit 'ammattimeikkejä' siellä, ja nähtii niitä näyttelijöitäki mikä oli kans mahtavaa :D

Paikalla oli siis oppimassa meiän ryhmästä muutama, sit muutama syventävä, muutama zoolainen ja suurin piirtein kaikki lyseon lukion porukasta. Eka siinä oli tunnin verran sitä kertomista aiheesta, ja et miten kaupunginteatterilla se maskeeraus ja hiuksien laittaminen onnistuu tai ei onnistu, ja et miten kiireessä kaikki pitää tehä. Se oli hirveen mielenkiintosta, ku kuitenki aina oon ollu kiinnostunu myös siitä et mitä kulissien takana tapahtuu, ja näin. Sen jälkee sitte meille näytettiin käytännössä miten se vanhentaminen tapahtuu, syventävien Senjan istuessa mallina. Sen jälkeen päästiin ite kokeilemaan, ja Taija ja Anni meikkas mut siinä. On se aina yhtä mukavaa vaa istua tekemättä mitään ♥ Joka tapauksessa, aikaansaannos on tossa alapuolella, ja onhan siinä jälkimmäisessä eroa tohon ekaan, mut ei toi vielä mikään ammattimeikki oo :D Ei sillä et mua tarviskaan vanhentaa missään vaiheessa (y)

Huomenna taas tavataan, mennään zoolaisten harkkoja seuraamaan omien lisäks ♥
Pinja

Tunne kun vasemmalla näytän ihan ookoolta miltä nyt yleensäkin meikittömänä ja oikeella näytän suurinpiirtein siltä, miltä näytän ku oon kunnolla väsyny