Teipillä sitomista ja sköggeröä

Hyvää alkavaa yön odotusta

Vaikka otsikosta voisi niin päätellä, tämä postaus ei koske Fifty Shades of Greyta, joka on hassunhauska kirjasarja (ja elokuva), vaan aivan tavallista päivää teatterilla. Tehtiin kaikki täydellisesti uuden aikataulutussuunnitelman mukaisesti: 15 minuuttia lavasteisiin ja 15 50min lämppäämiseen. Hyvin lähti. No, anyways, mä oo pahasti univelassa kun en nukkunut kirjaimellisesti ollenkaan la-su välisenä yönä, ja viime yönäkin vaan jotain 6h, joten reippaana tyttönä keitin kahvia ja kävin ostamassa maitoa ennen treenejä. Sit se lavasteiden laittaminen siinä vartissa, jonka jälkeen Heidi selosti pikaisesti ideoitaan.

"Tästä tehdään raaempaa", oli se pääidea koko siinä suunnitelmassa, jonka mukaan mut suurinpiirtein tapetaan ja raiskataan lavalla (riisumista, teippailua, maalaamista, repimistä ja riuhtomista), ja joka kuulosti oikein hyvältä (ja toi kuulosti sairaalta, mut kun se kuulostaa hyvältä :D). Heidi demonstroi ideaansa kivasti sinisellä teipillä, ja brutaalisti vaan yhtäkkiä alko kierittämään sitä mun ympärille. Mun sanaani ei sen jälkeen kuultu, kirjaimellisesti, koska teippi oli mun suun edessä (tarkoituksellista mielipiteen ilmaisemisen estämistä?) ja oli muutenki hyvin epämukavasti siinä. Mutta mitäpä sitä ei tekis teatterin puolesta? Eikä se teippaaminen ollu se pahin, vaan se kun jotkut kivat ihmiset autto mua repimään sen teipin mun hiuksista. Mä oon nyt kalju, kiitos vain.

Sen jälkeen tehtiin lämpät, joissa harjoteltiin äänenkäyttöä, artikulaatiota ja oikeenlaista asentoa. Se oli hirveen hyödyllistä ja oikeestaan ihan hauskaakin, mutta nyt mulla on jostain syystä koko yläkroppa ihan kipeenä, enkä tajuu miten se on ylipäätään mahdollista. Tuntuu et rintalasta ois jotenki palasina :'D

Sit käytiin tekemään Kohtauksista Kököintä, aka sköggeröä (I know right, mutta Heidi-Suomi sanakirja on tilattu, ei huolta) nimeltään Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä? Se on tosi tarttuva täytebiisi (ja nyt tää soi mun päässä) joka on turha ja hankala ja kamala, mutta joka me ratkaistiin hienosti viimeinkin, eikä menny yliaikaa ku parikyt minuuttia. Me puhutaan se biisi läpi, vuorotellen, rytminvaihtoja käyttäen, ja se ilmeisesti toimii hyvin. Tykkään lavan asettelusta täs kohtauksessa tosi paljon, ah, kerranki tuntu taas etten ollu ihan hermorauniona ja kuolemanväsyny teatterin jälkeen :D

Keskiviikkona tavataan jälleen, see ya :*

Pinja

Tässä näette täysin tervettä, spontaania toimintaa ohjaajan ja näyttelijän välillä

Tämä toimii (viimeinkin) ♥