Oikein hyvää iltaa ihmiset sun muut otukset, jotka tätä lueskelee :*
Tänään siis ei ollut varsinaisia harkkoja, vaan oltiin kaupunginteatterilla Kulttuurikeskiviikon merkeissä. Paikalla oli siis Sanna Kemppainen, joitain ihmisiä, ja kaikki neljä ryhmää jotka tekee Lappeenrannassa NN- näytelmiä. Elikkä Estradilta kolme ryhmää; me, syventävät ja Zoolaiset, ja sitte Lappeenrannan lyseon lukion ilmasutaitoporukka (jossa on pari tuttua kasvoa mulle, mikä oli yllätys).
Noh, lähinnä siinä sitten käytiin läpi että millasia juonia näytelmissä on ja et miten niitä on työstetty. Ja totta kai alotettiin Senga senganalla, et tulis mahdollisimman kova pohjasuoritus, hurraa :D Siinä sit yrität olla rauhallinen ja itsevarma kun näet sellasta settiä lavalla, se näytti vaan niin käsittämättömän hyvältä etten kestä o.o No, anyways, sen jälkeen Zoo, jossa esiteltiin juonta vähän tarkemmin, kuten myös esiintymisasuja. Kepeä satu, vai miten se nyt sitte olikaan... Ja sitte meidän vuoro, ja koska Heidi oli saanut kuningasajatuksen et esitetään myös ah niin ihanat pikkulapsikohtaukset, niin meille tuli tilanne jossa piti vaihtaa ihan näytelmän alkupuolen fiiliksestä minuutissa loppupuolen traagisuuteen. Ilman roolivaatteita koska joku pikkuinen ja söpö laulujumala unohti ne Estradille. Kiitos tästä niin paljon. Mutta hyvin ne laulut meni :D
Pikkulapsikohtaukset onnistu jollain tasolla aika hyvin, ainaki ihmiset nauro mulle ja Mirolle kun hihkuttiin ja hypittiin ja säädettiin siinä :D Totta kai menin ja sanoin ainaki kolme repliikkiä ihan väärin, mut en mä tiedä huomasko kukaan yhtään mitään. Ja sitte se KAMALA kohtaus, jota en ollukkaa ehtiny stressata kun koko päivän, ja se meni... Kai se sitte meni ihan hyvin, vaikka se fakin puhemaneeri ilmesty taas siinä kohtauksen alkupuolella ja vaikka se huutaminen on edelleen ihan hirveetä. Etenki ku niistä repliikeistä ei saa mitään selvää ja etenki koska kaikki. Oon edelleenki sitä mieltä et se kohtaus on kauhee ja me yksimielisesti vihataan sitä Inkan kanssa.
Kohtauksen jälkeen sitte alko tappelu hyperventilaatiota vastaan, ja en tietenkää halunnu lähtee mihinkää, koska lyseon porukka näytti jotain kohtia Keltaisesta pallosta, josta en tiie oikeestaan mitään, ja sit vaan kattelin sitä. Tosin aika loppupuolella mun oli pakko livistää paikalta et välttäisin paniikkikohtauksen ja selviäisin vaan hyperventilaatiolla ja huimauksella. Kiisin sillee sairaan nopee portaita alakertaan (ja siel oleva tyyppi katto mua erittäin hassusti) ja lukittauduin vessaan :D How to escape your problems - A thrilling novel by me. No joo, istuskelin siel sit kunnes Heidi tuli hakee mut pois (Y) Ei nyt iha putkee menny. Seuraava vartti sit oliki keskustelua siitä miten jäkitän ihan liikaa (en oo ees aatellu et teen niin, mut jännitän kaikkia lihaksiani aina ku oon hermostunu, puolustuskannalla tai jotenki altavastaajana, ja myös varmaan ihan sattumanvarasesti, en voi tietää) ja et mun pitää oppia hengittämään ja rentoutumaan ja näin. Onnistuu. Kai :'D
Kyllä se siitä, kunhan vaan tollasta ei tapahu esityksissä. Ei sillä, kyllähän mä viime vuonnakin pyörtyilin ja kaatuilin lattialle puolikuolleena esityksien aikana (toki kulissien takana, oon mä aina lavalla onnistunu pysymää jaloillani) mut nyt on vähän eri juttu kun oon melkein joka kohtauksessa ni ei oo oikein aikaa sekoilla mitään. Huhhuh. Mutta sen voin sanoa et vaikka huutamisesta en tykkää niin tuolien paiskominen oli ihan kivaa :'D Kyllä mä pärjään, kyllä mä nyt jotenki pystyn kontrolloimaan itteäni, ainaki pitäsi pystyä, ja onhan tässä kevät aikaa opetella :)
Hirvee romaani vaihteeks, no, hyvää yötä ♥
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti