Torstaita kaikille!
Kyllä, olen tietoinen siitä, että meillä oli harkat maanantaina ja keskiviikkona, ja että mun piti kyllä kirjottaa tännemolempina päivinä, mutta sattuneista systä (Taija ei kerennyt laittaa kuvia maanantaina ja mä en kerennyt koneelle eilen illalla) postaus tulee vasta tänään.
Maanantaina siis... Mitäköhän maanantaina ylipäätään tapahtu, tää tunne kun en vaan muista silleen selkeesti. No, käytiin kuitenki kohtauksia 2 ja 3, eli ah niin ihanaa, hapottavaa riehumista lapsena. Siinä väkisinki rupee miettii, että miten sitä pystyy joka esityksessä tekemään ton, mut sit tajuu että esityksessä noi kohtaukset ei tuu kestämään sitä tuntia, mikä niihin menee treeneissä, kun otetaan uusiks useemman kerran. Eli ehkä mä pärjään. Hurjasti saatiin kuitenki juttuja lyötyä lukkoon, ja meillä on jo yks meidän kolmesta sermistäkin, jotka toimii meiän lavasteina. Musiikkeja, iskuja ja ääniä saatiin kokeiltua, ja siirtymä kohtauksesta 3 kohtaukseen 4 mietittiin alustavasti.
Keskiviikkona sitte jatkettiin suoraan siitä, ja tuli siinä huomattua, et on hirveen hankalaa hypätä lapsimoodiin ilman et käy niitä kohtauksia läpi. No, tehtiin kuitenki kolmannen kohtauksen loppu, testattiin siirtymää kohtaukseen neljä, ja sit sovittiin valot ja iskut siihe neloseen kokonaan. Siitä sitten mietittiin, että miten päästään sillä lailla smoothisti siirtymään lapsuudesta nuoruuteen, kun vaatteet pitää vaihtaa välissä ja kohtaukset on suoraan peräkkäin. Päädyttiin riisuutumaan lavalla ja siitä vaan kävelemään kohtaukseen 5. Yksinkertaista mutta toimivaa. Ja sit käytiin vielä kohtaus 5, joka tosiaanki kuvaa suurta tylsyyttä. Johon lisättiin sitte mulle oravamainen ääni ja Mirolle erittäin kaunis ja naisellinen ääni yhteen replaan, ja lisäks Heidi jako meille hyviä ohjeita siitä, mitä piti tehdä. Tyyliin;
"No, vittuile sit kunnolla äläkä ole tollanen kakkaava vauva", tai jotain siihen suuntaan.
Heidihän siis oli ihan ihme tiloissa keskiviikkona, johtuen varmaan ainakin osaksi siitä että niillä oli menny aika lujaa Zoon treeneissä just ennen meiän treenejä. Yrittäpä siinä pysyä pokkana lavalla, kun yks huutelee ohjeita millon minkäkinlaisilla äänillä ja huitoo raajoillaan ku autotiellä makaava, selälleen kaatunu antilooppi. Harvoin käy nii et Heidi riehuu pahemmin ku me, mut nyt oli kyllä ehdottomasti sellanen päivä. Suokaamme se Heidille, kaikella rakkaudella :*
Näemme jälleen ensi viikolla, yritän postata molempina päivinä resurssien mukaisesti (keskiviikkonahan tosin on Nuori Näyttämö- hankkeen lehdistötilaisuus kaupunginteatterilla, mutta eiköhän sieltä nyt vähintäänkin jotain tekstiä irtoa, jos ei kuvia).
Siihen asti hej hej, Pinja
 |
| Moikka! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti