lauantai 30. toukokuuta 2015

Kesä, eikä mitään tekemistä (tai ehkä sittenkin)

Kesä. Ihana, lämmin kesä. Kesä täynnä kokemuksia. Kesä kavereiden kanssa, kesä jolloin on aikaa. Kesä ilman teatteria, toisaalta. Se on nyt käsillä. Tässä kirjoittaa tyttö joka sai just äsken peruskoulun päättötodistuksen ja pari hassua stipendiä, tyttö jonka kalenterissa on ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen tilaa, tyttö jolla tulee hirveä ikävä teatteria kesälomalla.

Oli taas kyllä hassunhauska teatterivuosi. Ihan siitä hetkestä, kun saatiin käsikirjoitukset ja mietittiin, että kuka on missäkin roolissa, aina viimeisen esityksen loppukumarruksiin asti. On stage me ollaan näytetty ammattimaisilta, me ollaan herätetty tunteita, me ollaan kehitytty, me ollaan mokailtu, me ollaan korjattu virheet, me ollaan otettu opiksemme ja me ollaan tehty parhaamme. Backstage puolestaan on ollut täynnä turhia, huonoja vitsejä, naurua ja kyyneleitä, tuskanhikeä, onnistumisia, rakkautta ja yhdessäoloa. Ryhmä on muuttunut, porukkaa on lähtenyt ja uusia on tullut (ja ensi lukuvuonnahan ryhmät menevät aika vinksin vonksin, kun meille tulee zoolaisista muutama loistotyyppi ja muutama lähtee ryhmästä), mutta yhteishenki ja läsnäolo on kestänyt koko vuoden läpi. Sitä tulee väkisinkin ajatelleeksi, että missä mä olisin jos en olis ikinä alottanut teatterin harrastamista. Todennäköisesti... tai no, ehkä mä mietinkin sitä vähän myöhemmin kesällä.

Nyt on kuitenkin teatterinkin kevätjuhla ohi (tiistainahan se oli, enkä ollut paikalla) ja stipendit jaettu ja meidät on potkittu julmasti pihalle meidän kakkoskodista (ja kakkonenhan on aina ykkönen), ja nyt pitäisi keksiä tekemistä kesälomalle. Onneks me ollaan niin tiivis porukka että tullaan näkemään kesälläkin ja tässä nyt esimerkkinä se, että olin eilen Inkan ja Olgan kanssa kaupungilla, tänään samojen ihmisten kanssa valleille kattomaan, mitä siellä tapahtuu koska koulut loppu, maanantaina Inka, Olga, Sulo ja mä mennään kattomaan leffaa, sit on näitä saunailtoja osan porukan kanssa, Helsinginreissusta on ollut puhetta, kaikenlaista. Ja näin äsken Nellaa kaupassa.

Joten, mä kiitän ja kumarran. Kesän aikana postauksia tulee, hmm, hetkinen, yksitoista, suunnilleen kerran viikossa. Yritän aina perjantaisin tyyliin päästä koneelle, mutta vaikka kalenterissa onkin tilaa, siellä on myös aika helvetisti jo sovittuja juttuja. Muun muassa oon kahdella leirillä isosena päällekkäin. Miten meni noin niinku omasta mielestä... No, anyways. Luvassa on crossovereita, ääniviestejä puhtaaksi kirjoitettuna, kökköä runoutta, muistelua... No, tarkemmin sitten kesällä siitä. Huhhuh. Nyt mä lähden Savitaipaleelle moikkaamaan mummojani ja serkkujani ja sitte keskustaan. Oikein hyvää kesälomaa kaikille sekopäille ja punapäiselle pirulle (Heidille), nähdään kesän aikana :)
Pinja

maanantai 25. toukokuuta 2015

Kun tänään lähden, vilkutan

Vähänkö haikee fiilis, mä en tajuu, et meil oli jo vika esitys. Onneks kesä...LOMA alkaa kohta. Elikkä tervehdys pikku kullanmuruset täällä bloginkin puolella, mukavaa kirjoittaa tänne, ömm, toiseksi viimeistä kertaa virallisissa merkeissä. Tai siis. Että. Kesäloma alkaa tossa huomenna teatterin osalta, jolloin on teatterin kevätjuhla. Johon en pääse. Olen valloittamassa maailmaa. Luokkaretkellä Helsingissä siis. Kuitenkin, torstaina on vielä yks avustajajuttu Estradilla, jonka jälkeen kirjoitan jonkun kauniin kirjoituksen tästä vuodesta ja sitten siitä eteenpäin kerran viikossa (vai mitenköhän mä olin miettiny) kaikenlaista hassunhauskaa teatteriekstraa tänne. Pyydän jo nyt nöyrästi anteeksi sitä yhtä, koska se on niin turha, mutten muutakaan keksinyt.

Nyt on kuitenkin nyt. Meillä oli eilen viimeinen esitys, teatterifestari Pöhinässä, ja sehän oli sitten todella hyvä veto meiltä, oikein jees, mut mulla on ainaki edelleen tosi epätodellinen olo. Eilen esityksen jälkeen puol ryhmää itki siellä ja mä luikin pakoon ettei emootiot kasaantuis mun pään sisälle (mähän en osaa itkeä oikeestaan ollenkaan), ja kerjäsin myötätuntoisia haleja ei-itkeviltä ihmisiltä. Kyseessä oli siis Sulon vika esitys meidän porukassa. Ja Joonaksen vika esitys koko Estradilla. Ehkä. Tä jälkeen mentiin kattomaan viimeinen Senga Sengana, joka ei helpottanut fiiliksiä ollenkaan. Eli paljon kyyneleitä. Ja sit mun osalta sellasta, no, tuijottamista. Taisin alakerran käytävälläki katella peiliin viis minuuttia liikahtamatta mihinkään. 

Pöhinä oli vähän niinku benjihyppy viimenen kerta kun oltiin kaikki koossa Estradilla tänä lukuvuonna, ja siks vietin ite siellä melkeinpä koko viikonlopun imemässä itteeni mun kakkoskotia (ja kakkonenhan on aina ykkönen joten KOTI) ja sen ilmapiiriä ja sitä tunnelmaa. Lauantaina aamu yhdestätoista kahdeksaan ja sunnuntaina aamukymmenestä kymmentä yli yheksään. Ja oli tosi hieno viikonloppu, kävin kattomassa kaikkien muiden esitykset lukuunottamatta pienempien sirkuslaisten, Pommiryhmän ja Po3A:n esityksiä, lähinnä aikataulujen takia. Kaks sirkuksen syventävien opintojen päättötyötä ja kaikki muut näytelmät mitä tarjolla oli, tuli tsekattua, ja hauskaa oli.

Sirkuslaisten esityksistä sen verran, että tultiin siihen tulokseen et sirkuslaiset ois huomattavasti parempia varkaita ku teatterilaiset. Esimerkkitilanteet molempien osalta meni meidän mielissä jotenki näin:
Sirkuslaiset tulee smoothisti paikalle pienimmästäkin raosta, käyttelee sorkkarautaa hiljaa ja tarkasti. Sen jälkeen ne menee korukaapeille, ottaa korut ja poistuu hiljaa heittäen voltin avonaisesta ikkunasta.
Teatterilaiset sen sijaan poimii maasta höyhenen. Koska jos me uskotaan että se on sorkkarauta, niin yleisö uskoo että se on sorkkarauta, joten se varmasti toimii. No, vähän ajan päästä rysäytetään joku seinän läpi, kun ei ovet aukene. Sit ollaan TOSI HILJAA, vähän niinku sillon ku muilla on esitykset meneillään *cough* METELIÄ *cough* Ja matkalla korukaapeille pysähdytään koska jääkaapin kutsuva valo hohtaa keittiöstä.

Että näin. Ai joo. Inkan polvi meni jälleen paskaksi. Laskettiin vähä liukumäkeä, ja sanoin sille et varo nilkkoja. No, se varoki nilkkoja. Ja kolautti polvensa, joka sitte turpos tosi epäilyttävästi ja aiheutti Inkalle suurta tuskaa ja kipua joka salattiin esityksen ajaksi koska kyllä Inka hoitaa. Ja kyllä se hoitikin. Hyvin se käveli. Hyvää duunii. Miten meni noin niinku omasta mielestä...

Otsikosta sen verran että kun tuijottelin itteäni peilistä siinä Kaarnan ja Senga Senganan välillä, Arttu käveli ohi ja lauloi;
"Kun tänään lähden... vilkutan", ja sit nauroin sille viis sekuntia hysteerisesti ja palasin sit mun tuijotukseen. Se oli tosi hassua. Se ei vaan oo niin hassua kirjotettuna.

Esityksen aikana oli koko ajan mielessä vaan että "OMG sanoin ton replan just vikaa kertaa jos referenssejä ei lasketa" tai etenki "OMG mä en enää ikinä joudu kiskomaan noita saatanan puunpalasia päälleni/päältäni". Vaikka ne puunpalaset onkin ihan kivat. Mutta raskaat ne on, ja hartiat on ollu kroonisesti kipeet ja jumissa koko kevään ajan, vaik mua on hierottu melkein päivittäin. Ehkä ne kesällä sit siitä lähtee parempaan päin. Toivottavasti. 

Noh, me nähdään vielä tällä viikolla. Tuun selittämään jotain kaunisteltua tekotaiteellista paskapatetiaa tänne, ja, no, sitten se on siinä silleen tavallaan tai siis että joo okei tota noin mä tästä
Hyvää yötä kaarna, sä oot mun kaikista paras kaveri
Pinja

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Sesseli ja KKAH

Oikein mielekästä sunnuntaita kaikille :3 Sanoisin että huomenta, koska heräsin juurikin äsken, mutta kellohan on jo yli kolme joten huomenta olis vähän hassu ilmaus. Mutta viime yönä palasimme Turusta, ja nyt varautukaa historiallisen pitkään blogitekstiin, sillä tapahtui juttuja ja asioita. Paljon. Kaikenlaista hassua. Tuota noin. Jjoo.

Elikkäs torstai-iltana Senga Senganan esityksen jälkeen lähdettiin bussilla kohti Turkua, ja ehkä vartin kuluttua mun ideaaliparini jätti mut jääkiekon takia. Eli siis jonnekin bussin keskiosaan muodostui kovaääninen kisakatsomo, ja ne, joita jääkiekko ei kiinnostanut ollenkaan, työns kuulokkeet korviinsa. Mullehan jäi ihan loistava paikka siihen, kun sain jalat nostettua Inkan penkille ja tavarat oli tilavasti siellä, nautin suuresti about tunnin mittasista unistani. Mutta päänsärystä en nauttinut. Siks mä en sen pelin jälkeenkään mennyt sinne mun ihmisten luokse vaan hain kahvia ABC:ltä ja join sen särkylääkkeenä. Siitä vähän ajan kuluttua yllätin itseni ja siirryinkin bussin etupenkkien kohdalle todella erikoiseen seurueeseen. Oikeestaan koko matka meni niin että en ollut mun omien joukossa :'D

Siinä etupenkkien kohdalla sitte oli ehkä vähän hiljasempaa ku siellä takana, mutta jutut oli kyllä oikein hulvattomia edessäkin. Siellä nämä ihmiset leikki 'laiva on lastattu' ja 'sana kerrallaan tarina'- nimisiä leikkejä, ja mä siinä kirjottelin ylös ja nauroin ihan liikaa (y) Siinä oli Leevi, Joonas, Elsa, Ilona, Heidi ja Senja ainakin, ja mä istuin sitte käytävällä (joo no okei jossain vaiheessa työnsin itteni myöskin johonki Ilonan taakse ja istuin siinä viiden sentin paksuisella ikkunalaudalla :D). Laiva oli lastattu muun muassa kakalla, kiimalla, kiveksillä ja karvoilla, unohtamatta Ilonan laadukasta suomen kieltä joka kuulosti myöskin osittain saamelta; 
"Laiva on lastattu... kk... ka... kkkkka... kaasfmmnmgb... KKAH!!!" tai sitten hämmentävillä yhdyssanoilla kuten karvaisillaihmisillä. Unohtamatta ynnejä, yhdyntää, yliä ja ynnäämistä. Ai että. Alan pikkuhiljaa epäillä mun ympärillä olevien ihmisten mielenterveyttä. Ja sana kerrallaan tarinat kertovat sitten että miksi. Ensimmäinen on kauhutarina ja toinen on opettavainen lastensatu.

Ruokasooda
 En haluaisi olla enää tälläinen ruokasooda. Kuplien päältä ja alta tuli hirviö; minä. Henkäisin verisesti päin hänen silmiään. Tunsin paineen keuhkoissani ja huusin kauhusta ilman syvyyteen;
"Soodaa tänne!" Söin paljon soodaa sinä iltana, mutta kieltäydyin suklaasta, koska en halua sitä ikinä sisälleni läskiksi. En uskalla koskea itseäni. Lopulta todistin ruokasoodan olevan minulle väärä keino ilmaista seksuaalisuuttani hirviönä ja ymmärtää itseäni tälläisenä pohtijana.
 
Jonnemyyrä
Olipa kerran myyrä, jonka nimi ei ollutkaan Anneli eikä Pentikki, vaan Jonne. Jonne oli pieni, karvainen rumilus. Kerran kuitenkin Jonnelta pääsi paukku keskellä suurta lavaa. Tästä naapuri suuttui Jonnelle. Jonnelle kuitenkin tuli hauska ajatus paukutella kun lauloi. Laulaessaan juhlien keskipisteenä aristokraattinen myyrämestari vilkuili naisia pidellessään suurta pormestaria perskurkkanasta kiinni. Jonne ajatteli mielessään juovansa pormestarin vaimon ydinmehut. Rumuus tarttui hänestä Jonneen. Tämän tarinan opetus oli, että ei kannata juoda pormestarin mehuja katsoessaan naisia.
 
Kyllä. Ja mun ehdoton suosikkilauseeni on toi missä on aristokraattinen myyrämestari ja perskurkkana. Niinku... MITÄ :D No, anyways, se oli menomatka, ja siihen liittyi myöskin poliittista Kaarnaa ja Senga Senganaa, tosin se oli niin loppumatkasta, että nukuin taas jo siinä kohtaa.

Yöpyminen tapahtui tosiaankin niin että lyseolaiset nukkui hotellissa ja me Estradilaiset Turun kristillisen opiston lattialla. Ihan jees mesta, lämpötilat vaan vähän vaihteli siellä, kun illalla oli ihan hirvittävän kuuma ja aamulla olin suurinpiirtein jäätyny kiinni makuupussiin. Mutta hyvät aamupalat. Ja ihan viihtyisä mesta. Ja mähän en sielläkään ollu lähelläkään 'mun ihmisiä', vaan hakiessani Inkalta makuupussia, jäin ihan toiseen päähän. Nukuin Inkan, Ellan ja Ilonan lähellä, kun toisella puolella huonetta oli tyyliin koko muu ryhmä, se The Porukka joka on aina yöteatterilla inside forestcampissa (y) Ei siinä sit, hyvä vaan, sain nukuttua eikä ollu meteliä (anteeksi rakkaat mutta teistä lähtee kova ääni ja jostain syystä olin koko reissun ajan vähän kammoksuvalla asenteella meteliä kohtaan) :'D

Perjantaina sitte lähettiin (jälleen olin ihan hassussa porukassa, en siinä isossa missä yleensä, vaan vaa parin ihmisen seurassa) Inkan ja Ellan kanssa kymmenen jälkeen bussilla keskustaan. Käytiin kattomassa esityksiä pari kappaletta ja pyörittiin kaupungilla shoppailemassa, jonka jälkeen Joonas liittyi meihin ja mentiin porukalla syömään ja johonki hiton karkkikauppaan ja ja ja esityksiin ja näin. Ei mitään tietoa, mitä muu porukka on tehnyt, ilmeisesti ne pelas korttia opistolla johonki kahteen asti ja lähti vasta sitte keskustaan.

Kajaanin Keltainen Pallo oli aika jännä. Tosi erilainen ku Lappeenrannan samainen näytelmä. Tai no ei nyt tosi erilainen mutta ainakin repliikit oli erilaisia ja toteutus jotenki kevyempi ja hauskempi ku meillä. Ei siinä sit tosiaan oikein mitään traagista ollu, sitä olis saanu mun mielestä olla, että tykkäsin enemmän meiän lyseolaisten Pallosta. Tosin se loppu aiheuttaa mulle painajaisia koko mun loppuelämän ajan... Helsingin Kaarna puolestaan, oli, ömm, todella, niinku, IHANA. Se Kaarnan näyttelijä oli iiiihana ja taitava kaunis, en kestäny, ja niil oli siinä sellasta menoa ja meininkiä ja Madonnaa ja mahtavat vaatteet ja ihanat lavasteet ♥ Tykkäsin hirveesti. Ah. Ja sitte viimesenä Jyväskylän Senga Sengana... Se oli. Hmm. Erilainen. Niinku, TODELLA erilainen. Ihan kerta kaikkiaan todella hulvaton mutta niinku... MITEN samasta tekstistä saa kaks niin ERILAISTA juttua O.o

No, siitä sitten sen jälkeen syötiin nopeesti sämpylät ja lähettiin takas opistolle. Bussillahan mä olin alkuun menossa koska mekko ja ohuet sukkahousut, mutta kun iso porukka lähti kävellen, liityin heihin. Ja sit menin jokheen, tosin, en ihan, mutta heiluin Erpan kanssa siinä joen reunalla ja lopulta kadotettiin meiän ihmiset. Erppa vastuullisena aikuisena kuitenki ohjas meiät takas, eikä käännytty ku kolme kertaa ihan väärään suuntaan ja oltu väärällä puolella jokea ja jäädytty ja seikkailtu. Mutta Turku on kaunis kaupunki ja seikkailu oli ehdottomasti worth it, ei mua se kylmyys häirinny :D Olemme virallisesti seikkailupartnerit.

Seuraavana päivänä eli lauantaina eli eilen sitte olin vielä hämmentävämmässä porukassa kaupungilla. Koska sivistyneet ihmiset. Eli lähin siinä aamusta kahville Heidin ja Ilonan kanssa, koska en tiie miks, mutta en edelleenkään yhtää jaksanu sellasta isoa porukkaa ja meteliä ja säätöä. Näiden kahen kanssa pyörittiin sit siellä keskustassa ja olen edelleen kovin hämmentynyt ja näin. Koska he ovat niin sivistyneitä ihmisiä (kyseenalaistan molempien mielenterveyden todella rankasti). Tai siis että todella todella sivistyneitä. Heidi sylkäs mua viinirypäleellä. I have been shot. En ymmärrä yhtään että miksi XD Mulla meni usko aikuisiin ihmisiin sekunnissa... Molemmat vaa nauraa saameks ja mä tuijotan sillee että 'ookoooooo O.o' Mutta kyllä, oli erittäin hauskaa heidän kanssaan vaikka oli vähän tungetteleva olo kun olin siinä sillee että joo moi tunkisin nyt itseni teidän seuraan vaikka olenkin tälläinen hassu lapsi ja mun ei kuuluis olla tässä :'D

Esityksistä kävin eilen kattomassa Kaarnaa kaksin kappalein. Jyväskylän Kaarna oli puhdasta kuolemaa, silleen hyvällä tavalla. Kaikki iskut, kaikki se tunnelataus, nyanssit, tanssijat, tuska, musiikki, KAIKKI. Tein kuolemaa. Jos pitäis suosikki valita noista kolmesta Kaarnasta, joita kävin kattomassa, niin sanoisin että se olis toi. Aivan mahtavaa duunia. Huhhuh. Ja sitte illalla vielä Turun Kaarna, joka oli sekin tanssiteos ja aivan sairaan hieno, Kaarna hahmona oli tosi vahva, vahvempi ku missään muussa Kaarnassa, voimakas ja ihana ja upea ja tykkäsin. Ja se miten ne oli tehny 'Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä' oli tosi kaunista. Ihan mieletöntä. Ah. Teatteri on rakkautta.

Tästä pääsenki sulavasti siihen että oon (sen lisäks että oon ollu ihan oudoissa porukoissa ja ahdistellu sivistyneitä aikuisia) ahdistellu jokaista Kaarnaa. Tai siis niitä näyttelijöitä. Jokaisen Kaarnan esityksen jälkeen tein sellasen Meet & Greet- jutun että marssin kulissien taakse ja kävin kiittelemässä ja kehumassa koska OH GOD ne oli niin hienoja, ja muutenki on kiva aina tutstua kaikkiin. Että Lappeenranta kyllä näkyi (ja kuului, kun käytiin kattoo LPR Keltainen Pallo ja hurrattiin ihan helvetisti :D) siellä. Ja kaikki oli hurjan mukavia, oli jännää kuulla että osa lukee tätä blogia ja joo moi teille vaan, ootte ihania, tosi hämmentävää että tätä lukee muutki ku meidän ryhmä :D

Matkan aikana mun säikkyydestä tuli myöskin yleinen läppä. Mikä ei ole kivaa. Tai siis että menomatkan loppupuolella pöllin Heidin paikan ja nukuin sen tyynyllä ja käytin samalla Ilonaa ihmistyynynä (mulla on siis taito nukkua oikeesti missä vaan, betonilattiasta lähtien), ja sit joka kerta ku Heidi tyylii läpsäytti käsiään tai tyylii silitti mun jalkaa, hyppäsin metrin ilmaan ja sit nukahin minuutissa uudelleen :D Opistolla mut herätettiin erittäin hellävaraisesti (kiitos Ilona) koska en viittiny herätyskelloa laittaa, ja silti säikähin ihan sikana molempina aamuina. Ja takastulomatkalla en ees pystyny nukkumaan ku yritin käyttää Joonasta ihmistyynynä mutta se ei kestäny kymmentä sekuntia kauemmin paikallaan. Että sellasta mun nukkumisesta.

Takaisin tullessa meno oli rauhallisempaa ku menomatkalla (hahhah meno menomatkalla oli tietysti rauhatonta, koska sehän on menomatka ja sillo on tietysti menoa), mutta läpät oli ihan yhtä huonotasoisia. Päällimäiseksi nostaisin Joonaksen selityksen jostain sen kaverista joka ei osaa sanoa k- kirjainta ja korvaa sen s- kirjaimella. Ja kun siinä vieressä sitte istui Marika Kesseli, lyseon porukan ohjaaja, niin Marisa Sesseli oli sellanen erittäin hieno alku sille, että muutettiin aika monta sanaa tälle s- kielelle :D Laulettiin muun muassa;
"Tyssimäseen, mennään tyssimäseen, tyssimäessä siva päivä vietetään..." ja oltiin menossa kotiin eli sotiin. Olin myös blokannu Leevin siitä mun vierestä että saan jalat siihen penkille, mutta jossain kohtaa Joonas tunki siihen ja joi varmaa neljäsosan mun kahvista ja kävi selittämää noita sen juttuja joiden taso oli todella matala mutta oltii niin väsyneitä että naurettiin joka tapauksessa. Loppumatkasta bussin keskiosassa alettiin laulamaan ja liityin hetkeks sinnekin, ja eiköhän siinä ollu tärkeimmät. Ainiin. Älkää yrittäkö pidättää hengitystä kahen kilometrin mittasen tunnelin ajan. Sillon alkaa huimata.

Sellainen reissu. Taijalla oli kamera mutta ei se ilmeisesti ottanu kuvia (paha sanoo ku en ollu oikeesti meiän ryhmäläisten kaa juuri missään tekemisissä lukuunottamatta Inkaa) joten instagramista löytyy materiaalia #nuorinäyttömälpr. Oli hieno matka :* Kiitos kaikille ♥

Pinja
 
 

maanantai 11. toukokuuta 2015

Paskaa ja patetiaa (+sulla on Kouvolassa han-kalaa)

Heipsistä hei täältä epäaktiivisen kirjoittajan ruudun takaa. En tiie mihin sitä vetoais, etten oo käyny esitysten jälkeen kirjottelemassa, kun enää ei voi edes koulua syyttää. Hmm. Riittäiskö syyks se että oon niin väsyny etten oo jaksanu siirtyä hakemaan läppäriä pöydältä kun oon ollu sängyllä? Matkaa on kuitenkin huimaavat metri ja kolmekymmentä senttiä. Too fricking much. 

Joka tapauksessa, lauantaina oli esitys juu ja tänään sitten harkat, joissa siirrettiin vanhempi Pekko Joonaksesta Leeviin. Oli... En tiie, oli hirveen helpottavaa harjotella. Ei yleisöä, sai vaan tehä ja nauttia ja ei haitannu mitään jos vähä kikatteli jollekin (no okei okei, piti meidän tietysti keskittyä ja ei meille nyt hirveen montaa kertaa tarvinnu siitä huomauttaa), toi oli virkistävää ja tosi ihanan kevyttä. Ah. Ja kyllähän siellä taas hihitettiin ihan urakalla, muun muassa sille, että meillä on kuulossa vikaa ja kun Leevi sanoi että;
"Enhän mä voinu mitään sille, että sulla on koulussa hankalaa", me kuultiin että Kouvolassa hankalaa, ja päädyttiin siihen tulokseen, että Maisalla on Kouvolassa han- niminen kala ja että Kuusamossa Maisalla olis ollu paljon helpompaa.

Lisäks jossain kohtaa Heidi oli sitä mieltä, että lava on täynnä paskaa, en tiedä miksi koska kaikki meni ihan hyvin ja Heidi on välillä vaan vähän sellainen kakkafilosofisti, ja sanoi että nyt rynnistetään sen paskan läpi satakertaisella patetialla, joka oli hirveän hassua. Mutta siis tosiaankin ihan hyvältähän se näytti, miten Leevi teki, ei ongelmaa, kunhan rytmi vähän nopeutuis ja katse kestäis ylhäällä. Hyvin se menee keskiviikkona sitten. Huhhuh. Jännää. 

Oli kuitenki tosi hyvät harkat. Tai että, tykkäsin. Oli kiva pitkästä aikaa ihan oikeesti harkata eikä esiintyä, ja ottaa vähän rennommin ja istua jopa katsomossa näkemässä, miltä kaikki näyttää. Ja tästähän sitten taas vähän uusilla jännitteillä ja uudella puhdilla lavalle ylihuomenna. Neljän esityksen jälkeen alkoi tulla jo se tietty varmuus eikä enää ollu niin hirviän hermostuttavaa kaikkien kamojen kanssa (siis kun mähän en stressaa vuorosanoista enkä iskuista, vaan siitä, että mulla on kaikki tavarat oikeissa paikoissa, niitä kun on paljon ja aika on aina niin kortilla vaihdoissa), mutta nythän siihen tulee taas se erilaisuuden tunne ja sitä sitten oottelemaan.

Torstaina sitten Turkuun. Iiiiiiiih, kaikki oottaa sitä niin innolla, siitä tulee todella eeppinen reissu. Siis aivan todella todella eeppinen. Voin melkein luvata että sieltä liikenee jo kuviakin tänne, ja näin. Ja tekstiä nyt aivan varmasti, lupaan yrittää kirjottaa kaikki läpät muistiin niin saan tänne aikaseks jotain :D Mutta näin tässä vaiheessa, miettikää, neljä teatteriporukkaa yhdessä bussissa yhdeksältä illalla (perillä kahden maissa), kahvipärinöissä ja kikseissä, kaikki kavereita keskenään... Metelin määrä voi mahdollisesti nousta varsin korkeaksi. Tai sitten kaikki on siellä silleen yltiöautistisesti ja tuijottaa ikkunasta ulos teeskennellen olevansa musiikkivideossa. Kummin vain, hassunhauska reissu tiedossa...

Kuvia ei taaskaan ole, paitsi että ehkä mä jätän tän tähän kun tää nyt on vähän sellanen mitä on lauleskeltu teatterilla etenki Inkan kanssa ja kun näistä kaloista nyt tuli puhetta niin joo, hei hei ja
Pinja

perjantai 8. toukokuuta 2015

Tää on tämmöstä. Joskus se on semmosta.

Eih, tajusin just että tähän viikkoon on sisältyny ihan kauhia määrä hauskoja juttuja, mutta en nyt sit tietenkään osaa mainita yhtäkään niistä :D Ei tuu niinku kerta kaikkiaan mitään mieleen. No, anyways, oikein hyvää perjantai-iltaa kaikille kahdelle, jotka tätä todennäköisesti lukevat.

Tällä viikolla oli Lappeenrannan NN-aluekarsinnat, ja kaikkien yllätykseksi lukion Keltainen Pallo meni kuin menikin jatkoon, ja kritiikki oli kovaa. Keltainen Pallohan ei todellakaan ollut huono, siinä oli hirveen siistejä juttuja ja ne teki hienoa jälkeä, joten kyllä ne sen paikan ansaitsee, mutta... Mutta kun ESTRADI. No, yhen illan ajan se jaksoi suurinta osaa porukasta vituttaa, mutta nyt suunnitelmat on vähän muuttuneet ja meillä on tiedossa viikon päästä erittäin hulvattomia juttuja Turussa. Mennään sinne kannustamaan Lyseota (♥), ja katotaan esityksiä, ja loppuajalla pistetään ranttaliksi. Aivan todella. Spontaaneja juttuja ja suunniteltuja juttuja. Kaikenlaista. Kuulette sitten.

Kaupunginteatterista sen verran että siellä oli äärimmäisen kamalan pelottavaa ja mieletöntä ja ihanaa esiintyä. Tehtiin tuhat kertaa parempi veto ku enskarissa, luojan kiitos, ja kaikki toimi. Kaarna itseasiassa sai toisiks parhaat kritiikit mun käsityksen mukaan, mikä oli tosi hämmentävää, kun me kaikki ollaan koko ajan oltu ihan vakaasti sitä mieltä että Senga Sengana on SE juttu. No, teatterihan on tosiaankin mielipideasia ja näin nyt on ja näillä mennään :D Esiintymisestä vielä vähän. Se iso lava oli aika hurja ja pelottava, mutta oon varma että siihenki vois tottua, ja kun vielä oppi löytämään spotit ja puhumaan kuuluvasti, esiintyminen oli melkein hauskaa. Meillä oli huippuyleisö ja raati oli sitä mieltä, että meillä on tosi hyvä ja kuuluva puhetekniikka, ja että meiän ryhmä toimii hienosti yhessä. Oikein. Totta.

Mutta se truly jees juttuhan oli se, että kulissien takana oli TILAA vaihtaa vaatteita, ei tarvinnu kyyhöttää verhoissa ja olla näkemättä mitään, heittelin vaa vaatteita ja heiluin puolialastomana siel valtavassa tilassa, mikä siel yleisön katseiden ulottumattomissa oli. Ja lisäks kaikki ne supercoolit, fancyt, mystiset käytävät, joihin päästiin seikkailemaan. Tai no, mä pääsin, kun yhet fagotit jätti mut yksin syventävien kanssa ni mä sitte keskiviikkona roudailin kaikki meiän tavarat teatterin alakerran sokkelon läpi näyttämölle että ne saatais sit kuljetettua helposti takas Estradille. Mikä ei haittaa, koska mä nyt oon kerta kaikkiaan niin tottunu tekemään kaiken :D Ja syventävät autto mua, mikä oli myöskin oikein kiltisti tehty (y)

Hmmm... No, ei mulla varsinaisesti muuta, tänään oli koululaisesitykset, joissa meillä oli kahdeksan hengen yleisö (erittäin hyvä kahdeksan hengen yleisö though) ja joka meni suht hyvin, paremmin ku enskari mutta huonommin ku kaupunginteatterin veto. Tai siis että Miron reppu meni rikki taas ja mä rikoin pikkuauton ja ja ja vähän pikku virheitä, Miro tuli minuutin myöhässä lavalle ja mä vaa istuin siinä silleen "Kohta se tulee, ei se oo vielä paljookaan myöhässä." Ja toki myös Senga Senganan koululaisesitys, joka oli kylläkin loppuunmyyty, mutta jossa myöskin tapahtui hassuja asioita kuten;
"Poika on löytänyt itselleen... hienon... leikkikaverin." ja ööö, sermit vähän liikahteli ja pari sellasta astetta pienempää vuorosanavirhettä kuin tuo äsken mainittu sielläkin XD Tunne kun alan oikeesti älytä, millon ne tekee virheitä vuorosanoissa, kun oon nähny sen niin monesti (y) Jjoo. Eiköhän tässä olis nyt aika mennä vaikka öö takas nukkumaan (tiedän että kello on puol kaheksan illalla, mutta olen tosiaan nukkunut jo tänään ja väsyttää niin maan helvetisti) tai koulujuttuja- EIKUN EI, koska viimeset kokeet oli eilen ja nyt koko loppuyläaste tulee olemaan vain chillailua. Toivottavasti.

Oikein hyvää illanjatkoa, huomenna taas esitys klo 19
Pinja

perjantai 1. toukokuuta 2015

Mitä ihmettä teen mun elämällä

Oikein hassunhauskaa vappua ♥

Meillä oli ensi-ilta maanantaina. En sillon tänne tullu kirjottamaan kun menin siitä suoraan katsomaan Senga Senganan ensi-iltaa, ja nyt sitte loppuviikosta en oo jaksanu avata tietokonetta :D Tässä nyt kuitenkin olen, elossa ja ihan tyytyväinen. Juuri ja juuri.

Enskari meni ihan... Ihan hyvin. Munattiin ehkä 12,5% mutta silti paremmin kun mitä oltiin ajateltu. Vähän joku pikkuauto oli jääny lavalle, ja mun jalkakaarna ei toiminu yhtään... Ja Kaarnan kansilehden ripustaminen oli ongelma... Ööää, ei hirveesti muuta, ehkä vähän tarkkuutta iskuihin vielä ni kyllä toimii. Ja eturivi itki... Rehtori ja Heidi itki... Mun kaveri joka oli kattomassa, itki... Eli joko se oli aivan järkyttävää katsottavaa tai sitte herätettiin liikutusta :'D Oikein hyvä. Seuraava esitys on sitten Jukola-salissa kaupunginteatterilla, ens tiistaina. Jeez.

Oon tässä tän loppuviikon ajan vaa harhaillu päättömästi. Kun ei oo harkkoja. Eikä mitään. Siksi tuo otsikko. Tai siis että nyt kun on esityskausi ni ei pitäis olla enää harkkoja ollenkaan ja vaan esityksiä, mut onneks meillä nyt kuitenki on vielä harkkoja ja kaupunginteatterilla ravaamista, ettei tuu niin tyhjä olo. Ja mitä Senga Senganaan tulee, niin ei helvetti se on kyllä kaunista katsottavaa. Kaikki iskut kohilleen (paitsi se yks siinä lopussa) ja kaikki niin viimesen päälle. Nautin suuresti. Ja ootan innolla mitä mieltä meiän luokkalaiset tulee olemaan siitä XD

Parin viikon päästä Turkuun. Mainitsen sen, koska eilen kun olin tossa meiän pihalla niin Inka ilmesty ihan täysin ilmoittamatta sen pikkusiskon kanssa meille koska ne nyt sattu olemaan lähettyvillä, ja sit selitettiin pitkät pätkät kaikesta teatteriin liittyvästä. Jossain kohtaa sitte tuli sellanen ajatus, että jos ei mentäiskään bussilla vaan Heidin autolla sinne Turkuun, ni päästäis halvemmalla. No, sit tietysti älyttiin, että se auto on aika pieni kolmelle ryhmälle, joten jotain piti keksiä. Sitte muistettiin, että meillähän on kaikki lavasteet (oletettiin että Senga Sengana menee jatkoon ja tehtiin suunnitelma sen perusteella, tosin otettiin meiän punanen kärrykin lopulta mukaan). Suunnitelma oli seuraavanlainen;

AUTO
Takapenkillä Simo, Iris ja Arttu (koska niiden ääniä pitää varjella viimalta) sekä Joonas. Etupenkillä obviously Ilona (koska duh päärooli Sengassa --> kunniapaikka), ja Heidi sitten kuskina. Auton katolla Jarno soittaa saksofonia.

SERMIT
Päädyttiin ottamaan kaikki kolme sermiä mukaan, ja ne on kiinnitetty toisiinsa ja autoon jotenkin hassusti naruilla. Niiden päällä istuu aina kaks henkilöä ja sit siinä ympärillä kaks, että ne pitää toisiaan käsistä kiinni sermin molemmin puolin ja seisoo niillä about 5cm leveillä reunoilla.

SÄNGYT
Totta kai molemmat sängyt on pakko ottaa mukaan, koska varasänky on tarrpeellinen kapistus. Toiseen sänkyyn neljä henkeä mukavasti, ja toiseen koko Zoon porukka. Hyvin mahtuu. Erittäin hyvin.

PUNAINEN PEMARIKÄRRY
Ehkä vähän turha, mutta Anni ja Malla istuvat siinä päällä risti-istunnassa.

RULLALAUTA
Rullalauta pitää perää, ja sen päällä istuvat Inka ja Miro, joka pitää kiinni narusta, jolla lauta on kiinnitetty kärryyn.

BONUS
Sulo, joka on viilee jäbä, lentää auton etupuolella yläviistossa, hevosnaamari päällään, ja johtaa porukkaa. Ai miten lentää? No, rakettikengillä, koska se on Sulo ja jos jollain on rakettikengät niin sitten sillä. Ja koska matkat tehdään yöllä ja Sulo maastoutuu turhankin hyvin pimeään, sillä on soihtu kädessä.

Tulimme tässä sitten Inkan kanssa siihen tulokseen, että me ollaan kyllä äärimmäisen hassunhauska pari (ei SILLÄ LAILLA) ja ihan ehdoton ideaalipari bussissa (koska tuskin tätä ideaa toteutetaan kuitenkaan :D) ja etenkin ihan loistava pari teatterilla senkin ansiosta, että ollaan molemmat hengitysongelmalapsia. Lisäks reikä seinässä on nyt vuoden läppä, törmäsin nimittäin oveen ja olin sillee;
"Kappas perkele, en huomannu että tossa on ovi", johon Inka sano jotain;
"No mut ei me tarvita ovia ku voit aina tehä seinään reiän rysäyttämällä mut läpi siitä", ja siksi reikä seinässä on nyt klassikkoläppä.

Hassua, miten jutut todella muistuu mielee tollee. Ollaa joskus vuosia sitte Inkan kanssa tekstailtu (=lähetelty tekstiviestejä, jonnet ei muista) ihan hirveesti ja kehitetty oma planeettakin (suunnittelen kesällä julkaisevani sen tänne jos en vielä sitä oo tehny, en muista) joskus aikoja sitten. Sama koskee Taijaa. Hmm. Niin, no, kesällä joka tapauksessa aattelin työntää tänne kaikenlaisia hupsuja 'bonuksia' koska tylsistyn kuoliaaks ilman teatteria, ja on pakko saada jotain tekemistä joka liittyy tähän XD Silloin sitten luvassa kaikenlaista hassua. Nyt painun tästä jonnekkin. Yritän saada jotain kuvia joskus tänne, mutta kun ei oo helppoa :D Tekstiä kuitenki yritän työntää ihan samaan malliin ku ennenki, nyt vaa vähä epäsäännöllisemmin ku on niin hassuja harkka-aikoja ja pitkiä päiviä ja muuta hulvatonta.

See ya
Pinja