Paskaa ja patetiaa (+sulla on Kouvolassa han-kalaa)

Heipsistä hei täältä epäaktiivisen kirjoittajan ruudun takaa. En tiie mihin sitä vetoais, etten oo käyny esitysten jälkeen kirjottelemassa, kun enää ei voi edes koulua syyttää. Hmm. Riittäiskö syyks se että oon niin väsyny etten oo jaksanu siirtyä hakemaan läppäriä pöydältä kun oon ollu sängyllä? Matkaa on kuitenkin huimaavat metri ja kolmekymmentä senttiä. Too fricking much. 

Joka tapauksessa, lauantaina oli esitys juu ja tänään sitten harkat, joissa siirrettiin vanhempi Pekko Joonaksesta Leeviin. Oli... En tiie, oli hirveen helpottavaa harjotella. Ei yleisöä, sai vaan tehä ja nauttia ja ei haitannu mitään jos vähä kikatteli jollekin (no okei okei, piti meidän tietysti keskittyä ja ei meille nyt hirveen montaa kertaa tarvinnu siitä huomauttaa), toi oli virkistävää ja tosi ihanan kevyttä. Ah. Ja kyllähän siellä taas hihitettiin ihan urakalla, muun muassa sille, että meillä on kuulossa vikaa ja kun Leevi sanoi että;

"Enhän mä voinu mitään sille, että sulla on koulussa hankalaa", me kuultiin että Kouvolassa hankalaa, ja päädyttiin siihen tulokseen, että Maisalla on Kouvolassa han- niminen kala ja että Kuusamossa Maisalla olis ollu paljon helpompaa.

Lisäks jossain kohtaa Heidi oli sitä mieltä, että lava on täynnä paskaa, en tiedä miksi koska kaikki meni ihan hyvin ja Heidi on välillä vaan vähän sellainen kakkafilosofisti, ja sanoi että nyt rynnistetään sen paskan läpi satakertaisella patetialla, joka oli hirveän hassua. Mutta siis tosiaankin ihan hyvältähän se näytti, miten Leevi teki, ei ongelmaa, kunhan rytmi vähän nopeutuis ja katse kestäis ylhäällä. Hyvin se menee keskiviikkona sitten. Huhhuh. Jännää. 

Oli kuitenki tosi hyvät harkat. Tai että, tykkäsin. Oli kiva pitkästä aikaa ihan oikeesti harkata eikä esiintyä, ja ottaa vähän rennommin ja istua jopa katsomossa näkemässä, miltä kaikki näyttää. Ja tästähän sitten taas vähän uusilla jännitteillä ja uudella puhdilla lavalle ylihuomenna. Neljän esityksen jälkeen alkoi tulla jo se tietty varmuus eikä enää ollu niin hirviän hermostuttavaa kaikkien kamojen kanssa (siis kun mähän en stressaa vuorosanoista enkä iskuista, vaan siitä, että mulla on kaikki tavarat oikeissa paikoissa, niitä kun on paljon ja aika on aina niin kortilla vaihdoissa), mutta nythän siihen tulee taas se erilaisuuden tunne ja sitä sitten oottelemaan.

Torstaina sitten Turkuun. Iiiiiiiih, kaikki oottaa sitä niin innolla, siitä tulee todella eeppinen reissu. Siis aivan todella todella eeppinen. Voin melkein luvata että sieltä liikenee jo kuviakin tänne, ja näin. Ja tekstiä nyt aivan varmasti, lupaan yrittää kirjottaa kaikki läpät muistiin niin saan tänne aikaseks jotain :D Mutta näin tässä vaiheessa, miettikää, neljä teatteriporukkaa yhdessä bussissa yhdeksältä illalla (perillä kahden maissa), kahvipärinöissä ja kikseissä, kaikki kavereita keskenään... Metelin määrä voi mahdollisesti nousta varsin korkeaksi. Tai sitten kaikki on siellä silleen yltiöautistisesti ja tuijottaa ikkunasta ulos teeskennellen olevansa musiikkivideossa. Kummin vain, hassunhauska reissu tiedossa...

Kuvia ei taaskaan ole, paitsi että ehkä mä jätän tän tähän kun tää nyt on vähän sellanen mitä on lauleskeltu teatterilla etenki Inkan kanssa ja kun näistä kaloista nyt tuli puhetta niin joo, hei hei ja

Pinja