Sesseli ja KKAH

Oikein mielekästä sunnuntaita kaikille :3 Sanoisin että huomenta, koska heräsin juurikin äsken, mutta kellohan on jo yli kolme joten huomenta olis vähän hassu ilmaus. Mutta viime yönä palasimme Turusta, ja nyt varautukaa historiallisen pitkään blogitekstiin, sillä tapahtui juttuja ja asioita. Paljon. Kaikenlaista hassua. Tuota noin. Jjoo.

Elikkäs torstai-iltana Senga Senganan esityksen jälkeen lähdettiin bussilla kohti Turkua, ja ehkä vartin kuluttua mun ideaaliparini jätti mut jääkiekon takia. Eli siis jonnekin bussin keskiosaan muodostui kovaääninen kisakatsomo, ja ne, joita jääkiekko ei kiinnostanut ollenkaan, työns kuulokkeet korviinsa. Mullehan jäi ihan loistava paikka siihen, kun sain jalat nostettua Inkan penkille ja tavarat oli tilavasti siellä, nautin suuresti about tunnin mittasista unistani. Mutta päänsärystä en nauttinut. Siks mä en sen pelin jälkeenkään mennyt sinne mun ihmisten luokse vaan hain kahvia ABC:ltä ja join sen särkylääkkeenä. Siitä vähän ajan kuluttua yllätin itseni ja siirryinkin bussin etupenkkien kohdalle todella erikoiseen seurueeseen. Oikeestaan koko matka meni niin että en ollut mun omien joukossa :'D

Siinä etupenkkien kohdalla sitte oli ehkä vähän hiljasempaa ku siellä takana, mutta jutut oli kyllä oikein hulvattomia edessäkin. Siellä nämä ihmiset leikki 'laiva on lastattu' ja 'sana kerrallaan tarina'- nimisiä leikkejä, ja mä siinä kirjottelin ylös ja nauroin ihan liikaa (y) Siinä oli Leevi, Joonas, Elsa, Ilona, Heidi ja Senja ainakin, ja mä istuin sitte käytävällä (joo no okei jossain vaiheessa työnsin itteni myöskin johonki Ilonan taakse ja istuin siinä viiden sentin paksuisella ikkunalaudalla :D). Laiva oli lastattu muun muassa kakalla, kiimalla, kiveksillä ja karvoilla, unohtamatta Ilonan laadukasta suomen kieltä joka kuulosti myöskin osittain saamelta; 

"Laiva on lastattu... kk... ka... kkkkka... kaasfmmnmgb... KKAH!!!" tai sitten hämmentävillä yhdyssanoilla kuten karvaisillaihmisillä. Unohtamatta ynnejä, yhdyntää, yliä ja ynnäämistä. Ai että. Alan pikkuhiljaa epäillä mun ympärillä olevien ihmisten mielenterveyttä. Ja sana kerrallaan tarinat kertovat sitten että miksi. Ensimmäinen on kauhutarina ja toinen on opettavainen lastensatu.

Ruokasooda

 En haluaisi olla enää tälläinen ruokasooda. Kuplien päältä ja alta tuli hirviö; minä. Henkäisin verisesti päin hänen silmiään. Tunsin paineen keuhkoissani ja huusin kauhusta ilman syvyyteen;

"Soodaa tänne!" Söin paljon soodaa sinä iltana, mutta kieltäydyin suklaasta, koska en halua sitä ikinä sisälleni läskiksi. En uskalla koskea itseäni. Lopulta todistin ruokasoodan olevan minulle väärä keino ilmaista seksuaalisuuttani hirviönä ja ymmärtää itseäni tälläisenä pohtijana.

 

Jonnemyyrä

Olipa kerran myyrä, jonka nimi ei ollutkaan Anneli eikä Pentikki, vaan Jonne. Jonne oli pieni, karvainen rumilus. Kerran kuitenkin Jonnelta pääsi paukku keskellä suurta lavaa. Tästä naapuri suuttui Jonnelle. Jonnelle kuitenkin tuli hauska ajatus paukutella kun lauloi. Laulaessaan juhlien keskipisteenä aristokraattinen myyrämestari vilkuili naisia pidellessään suurta pormestaria perskurkkanasta kiinni. Jonne ajatteli mielessään juovansa pormestarin vaimon ydinmehut. Rumuus tarttui hänestä Jonneen. Tämän tarinan opetus oli, että ei kannata juoda pormestarin mehuja katsoessaan naisia.

 

Kyllä. Ja mun ehdoton suosikkilauseeni on toi missä on aristokraattinen myyrämestari ja perskurkkana. Niinku... MITÄ :D No, anyways, se oli menomatka, ja siihen liittyi myöskin poliittista Kaarnaa ja Senga Senganaa, tosin se oli niin loppumatkasta, että nukuin taas jo siinä kohtaa.

Yöpyminen tapahtui tosiaankin niin että lyseolaiset nukkui hotellissa ja me Estradilaiset Turun kristillisen opiston lattialla. Ihan jees mesta, lämpötilat vaan vähän vaihteli siellä, kun illalla oli ihan hirvittävän kuuma ja aamulla olin suurinpiirtein jäätyny kiinni makuupussiin. Mutta hyvät aamupalat. Ja ihan viihtyisä mesta. Ja mähän en sielläkään ollu lähelläkään 'mun ihmisiä', vaan hakiessani Inkalta makuupussia, jäin ihan toiseen päähän. Nukuin Inkan, Ellan ja Ilonan lähellä, kun toisella puolella huonetta oli tyyliin koko muu ryhmä, se The Porukka joka on aina yöteatterilla inside forestcampissa (y) Ei siinä sit, hyvä vaan, sain nukuttua eikä ollu meteliä (anteeksi rakkaat mutta teistä lähtee kova ääni ja jostain syystä olin koko reissun ajan vähän kammoksuvalla asenteella meteliä kohtaan) :'D

Perjantaina sitte lähettiin (jälleen olin ihan hassussa porukassa, en siinä isossa missä yleensä, vaan vaa parin ihmisen seurassa) Inkan ja Ellan kanssa kymmenen jälkeen bussilla keskustaan. Käytiin kattomassa esityksiä pari kappaletta ja pyörittiin kaupungilla shoppailemassa, jonka jälkeen Joonas liittyi meihin ja mentiin porukalla syömään ja johonki hiton karkkikauppaan ja ja ja esityksiin ja näin. Ei mitään tietoa, mitä muu porukka on tehnyt, ilmeisesti ne pelas korttia opistolla johonki kahteen asti ja lähti vasta sitte keskustaan.

Kajaanin Keltainen Pallo oli aika jännä. Tosi erilainen ku Lappeenrannan samainen näytelmä. Tai no ei nyt tosi erilainen mutta ainakin repliikit oli erilaisia ja toteutus jotenki kevyempi ja hauskempi ku meillä. Ei siinä sit tosiaan oikein mitään traagista ollu, sitä olis saanu mun mielestä olla, että tykkäsin enemmän meiän lyseolaisten Pallosta. Tosin se loppu aiheuttaa mulle painajaisia koko mun loppuelämän ajan... Helsingin Kaarna puolestaan, oli, ömm, todella, niinku, IHANA. Se Kaarnan näyttelijä oli iiiihana ja taitava kaunis, en kestäny, ja niil oli siinä sellasta menoa ja meininkiä ja Madonnaa ja mahtavat vaatteet ja ihanat lavasteet ♥ Tykkäsin hirveesti. Ah. Ja sitte viimesenä Jyväskylän Senga Sengana... Se oli. Hmm. Erilainen. Niinku, TODELLA erilainen. Ihan kerta kaikkiaan todella hulvaton mutta niinku... MITEN samasta tekstistä saa kaks niin ERILAISTA juttua O.o

No, siitä sitten sen jälkeen syötiin nopeesti sämpylät ja lähettiin takas opistolle. Bussillahan mä olin alkuun menossa koska mekko ja ohuet sukkahousut, mutta kun iso porukka lähti kävellen, liityin heihin. Ja sit menin jokheen, tosin, en ihan, mutta heiluin Erpan kanssa siinä joen reunalla ja lopulta kadotettiin meiän ihmiset. Erppa vastuullisena aikuisena kuitenki ohjas meiät takas, eikä käännytty ku kolme kertaa ihan väärään suuntaan ja oltu väärällä puolella jokea ja jäädytty ja seikkailtu. Mutta Turku on kaunis kaupunki ja seikkailu oli ehdottomasti worth it, ei mua se kylmyys häirinny :D Olemme virallisesti seikkailupartnerit.

Seuraavana päivänä eli lauantaina eli eilen sitte olin vielä hämmentävämmässä porukassa kaupungilla. Koska sivistyneet ihmiset. Eli lähin siinä aamusta kahville Heidin ja Ilonan kanssa, koska en tiie miks, mutta en edelleenkään yhtää jaksanu sellasta isoa porukkaa ja meteliä ja säätöä. Näiden kahen kanssa pyörittiin sit siellä keskustassa ja olen edelleen kovin hämmentynyt ja näin. Koska he ovat niin sivistyneitä ihmisiä (kyseenalaistan molempien mielenterveyden todella rankasti). Tai siis että todella todella sivistyneitä. Heidi sylkäs mua viinirypäleellä. I have been shot. En ymmärrä yhtään että miksi XD Mulla meni usko aikuisiin ihmisiin sekunnissa... Molemmat vaa nauraa saameks ja mä tuijotan sillee että 'ookoooooo O.o' Mutta kyllä, oli erittäin hauskaa heidän kanssaan vaikka oli vähän tungetteleva olo kun olin siinä sillee että joo moi tunkisin nyt itseni teidän seuraan vaikka olenkin tälläinen hassu lapsi ja mun ei kuuluis olla tässä :'D

Esityksistä kävin eilen kattomassa Kaarnaa kaksin kappalein. Jyväskylän Kaarna oli puhdasta kuolemaa, silleen hyvällä tavalla. Kaikki iskut, kaikki se tunnelataus, nyanssit, tanssijat, tuska, musiikki, KAIKKI. Tein kuolemaa. Jos pitäis suosikki valita noista kolmesta Kaarnasta, joita kävin kattomassa, niin sanoisin että se olis toi. Aivan mahtavaa duunia. Huhhuh. Ja sitte illalla vielä Turun Kaarna, joka oli sekin tanssiteos ja aivan sairaan hieno, Kaarna hahmona oli tosi vahva, vahvempi ku missään muussa Kaarnassa, voimakas ja ihana ja upea ja tykkäsin. Ja se miten ne oli tehny 'Mitä yhdestä särkyneestä sydämestä' oli tosi kaunista. Ihan mieletöntä. Ah. Teatteri on rakkautta.

Tästä pääsenki sulavasti siihen että oon (sen lisäks että oon ollu ihan oudoissa porukoissa ja ahdistellu sivistyneitä aikuisia) ahdistellu jokaista Kaarnaa. Tai siis niitä näyttelijöitä. Jokaisen Kaarnan esityksen jälkeen tein sellasen Meet & Greet- jutun että marssin kulissien taakse ja kävin kiittelemässä ja kehumassa koska OH GOD ne oli niin hienoja, ja muutenki on kiva aina tutstua kaikkiin. Että Lappeenranta kyllä näkyi (ja kuului, kun käytiin kattoo LPR Keltainen Pallo ja hurrattiin ihan helvetisti :D) siellä. Ja kaikki oli hurjan mukavia, oli jännää kuulla että osa lukee tätä blogia ja joo moi teille vaan, ootte ihania, tosi hämmentävää että tätä lukee muutki ku meidän ryhmä :D

Matkan aikana mun säikkyydestä tuli myöskin yleinen läppä. Mikä ei ole kivaa. Tai siis että menomatkan loppupuolella pöllin Heidin paikan ja nukuin sen tyynyllä ja käytin samalla Ilonaa ihmistyynynä (mulla on siis taito nukkua oikeesti missä vaan, betonilattiasta lähtien), ja sit joka kerta ku Heidi tyylii läpsäytti käsiään tai tyylii silitti mun jalkaa, hyppäsin metrin ilmaan ja sit nukahin minuutissa uudelleen :D Opistolla mut herätettiin erittäin hellävaraisesti (kiitos Ilona) koska en viittiny herätyskelloa laittaa, ja silti säikähin ihan sikana molempina aamuina. Ja takastulomatkalla en ees pystyny nukkumaan ku yritin käyttää Joonasta ihmistyynynä mutta se ei kestäny kymmentä sekuntia kauemmin paikallaan. Että sellasta mun nukkumisesta.

Takaisin tullessa meno oli rauhallisempaa ku menomatkalla (hahhah meno menomatkalla oli tietysti rauhatonta, koska sehän on menomatka ja sillo on tietysti menoa), mutta läpät oli ihan yhtä huonotasoisia. Päällimäiseksi nostaisin Joonaksen selityksen jostain sen kaverista joka ei osaa sanoa k- kirjainta ja korvaa sen s- kirjaimella. Ja kun siinä vieressä sitte istui Marika Kesseli, lyseon porukan ohjaaja, niin Marisa Sesseli oli sellanen erittäin hieno alku sille, että muutettiin aika monta sanaa tälle s- kielelle :D Laulettiin muun muassa;

"Tyssimäseen, mennään tyssimäseen, tyssimäessä siva päivä vietetään..." ja oltiin menossa kotiin eli sotiin. Olin myös blokannu Leevin siitä mun vierestä että saan jalat siihen penkille, mutta jossain kohtaa Joonas tunki siihen ja joi varmaa neljäsosan mun kahvista ja kävi selittämää noita sen juttuja joiden taso oli todella matala mutta oltii niin väsyneitä että naurettiin joka tapauksessa. Loppumatkasta bussin keskiosassa alettiin laulamaan ja liityin hetkeks sinnekin, ja eiköhän siinä ollu tärkeimmät. Ainiin. Älkää yrittäkö pidättää hengitystä kahen kilometrin mittasen tunnelin ajan. Sillon alkaa huimata.

Sellainen reissu. Taijalla oli kamera mutta ei se ilmeisesti ottanu kuvia (paha sanoo ku en ollu oikeesti meiän ryhmäläisten kaa juuri missään tekemisissä lukuunottamatta Inkaa) joten instagramista löytyy materiaalia #nuorinäyttömälpr. Oli hieno matka :* Kiitos kaikille ♥

Pinja