torstai 17. syyskuuta 2015

Satiaisia ja myyrimistä

Oikein kaunista, sateista syysiltaa (tai iltapäivää, miten sen nyt haluaa ajatella) kaikille :3 En tosiaan eilen ehtinyt (bullshit, en vaan jaksanut) kirjottaa tänne, olen pahoillani, mutta päiväni oli pitkä ja raskas. Lähdin kotoani jossain puolen kahdeksan aikaan aamulla, olin koulussa neljään (ja juoksin vikalla tunnilla cooperin) josta menin ensin Tarkastajaporukan (tai prinsessaryhmän, kutsukaa niitä miksi vain, ihan sama) treeneihin pariks tunniks ja sit omat treenit päälle. Kotiin päästyäni näytin suosta nousseelta zombilta ja menin muutamien koulujuttujen jälkeen nukkumaan. Nyt oon vähän paremmassa hapessa (läpimärkä tosin, tuolla sataa, ja väsynyt edelleen) ja aion kertoa mitä tapahtui.

Tarkastajaporukan kanssa aloiteltiin siinä neljän maissa jakautumalla ryhmiksi ja tekemällä huikeita tanssiliikkeitä vuorotellen. Kaunista, todella kaunista menoa. Tämän jälkeen (voi olla että jotain jää välistä kun muistikaan ei oikein toimi enää) kuunneltiin Pessin ja Illusian (meinasin kirjottaa senga senganan, hmm) Närhen biisi ja tehtiin erilaisia versioita Närhestä (jota näyttelee iiihana Nella ♥) pareittain. Lopulta lavalle jäi Leevi, Eveliina, Mauno ja eräs jonka nimi mahdollisesti oli Anni (????? miks en muista hänen nimeä anteeksi kamalasti) tekemään närhiä aika erilaisilla tavoilla (tosin Mane varasti koko shown olemalla ensin erittäin homo närhi ja sitte erittäin fuckboy närhi, ja kiipeemällä kaarnan päälle). Tästä videomateriaalia tuolla alla.

Tän jälkeen tehtiin ryhmissä rikkinäistä puhelinta tanssien, ja sen jälkeen alettiin tekemään luottamusharjoitusta, jossa yhdellä kolmen hengen ryhmästä oli silmät sidottuina ja muut kaksi ohjasivat ympäri salia nin, ettei sokkona harhaileva törmää keneenkään. Heidi pisti brutaalisti taustalle Vähän niinku benjihypyn soundtrackin toisiksi viimeisen biisin, ja se aiheutti jo sellasta nostalgiaa että oksat pois (t. Kaarna), ja lisäksi tämä kyseinen tehtävä oli järkyttävän ahdistavan karmiva (vaikka musta pidettiin hyvää huolta ja se oli tavallaan tosi siistiä). Sen jälkeen juostiin sokkona ihmisseinämiin. How fun.

Oma porukka saapui paikalle ja meno oli alusta alkaen erittäin väsynyttä. Ite olin kuolemanväsynyt ja kattelin sivusta kun ihmiset sähläs veden ja vissyn kanssa, ja kun Mauno juoksenteli puolialasti ulkona. Tätäkin löytyy allaolevalta videolta. Salissa sitten Taija (joka ei ottanu kuvia taaskaan lol Taija) veti meille lämpän ja sen jälkeen istuttiin chillisti alas juttelemaan kukkahattutädeistä, habbo-nostalgiasta (alax, ikäs, höpö höpö, jukkapalmu jne) ja muusta kauniista 'vanhasta'. 

Sen jälkeen leikittiin vanhaa kunnon valokuvaajaa ja satutettiin ittemme oikein kunnolla kun meitä paiskottiin ympäri salia. Ja lännen nopeinta oltiin, jälleen mä ja Taija voitolla siellä. Leikkin sisältyi myös Saaran ja Heidin välinen huutosota, sit Taijan ja Heidin välinen SÄ ET EES YRITTÄNY ja Maunon eeppinen ase joka ei sanonut pum vaan jotain muuta. Lopuksi tehtiin sana kerrallaan tarinoita, joista eräs kauhugenren edustaja kuului seuraavasti;

Olipa kerran myrskyisenä yönä tyttö ja leppäkerttu joka oli veikeä ("Väikeä" ... "Luulen että hakemasi sana on veikeä."). Tyttö käveli miestä päin melkein alasti. Sitten leppäkerttu kosketti tytön suuria ja mahtavia silmiä. Silmät näkivät kummituksen. Kummitukset huusivat että nyt täytyy mennä pois täältä huoneesta. Hautausmaa muuttui taloksi. Talossa oli leppäkerttuarmeija joka meinasi teurastaa tytön ja miehen joka seurasi tyttöä paskalle ("Jos mä meen tyypille jonka nimi on Pascal, meenkö Pascalle vai Pascalille?"). Paska oli hyvää; todella iso ja mehukas ja ruskea ("Ihan terve paska"). Ruskea paska muistutti leppäkerttuarmeijaa kukista ("Oota mä mietin sitä muotoo, kukeista, kuuukiiiistaaaa... ko?") mutta paikalle tuli mies nahkaisessa vyössä ("That was all he was wearing tho") joka oli hieman likainen viime talvena kun hän luisteli kädessään kepakko ("Keppi vai kebabko? Kebabrulla?") joka tuoksui pahalle mutta leppäkertut maistoivat sen suolaista lihaa joka maistui arsenikilta. Tämän tarinan opetus oli että älä koske kebabrullaan.

Lisäksi syntinen saukko soitti satiaiselle ja menimme meille myyrimään. Treenien jälkeen sain vielä kokea kauhun hetkiä kun menin etsimään Tamsin avaimia katsomon alta (pölyinen, ahdas, pimeä mesta) ja sen jälkeen Mauno sai syyn hakata mua. Juu. Selvä. Nyt vihdoinkin kauan odotetun videomateriaalin pariin. Minä lähen lenkille, hejdå!

Pinja



PS. AINII Taija on luonut tohon ton RYHMÄ RÄMÄ- osion jossa olemme edustavina kaikki. Jos joku muu on niin päle ettei oo huomannu.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti