Hellurei ja relluhei, tervetuloa jälleen lukaisemaan tätä erittäin asiallista ja kaunokielistä tekstiä, jossa käsittelen vakavia asioita kuten Fröbelin Palikoita (ja Estradin Palikoita, koska kaikki meillä nyt on vaan ihan täysiä palikoita), sotaa amiksen ja lukion välillä ja lapsia pahvilaatikoissa.
Pitkissä harkoissa on se huono puoli, että niiden jälkeen on ehtinyt unohtua melkein kaikki, mitä alkupuolella on tapahtunut. Aloitettiin sillä että seisottiin lattialla ja Heidi puhui meille. Ja puhui. Ja puhui. Kunnes me istuttiin. Sitten tehtiin Fröbelin Palikoiden tahtiin pää-olkapää-peppu, sutsi-satsi ja huugi-buugi (silmät syöpyy näiden kyseisten kipaleiden kirjoitusasun takia) ja leikittiin myöskin tyynyleikkiä eli tuolileikkiä tyynyillä. Koska olen helvetillisen lahjakas ihminen, pääsin finaaliin taistelemaan Taijaa vastaan, jolloin lukio-amis- vastakkaisasettelu todella hyppäsi silmille. Ja mä voitin. Tietenkin.
Voittaminen ei ollut mikään maailman paras idea, koska päädyin sen takia jakamaan kaikille karkit ja keksimään jokaisesta eri kehun... Mähän oon sarcastic asshole en mä tollasia osaa, vaikka toisaalta mun ympärillä on niin ihania ja kauniita ja täydellisiä ihmisiä että ei tehtävä sinänsä ollut niin hankala. Ja sitäpaitsi on mukavampaa kehua ku olla kehutavana, oon sosiaalisesti niin awkward etten osaa suhtautua yhtään mihinkään millään tavalla. Anyways. tämän hulvattoman aktin jälkeen siirryimme tekemään tarina... juttua.
Heidi luki meille tarinaa, johon eläydyttiin. Siinä tavattiin pitkästä aikaa ystävä, kuultiin paskasta jota selän takana oli puhuttu, suututtiin, ja lopulta pyydettiin anteeksi. Harjoitus oli ihan mielettömän... en mä tiedä. Se tuntu niin häkellyttävältä. Mä näin sen ystävän siinä seisomassa, mä tunsin jokaisen niistä tunteista mitä siinä heräs, ja reagoin sen mukaan. Pisti myös miettimään, että mikä on mun suuttumisen taso oikeesti. Siinä missä muut huus että PAINU HELVETTIIN, mulla samainen repliikki tuli ihan sairaan hiljasesti, en mä haluu sanoa ihmiselle tollasta, ikinä. Ja sitten tehtiin rytminvaihdoksia joissa samaa tekstiä luettiin uudestaan, mutta dramaattisiin kohtiin ja tekstin kappalejakojen kohdalle heitettiin joku muumien tunnari tai vastaavanlainen hilpeä lastenlaulu, johon piti reagoida alkamalla tanssia ja bilettää. Harjoitus muuttu hauskemmaks, mutta heti kun musiikki loppu, sitä jotenki napsahti takas siihen tilanteeseen. Viimesessä kohdassa, jossa oli jo pyydetty anteeks ja alko soimaan muumien tunnari, oli kyllä ihan hauskaa, kun jotenki kuvittelin ikäänku heittäväni sillä biisillä läppää sille kaverille :D
Tämän jälkeen kirjoitettiin paperille, mitä halutaan tältä vuodelta, ja siihen oli monimutkaiset säännöt joita en jaksa selittää. Ömm. Sit istuttiin paperin ympärille ja luettiin niitä ääneen sieltä.
"Diippii shittii, paskea, ei atm-paskaa, syvällistä paskaa, ei mitää shittii..." tää oli ihan järjellinen lause terveisin olemme teatterilaisia joiden suomen kieli on erittäin on point. Kalkkunaperhe tuli mainittua, kun piti lukea asiallisesti hienoja lauseita, ja keskellä kierrosta yhtäkkiä joku sanoi erittäin asiallisesti "kalkkunaperhe", jolle sitten revettiin oikein kivasti kaikki.
Lisäksi puhuttiin siitä, miten peniksiä voidaan symboloida erilaisilla vihanneksilla ja hedelmillä, pohdittiin sitä, kuinka lapsen voi eristää sosiaalisesta mediasta sullomalla sen pahvilaatikkoon ja antamalla ruokaa vain putken kautta (TÄSSÄ TALOSSA EI PISSATA EIKÄ KAKATA), ja otettiin kauniita kuvia. Näihin kuviin (tai no noihin tossa alla) ja tunnelmiin (=vitun väsynyt, ai nii se lehtijuttu pitäs tehdä vielä tänään) päätän tämänkertaisen selostukseni harjoituksistamme.
Ensi kertaan, kaikki liukkaasti liikkuvat liskoseksuaalit :*
Pinja
 |
| Vihdoinkin yhteiskuva. Alarivissä vasemmalla Leevi, Miro, Saara, Ella (ex-sinihiuksinen, nykyinen blondi) ja minä eli Pinja. Keskimmäisessä rivissä Taija, Tams, Mauno, Tinja ja Vilma. Ylhäällä Heidi, Pine ja Sanni. Kiitos kaverit tämä on hienoa nyt tiedämme keitä olemme eikun mitä, |
 |
| Tamsin tissit, Sanni ja Ella työstämässä kaunista paperia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti