Iltaa. Tänään vuorossa pientä muistinvirkistystä vuosien varrelta. Se
on mahdollista koska ensimmäisenä teatterivuotena meille annettiin tehtäväksi
pitää teatteripäiväkirjaa, johon kerrottaisiin, mitä halutaan tehdä teatterilla
ja mitä ollaan jo tehty ja opittu. En tiie pitikö kukaan muu sitä parista
kerrasta enempää, mutta mä oon ahkerana, rasittavana pikku perfektionistina
(okei okei oon edelleen ihan samanlainen perfektionisti tollasissa, toivottavasti vaan
vähän vähemmän rasittava) pitänyt sitä koko ekan vuoden, osaks toista ja
muutama sana kolmannestakin vuodesta. Neljäntenä vuotenahan sama juttu on ollut
blogissa (no, alotettiin se jo kolmantena vuonna mutta etenkin nyt Kaarnassa
kaikki on kirjoitettu sinne) joten en oo kirjotellut siihen vihkoon enää. Tässä
nyt kuitenkin parhaita karmeimpia paloja mun teatteripäiväkirjasta (ja
myöhemmin pari sanasta myös blogista, ajoilta kun tekstit oli tönkköjä, sköggeröitä ja
lyhyitä) :’D Tervetuloa…
Aloitetaan alusta. Se tunne kun eka sivu saa mut jo haluamaan heittää
ton vihkon ikkunasta vituille. Mun ensimmäinen lause koko helvetin vihkossa on:
Sisältää niinku teatterikerhossa
tapahtuneita asioita. Tai sellasta.
Wow well that’s so god
fucking damn professional. Niinku teatterikerho. Teatteri vitun kerho. Mitä
ihmettä… :’D
Ensimmäinen teatterikerta meni suurinpiirtein näin (viivakohdissa oon
tosiaanki skipannu jotain turhia juttuja, kun en koko tekstejä tänne jaksa
kirjottaa):
29.8.11 maanantai
Hmm, mitä nyt voisin sanoa? Ehkä
voisin yrittää ees jotain. Oli hauskaa. Ja mielenkiintoista. Ja kivaa. ---
Kaikki oli heti mukana. Ei ujostelua tai mitään. Vähänks jännää. --- Tuntu et
kukaan ei ollu hiljaa, kaikki puhu kaikille… Sellasta rentoa meininkiä.
Huippua. Tästä. Tulee. Huippujännän. Mahtavan. Upeen. Jotain. Aika hyvin
sanottu joo.
Ps. Miksen oo tajunnu et
näytteleminen on sikamakeeta?
Pps. Osaankohan näytellä? XD
Ei helvetti oikeesti :D Voin kertoa, pikku Pinja, että et vitussa
osannut, ja että sut pitäis ehkä hirttää sanan ’sikamakeeta’ käyttämisen
ansiosta.
Seuraavana päivänä sitten jo merkkejä eroahdistuksesta; Mä haluun et on maanantai -.-
On kyllä ihan tuttu tunne yhä. Some things never change.
Sitten lähdettiin äärimmäisen innostaviin ja taiteellisiin aiheisiin:
5.9.11
---Sain esittää jääpuikkoa. JA
hukkuvaa. Ja vesihenkeä.
Ja tässä, rakkaat toverit, näette, kuinka itsekeskeinen ja rasittava
pikku ’minäminäminä’ paska oon ollu:
10.10.11
Noni. Tänään meillä oli sijainen.
Parasta oli varmaan se kun tehtiin Putoushahmot. Se oli MUN idea.
Valehtelematta olin kirjottanu sen isoilla kirjaimilla. Apua. Saanko ampuu ton lapsen :D Miten kukaa on kestäny mua...
Jaaaa tästä lähti sitten meidän mielenvikainen läpändeerus ja lapsellinen
kaksimielisyys, TÄMÄ oli se kerta kun ekoja kertoja tuli jotain hassuja
perverssejä vitsejä mieleen:
7.11.11
Treenattiin Tulex vai Jääx
juttua. Mitä pirua Miro touhuaa, se roikkuu tuol kynä suussaan (2mieliset.com)…
Taija sekoilee tuol iha kympillä.
Pikkujouluhahmon nimi kertoo jotain siitä että vissiin tuli yritettyä
pikkusen liikaa olla hauska tai jotain, ilmeisesti tarkoitus oli olla so
fucking hilarious ja lopputuloshan oli; Lili
Essi Annie Tiia Rosa Hanna Emilia Erika Anna Amalia Siiri Jokinen.
Jessus.
Teatteriväkivaltaa opetellessa merkinnät meni välillä vähän sairaiksi:
16.1.12
Tomi oli myöhässä. Taas. Liikaa.
No tänää tuli uus tyyppi, Kalle. Ja tehtii murhia. Multa revittiin raajat irti ♥
Lisäks
tähän on listattu kahdeksantoista erilaista murhatapaa.
EKA
YÖTEATTERI (tästä nyt ainaki huomaa että olin
sillonki vähä hassussa porukassa, kuten Turussakin, kun en ketää noista
tuntenut silloin, ja myöski huomaa että addiktioni yöteatterin kaakaoon on ja pysyy);
Jumpra
miten sekoa siel oli.--- Hengailin koko yön, illan ja aamun Julian, Inkan ja
Tinjan kaa. --- Join litrakaupalla kaakaoo. Ja suolamurhaaja. Ja Gnomeo ja
Julia X)
Tässä kohtaa hurahdin totaalisesti ja olin
ihan valmis lähtemään Helsinkiin seikkailemaan saman tien:
5.3.12
Pakko
päästä Teatterikorkeeseen. Vaikka oonki vast kohta kolmetoista. Mut ees
käymään. Niiku nyt heti paikalla tahdon sinne minä oikeesti omgomg kui cool se
on.
Ja tässä kohtaa (huomatkaa, että oon
tosiaankin kolmetoista) olin jo valmis muuttamaan sinne:
26.4.12
Kattelin tossa
asuntoja Kalliosta, kun siellä on se lukio mihin haen sit yläasteen jälkeen.
Aattelin kattoo kans reitin lähimmälle ruokakaupalle kohta.
Reitti. Lähimmälle. Ruokakaupalle. Ei
sssssssssaatana. For reals? Okei, joo, kyllä, muistan sen saatanan reitin edelleen,
siltä tietyltä asunnolta tietylle kaupalle, ja tän sekoilun ja yli-innokkuuden
ansiosta osaan myös suunnistaa Kallion alueella, mut joka tapauksessa hei joku
raja :D
Jälkikirjoitus
ekalta vuodelta;
Kannatti
tulla näyttelemään. Se todellakin kannatti. Sen ansiosta tajusin, mitä elämältä
haluan, ja tutustuin ihaniin ihmisiin. Ja sain nauramalla pari lisävuotta
elämääni. Ootan jo nyt että tapaan ne kaikki raksut (oksensin hieman suuhuni tämän kohdalla, oikeesti,
vittu RAKSUT) joita ikävöin jo nyt,
kesäloman ekana päivänä. Hei heiii!
Tää kuvaa kyllä nykyäänki kesäloman loppua
aika hyvin:
27.8.12
Ja niin on
valtava, traaginen osuus elämästäni ohi – teatteri alkoi ja sen myötä ilokäyrä
kohosi taivaisiin.
Tässä vaiheessa olin intohimoinen Putous-
roolipelaaja ja täysin fanaattinen Krista Kososen suhteen. Jessus. Ja mullahan
oli viikossa kaks tuntia aikaa olla koneella, ja tässä mainittu ankkaraksu on
ystäväni Fiia Riihimäeltä, joka on myöskin teatteri-ihmisiä ja on ohjannut Aku
Hirviniemen tytärtä teatterissa (important facts):
1.10.12
Spegeeeee
XDXDXD
En oo
hirveest kirjottanu. Nyt aion. Eiku en ehi, meen DATAAMAA ankkaraksun kaa ♥
Muutuin laiskaksi jossain siinä kevään
aikana:
13.6.13
Moi
pitkästä aikaa. Oon ollu… kiireine täs keväällä (EXCUSE YOU meillä oli kaks tai kolme esitystä eikä
yksiäkään ylimääräsiä harkkoja). Me
tehtiin hölmöläisjuttuja ja sit kävin pari kertaa kattoo Draculan :3 Miron
viikset on se juttu. Venäläinen pervo. Ja öö, herrantsyygeli. Ja ruotsalainen
lääkäri. Jamesin trooppinen tauti. Siinäpä ne tärkeimmät.
Sitte tuliki vuoden tauko, tosin blogin
kirjottaminen alko tammikuussa 2014:
8.5.14
Hehheh.
Tosi paljo tullu kirjotettua tännekkin. 6 päivää ensi-iltaan ja semihyvin menee
jos ei huomioida millon kenenkin vammailua (lähinnä mun hyperventilaatiot ja
Inkan raajat ja pyörtyminen)
Tästä eteenpäin vähän blogimuistoja,
hypätään takaisin vuoden 2014 maaliskuuhun…
27.3.14
Helloooow
;3
Eile
saatiin viimenen kohtaus käytyä (viimeinkiiiiiin). Loppu ja alku saa lapsen. Me
ollaan fucking neroja. Ja lapsuus haudataan Yodan mukana. Lisäks Miro kusee sen
päälle. Että tervetuloo kattomaa vaa :D
Maanantaina
aletaan sit menee iha ekasta kohtauksesta läpi koko hommelia. Ja saatetaan jopa
saada VALOMIES. How great. Emman uloste venyy.
Ja multa
lähtee ääni >:(
Ammattimaista menoa, eikös vaan :D Muistan
ku Emma kiels ehdottomasti laittamasta tota ulostejuttua tonne, en vaan tiie
että mikä juttu se oli.
26.5.14
Moi!
Mie oon
ollu iha tosi epäaktiivinen täsä hommasa, mut älkäätte minuu tappako.
Okei wtf.
Mut siis,
kännykkäni on korjaamolla, ja käytän nyt hienoa Nokian alkukantaista
kosketusnäyttöä, jossa blogger ei toimi ja nettikin on hirvittävän tökkivä. En
tiie millon saan kännykkäni takaisin, ja sillon todennäkösesti esitykset on
ohi.
Nyt niitä
on siis yks jäljellä. Yks. Mitä. Helvettiä.
Benjihyppy
on toiminu hyvin, mitä nyt yks esitys piti perua kun yks pölläävä penaali
unohti sen, ja mie en kestäny jaloillani, mut what ever. Hauskaa on ollu, ammattimaisuuttakin
on ollu (siis sellasta, mitä nyt toivoin ekaa kertaa kun olin teatterilla. Nyt
sitä on sitte tullu. Kolmantena vuotena :D) ja kaikkea on ollu. Sekoilua,
häröilyä, kohtauksia, säätöä, iloa, jne. Ja nyt ettei tää mee ihme lätinäks,
kerron mitä seuraavaksi tapahtuu tässä blogissa.
Eiköhän siinä ollu riittävästi selittelyä,
tässä vielä viimeinen merkintä teatteripäiväkirjasta;
20.3.15
Juma, että
oon ollu aktiivinen ja aikaansaava nuori nainen. Nytki olis paljo juttuja tästä
vuodesta, mut en vaan jaksa kertoa. Liikaa.
Joten
tervehdys. Pinja, viikon päästä 16, tässä hei. Tänä vuonna me tehdään näytelmää
nimeltä Kaarna, jossa mä esitän tyttöä nimeltä Kaarna. Joka on aivan ihana rooli, kerta kaikkiaan. Mä jään lukioon
Lappeenrantaan ja jatkan Estradilla. Mun koko kevät on täynnä teatteria, ei näy vapaita viikonloppuja, ja oon
ihkusti kofeiiniaddikti sen takia. Rakastan teatteria enemmän ku mitään muuta
koko universumissa, ja teatteri oikeestaan pitää mut hengissä. Siinä se.
Siinä se, tosiaankin. Musta on selvästikin
tullut todella paljon siedettävämpi, toivottavasti, ja vähemmän itsestään meteliä pitävä
ihminen, mulle on toki tullu lieviä ongelmia, mutta oon rakastunu teatterin tekemiseen ja
oppinu viimeinkin pitämään pääni kiinni ees joskus *cheers*. Ensi viikolla throwback kevääseen ja
vähän puhtaaksikirjoitettuja ääniviestejä. Pus, moiksumoi :3
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti