torstai 9. heinäkuuta 2015

Kesäbonus 6 ~ Turunreissun spekulointia



Huomentapäivääiltaa (yötä) kaikki rakkaat pällit ja määliöt :* Tänään, kuten lupasin viime viikolla, on luvassa eräs spekulaatio joka keskusteltiin läpi ääniviesteillä. Elikkä tuossa ennen kevään Turunreissua, ennen kuin tiedettiin, kuka menee jatkoon, ennen kuin näytelmät edes olivat loppuun asti hiottuja (lähellekään), kuvittelimme Turunreissua niin, että Senga Sengana menisi jatkoon. Because well that was the fucking obvious choice and that would have fucking deserved to... Okei joo chill. Näinhän ei tosiaan loppujen lopuksi käynyt, valitettavasti, mutta however… Mietimme silloin viattomasti ääniviesteillä Nellan kanssa, että miten se homma sitten tulisi menemään. Tässä ääniviestit puhtaaksi kirjoitettuina (ja kieliopillisestihan ne on täysin perseestä koska kirjotin sanasta sanaan tismalleen niinkuin niissä ääniviesteissä oli). Nauttikaa. Ja kuvitelkaa toki meidät puhumassa näitä, koska se on saatanasti hauskempaa niin :D Väleissä on suluissa kauniisti kursivoituja kommenttejani, koska enhän mä malta pitää turpaani kiinni edes tekstissä.

Nella: Toisena päivänä Turun hotellin untuvapediltä herätessäni, sain kokea iloisen yllätyksen kun saimme kuulla pääsevämme mahtavaan kaviaarikylpyyn hotellin länsisiivessä. Söimme lounaaksi escartoon etanoita ja kullattua paskaa.

Pinja: Toisena päivänä herätessämme kylmältä ja kovalta lattialta, koska patjat jotka meille annettiin, olivat noin 2 cm paksuja, ensimmäisenä tunsimme nenässämme aamiaisen tuoksun, jos sitä nyt edes tuoksuksi pystyi sanomaan. Nousimme yhdessä koko ryhmän voimin ja katselimme epäluuloisena lyseolaisia jotka majoittuivat kanssamme (paljon syitä epäluuloon toki oli, ku jengi on kaikki meiän tuttuja suurinpiirtein mutta joo kyllä juurikin näin). Aamu alkoi muuten hyvin mutta ruoka oli aivan kamalaa koska se oli kouluruokaa, joka olikin ollut arvattavissa. Noh, siitä sitten jatkoimme kävellen matkaamme sinne päämäärään (ei mitään tietoa, mikä se päämäärä sitten oli).

Nella: Olemme nyt Turun viiden tähden ranskalaisessa ravintolassa (joo mehän syötiin siis ravintoloissa ihan jatkuvasti, itse taisin syödä kerran subissa ja siinä oliki mun syömiset kahen päivän aikana). Keskustelemme sivistyneesti tulevasta näytöksestä ja käymme läpi suuren projektimme vaiheita naureskellen välillä hieman epämääräisille vitseille, ja juomme ihastuttavaa samppanjaa suoraan pullon suusta, jotka posauttelemme auki ja saamme naurunremahduksia ja rääkymistä kuulla ympäriltämme (anteeksi mutta mitä vittua Nels) kun ihana aurinko laskeutuu pilvien taakse. Näemme Turun Tuomiokirkon katon ja ajattelemme, että kristillinen opisto on jossain lähellä ja naureskelemme kun muistamme, että Po4-5 ja lyseon porukka syövät koululounasta samaan aikaan. Ja lounasaikaan aurinko laskee, jota en ymmärrä, mutta se on Turun ihme jota emme voi kyseenalaistaa. Kaikki on aivan täydellistä ja nyt voin syventyä (öhö öhö syventävät) tätä ruokaa joka on tosi hyvää.
Ai niin. Zoolaisetkin syövät tällä hetkellä jotain joka luultavasti maistuu pahemmalta kuin se mitä me saamme syödä.

Pinja: Olemme täällä koululla toista yötä. Olemme juuri saapuneet tänne takaisin. Lyseolaiset ja Zoolaiset ovat kadonneet (hupsista vitun keikkaa, mitenkäs näin pääsi käymään, tää ei nyt ainakaan liity siihen etten jaksanu sisällyttää seikkailuun hirveetä ihmisjoukkoa). Miro on päättänyt alkaa pelata slendermania… Mutta mitä nyt? Koko koulu näyttää erilaiselta kuin alun perin! Missä se ovi olikaan? Voi hyvänen aika. Jessus, en handralupp. Olemme pulassa ja tiedämme, että tälläkin hetkellä syventävät ovat käymässä nukkumaan pehmeiden untuvapeittojen alle kun me vaeltelemme vankilan näköisessä rakennuksessa jossa selkeästi vaanii vaara.

Nella: Syventävät aistimme heräävät keskellä yötä, kun tajuamme, ettemme ole kuullet Po4-5 ja Zoolaisista mitään moneen tuntiin (koska yleensä meiltä aina kuulee keskellä yötä tilannepäivityksiä kerran tunnissa, duh). Jotain on täytynyt tapahtua! Emme tiedä mitä tehdä, mutta jotain on pakko tehdä, joten otamme kaikki hiilihangot käteemme ja lähdemme juoksemaan kohti Turun kristillistä opistoa.

Pinja: *raskasta, kiihtynyttä hengitystä ja Dead Silence- Theme song* Meitä ei ole enää kovin montaa jäljellä. Ihmisiä on hävinnyt matkan varrella, emmekä tiedä mihin he ovat menneet. Toivomme että apu saapuisi pian, vaikka emme ylpeydeltämme ole sellaista koskaan mistään soittaneetkaan. IIK! Olemme energiatasoista toiseksi viimeisessä; paranoidissa. Jokainen rasahdus kuulostaa yliluonnolliselta ja koulu alkaa näyttää entistäkin pelottavammalta paikalta. Entä jos emme selviä huomiseen? Sitten emme näe enää Senga Senganaa! Meidän on aivan pakko selvitä, se on nimittäin pakko nähdä! (she needs to sort out her priorities, vai miten on?)

Nella: Yritämme keksiä jotakin mahdollisimman nopeasti. Sami on murtunut ja itkee lattialla. Odotamme oven ulkopuolella, sillä emme tiedä mitä oven takana odottaa, ja kuulemme vain kauhistuneita huutoja ja paranoideja ääniä. Mutta sitten minun mittani on täysi. Hyökkään eteenpäin ja rikon suurilla lihaksillani oven rikki ja kiskon sen saranoiltaan irti (tässä vaiheessa reikä seinässä- episodia ei ollut vielä tapahtunut, muuten olisimme päässeet pakenemaan itsekin). Ryntään sisään tietämättä tulenko koskaan takaisin. Etsin katseellani Po4-5… ja niitä muita tyyppejä… huutaen heidän nimiään.

Pinja: Yhtäkkiä on aivan hiljaista lukuunottamatta huutoja, jotka kuulostavat tutuilta. Lähdemme kaikki juoksemaan ääntä kohti, ja siellä hän on; Nella! Hän on pelastanut meidät kaikki, paitsi Zoolaiset ja lyseolaiset, jotka katosivat jo ajat sitten, mutta ei välitetä nyt siitä. Ja tässä kohtaa ryhmiemme tiet kohtaavat. Tästä alkaa yhteinen matkamme kohti suuria näyttämöitä, joille me emme pääse mutta he pääsevät (*cough cough* jolle kukaan meistä ei päässyt loppujen lopuksi). Löydämme maahan vajonneen Samin, joka itkee lohduttomana ja lohdutamme häntä, sanomme, että olemme kunnossa, ja niin kaikki päättyy hyvin.

Nella: Nyt olemme vihdoinkin esiintyneet ja tunnelma on huipussaan. Nuori Näyttämö- finaali on saapunut päätökseen ja odotamme innolla kuka kruunataan voittajaksi. Olemme väsyneitä mutta tyytyväisiä hienon näytöksen jälkeen ja yleisö rakastaa meitä. Estradi. Mahtavaa.

Sellainen keskustelu käytiin tuolla varhaisessa vaiheessa kevättä, whatsapp on taivaan lahja ja vanhat ääniviestit on kultaa, for reals. Ihan näinhän se ei loppujen lopuksi mennyt, kuten tiedämme kaikki, mutta joka tapauksessa :D Ens viikolla vähän lisää keskustelua viime keväältä, erään hulvattoman crossoverin merkeissä...

Hyvää yötä ja kauniita munia ♥
Pinja 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti