Hyvin hyvää iltaa täältä Uus-Lavolan metropolista.
Breaking news; Iris kävelee 7km/h ja Miro leipoo hänelle kakkua. Merenneito löytää videotykin ja ampuu sitä harppuunalla. Kuntola on sortunut, romahtanut ja hajonnut Pokemon Go;n pelaamiseen. Inka ei kuulemamme mukaan "vittu jaksa." Ilonan puhelimella on uhmaikä. Nella on piirtänyt pari uutta ruutua sarjakuvaa, mutta lopetus on niin cliffhanger että sen julkaiseminen sattuu. Teemme sen siitä huolimatta.
Arvatkaa miten hyvältä tuntuu kun on vaihtelevaa tekemistä? Tai siis kun mähän oon tunnetusti hyvin menevä jokapaikanhöylä, myös kesäisin, mut silti on ihan eri fiilis. Joka päivä on totaalisen erilainen toisesta. En oo ikinä paikallani, mutta ei oo mitään pakkoa mennä mihinkään. Siinä on ero, että meneekö johonkin siksi ettei voi olla menemättä, vai ottaako kaikki vapaapäivät täyteen tekemistä siksi että haluaa. Tykkään. Tietysti tykkään, tai siis hei tää on mun elämä mä teen mitä mä haluun ja teen juttuja jotka tekee musta ilosen. Ja mitäkö mä sitte oon tehny?
Tasan viikko taaksepäin sunnuntaina tulin Helsingistä kotiin ja menin serkun syntymäpäiville ja katsomaan söpöjä koiranpentuja. Maanantaina kävin elokuvissa ja jälleen kerran elokuvan hahmo muistutti yhtä tosielämän ihmistä, mikä teki katselukokemuksesta tuplasti hupsumman. Tiistaina ohjasin teatterin lukiodiplomia Kaukaalla, ja alkuun eksyilyn taso oli melkein Vaasan veroista, mutta kun päästiin asiaan ja pääsin leikkimään ohjaajaa, niin mulla oli yllättävän kivaa. Keskiviikkona raahasi itseni Savitaipaleen rantakirpputorille ja mummille, ja päivä oli täynnä kahvia ja rupattelua. Torstaina siivosin ja lähdin Metjärvelle tungettuani itseeni niin paljon hyttysmyrkkyä että ihmisetkin kiersivät minut metrin päästä. Perjantaina istuin tunnin hiljaa leirikeskuksen salissa parin muun kanssa lukemassa Raamattua, tekemässä muistiinpanoja ja ajattelemassa elämää (hiljaisuuden retriitti). Eilen tulin kotiin ja menin sitten Saimaaseen uimaan ja ottamaan esteettisiä kuvia. Tänään metsästin Pokemoneja keskustassa, ja päädyin Picnicin tyhjiin pöytiin lataamaan kännykkääni sen sulkemisajan jälkeen.
Ja nyt kun ootte orjallisesti lukenu koko mun elämäntarinan yhdeltä viikolta (huikee paradoksi), ni ottakaa nyt tästä nää kaks ruutua. Nel$ lupas jatkaa tätä viimestää ens sunnuntaina, joten jos oon sillon kotona, niin työnnän jatkoa tälle Vaasaseikkailulle. Here you go;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti