HIV-appelsiineja ja tajunnanvirtaa

Oikein kaunista lauantai-iltaa kaikki ihanat muruset :*

Tänään oli spesiaalitapauspäivä, kun me ja suurin osa syventävistä raahauduttiin aamuyhdeksältä teatterille Tuomo Rämön pitämään dramaturgiapajaan. Oli erittäin raahautumisen arvoista, muuten, ja sitä paitsi, mikä on parempi tapa viettää lauantaita kuin ihanien ihmisten keskellä ja kirjoittaen, puhuen ja teatteria tehden?

Ensin istuttiin piiriin ja kerrottiin nimet ja syyt, miksi ollaan ylipäätään teatterilla. Sen jälkeen Tuomo pyysi meitä miettimään muiston sosiaaliseen mediaan liittyen, ja kertomaan siitä muille. Kaikki tämä meni kivasti kahvia hörppiessä ja keskittyen, rennolla fiiliksellä. Muistokierroksen jälkeen meille annettiin joku tietty kohta tai tunnetila, johon piti tarttua, ja josta piti kirjoittaa tarkempaa kuvausta yksin. Ne luettiin myös ääneen, muiden kuunnellessa silmät kiinni ja yrittäessä päästä kiinni tunteeseen tai tunnelmaan.

Epäuskoinen jännitys, kun poika kertoo ikänsä. Kädet hikosivat, jännitti. Tajuaako hän, että huijaan? Tilanne eteni, tuntui onnistuneelta ja ylpeältä. Mä olen iso tyttö ja pystyn tähän.

Sen jälkeen saatiin ohjeeksi mennä sosiaaliseen mediaan tai internettiin noin vartiksi, ja keskittyä havaintoihin, joita teimme. Vartin hiljaisuuden jälkeen meille annettiin viis minuuttia kirjottaa tajunnanvirtaa havainnoista, joita tehtiin sinä aikana, välittämättä kronologisesta järjestyksestä tai järjellisyydestä, ja sit Tuomo käski laittaa hälytyksen kännykkään puolen tunnin päähän.

Pikkusiskon whatsapp- vlogiryhmä on vähän hassu idea, mut musta on silti ihanaa kattoo sen videoita, kun se on kuitenki tosi hauska ja kaunis, ja on kiva nähä, millasen kuvan se haluu antaa sen kavereille. Joskus tuntuu et se ei ees muista et oon siinä ryhmässä ja näen ne videot. Voisin mä varmaan kommentoidakin jotain, oon ylpee siitä.

Kun hälytykset oli laitettu, Tuomo ajo meidät ulos ja sano et meiän pitää tehä sama, kun sen somen kanssa, mut vaan ulkona. Eli tehtiin havaintoja ja käveltiin ympäriinsä. Tosin mä juoksin, kun mä halusin vaa löytää lähimmän metsäntapasen. Päädyin junaradalle ja juoksin sit siellä ja jyrkänteiden reunalla ja lauleskelin ja juttelin yksikseni ja hymyilin koko sen puol tuntia jonka mä siellä olin. Eli erittäin ihana ja hieno tehtävä. Sit sama tajunnanvirta tästäkin, ja huomiota siitä, miten se eroo somehavainnoista. Et miten keho reagoi luonnossa kokonaan, ja somessa reagoi vaan kasvot, jos nekään. Ja et somessa aivot on off- tilassa ja luonnossa aistit terävöityy ja on on- tilassa.

Kun mä pääsin siihe junaradalle, tuli harmoninen olo ja halusin vaa kävellä sitä loputtomasti eteenpäin. Sit alko tuulee, ja puista tippu lehtiä mun ympärille ja osa niistä jäi mun hiuksiin, ja mä kuulin niitten rahinan mun jalkojen alla. Ja ku mä kiipesin siihe puuhu, tuntu ku kaikki ois taas ollu hyvin, aurinko lämmitti sormia ja paljaita olkapäitä. Tuntu tosi kauniilta, koska ympäristö oli niin kaunis, ettei haitannu vaik ei ite ollukkaan.

Sitten tapahtui pareihin jakautuminen, niin että oli aina meiän ryhmäläinen ja syventävistä joku parina. Parin kanssa yritettiin löytää omista havainnoista ne kiinnostavimmat kohdat ja sen jälkeen Tuomo jutteli aina pari kerrallaan meidän kanssa teksteistä ja siitä, miten seuraavaks toimitaan (satuttiin olemaan Ilonan kanssa pari numero 1, joten aikaa ettiä kiinnostavat kohdat oli noin 5 minuuttia jossa kerkesin jo panikoitua kun jouduin lukemaan mun havainnot ääneen). Annettiin ohje luoda tilanne, kohtaus tai tarina niiden havaintojen ja muiden materiaalien pohjalta, ja tähän saatiinki sitte aikaa se kaks tuntia :'D 

Siirryttiin sitte kahestaan sirkussalin idyllisiin maisemiin ja alettiin säätämään jotain meiän erittäin kauniiden havaintojen pohjalta. Päädyttiin lopulta erittäin syvälliseen, täysin ilman puhetta toteutettavaan, moniulotteisuutta ja ristiriitaisuuksia hyödykseen käyttävään kohtaukseen, joka alkaa rauhassa, jonka keskellä on ahdistus, meteli ja hälinä, ja joka päättyy kohtaamiseen, jonka seurauksena meteli häviää ja ajatukset rauhoittuvat. Kokonaisuudessaan en sitä tähän käy selittämään, mutta kahden tunnin tuotokseksi se oli oikein mahtava :D Eikä ees harhailtu aiheesta ja juoksenneltu ympäri salia ku varmaan puolet ajasta.

Kohtausideat esitettiin muille, ja niistä muodostu tosi erilaisia. Muutamilla oli kokonaisen näytelmän ainekset, osalla yks tai kaks kohtausta, joillain vaan erilaisia ideoita kohtauksiin. Ellan sanoin, tuntu ku oltais päästy hurjasti eteenpäin tänään meiän näytelmän kannalta. Saatiin paljon käyttökelposta materiaalia :3

Kiitos tuhannesti, miljoonasti ja loputtomasti Tuomolle opettavaisesta, inspiroivasta ja avartavasta päivästä, ja kaikille hienoille ihmisille jotka mukana oli tätä tekemässä ♥

Pinja

Kysyn vaa että miks tää kuva :'D

Deep shit on stage (that's us)

Apua tää on ehkä mun henkilökohtanen suosikki kaikista ikinä otetuista yhteiskuvista :3