torstai 7. huhtikuuta 2016

Heidi on Sulon neljäs vaimo

(Sori, unohdin jo kaikki muut hyvät läpät joita eilen syntyi... Ainii, paitsi sen että "Tinjan pää näyttää marketissa myytävän lehmän päältä" t Heidi, mutta muuta en muista)

Elikkäs oikein hyvää päivää, torstaita, koska eilen illalla väsytti ja tänään piti käydä kuuntelemassa parin tunnin verran kapulakielistä itsearvioinnin itsearviointia rehtoreiden, opettajien ja johtajien kanssa. Selvisin kuitenkin hengissä ja annoin opiskelijan näkökulmaa vastatessani kysymyksiin, joita en todellakaan ymmärtänyt.

Eilen oli siis ekat harkat Kuusankosken jälkeen, ja Heidi oli keittäny kahvia ja tehny pullaa. Sannilla oli muffineita. Meillä oli tunnin ja vartin mittaiset bileet teatterin yläkerrassa, ja mässäiltiin sekä ruualla että onnistumisellamme. Koska oltiin niin hyviä. Oih. En oo vieläkään ihan selvinny siitä faktasta että me ihan oikeesti lähetään esiintymään johonkin helvetillisen isolle lavalle yhessä.

No, siinä kahvitellessa käytiin pohtimaan puheiden kautta Suloa ja sitä, pitäiskö meidän naittaa Iris Sulolle. Jotenkin Heidi sitte onnistu kuulemaan, että puhuttiin siitä, ja tästä johtuu otsikko. Ei me oikeesti Suloa tuomittais sellaseen kohtaloon, poikaparkaa. Ei siitä selviäis hengissä.

Kahvin jälkeen me ruvettiin observoimaan toisiamme teatterisalissa (parin vauhdikkaan Kaarnakohtauksen jälkeen) ja matkimaan toistemme kävelytyylejä, mikä oli kerta kaikkiaan hulvatonta. Oon kamalan huono tekemään mitään hienovaraisesti, joten liioittelen ja teen oikein kunnolla päin seiniä, niin että oon tietoinen siitä. Paljon hauskempaa. Matkittiin siinä sitte vuorotellen kaikkien kävelytyylejä. Omalla vuorollani (olin viimenen, ja olin jo ihan varma et Heidi unohtaa mut taas, ei ois ollu eka kerta :D) en sitte tiie mitä tapahtu, mutta en pystyny kattomaan ku kymmene ihmistä teki liioitellen mun kävelyä ja sit ku katoin, tipahin ihan totaalisesti ja sit en oikei tiie mitä tapahtu mutta valitsin pakopaikka 2;n ja menin sinne kasaamaan itteni (tää siks että pakopaikat 1a, b, ja c oli liian ilmiselvät ja hapettomat, 3a on liian kaukana ja 3b on liian tuskallinen pelkissä sukissa.)

En vieläkään tiie mitä siinä sitte tapahtu, mun aivot todennäkösesti päätti että nyt on hyvä hetki kelata ihan kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja saada pikkuriikkinen prototyyppi mental breakdownista, samaan aikaan kun ne myös ilmotti että mikään ei oo hassumman näköistä kun ihmiset matkimassa mun kävelyä josta sitten päästiin hämmentävään, itkunsekaiseen nauruun. Jag är very sorry.

Näemme maanantaina, siihen saakka morosh ♥
Pinja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti