PUHkimista ja satamallisia rituaaleja

Oikein mieluisaa iltaa jokaiselle karvanaamalle joka tätä lukee. Tämä blogiteksti kertoo lauantain eli eilisen Sataman Valoista, ja lyhyesti myöskin hulvattomasta, erittäin accuratesta crossoverista joka syntyi (tai muuttui nykyiseen muotoonsa) pe-la välisen yön pimeinä tunteina. Aloitan crossoverilla, ja kerron sitten Sataman Valojen hassuista tapahtumista.

Olin siis perjantaina Inkalla järkkäämässä sen pikkusiskolle synttäreitä, ja kun lapset oli lähteny, jillailtiin ritsalan yössä abc- kahvittelun, luukkaansalmen sillan ja venelaiturin merkeissä. Palattuamme kahdelta aamuyöstä takaisin Inkalle, aloimme katsomaan Nalle Puhia (eikä nyt siis mitään supervitunnuuskijoita, vaan legendaarisia Nalle Puhin Uusia Seikkailuja) youtubesta. Tästä crossoverista on tietääkseni puhuttu ennenkin, mutta nyt kaikki sai selkeyttä ja varmuutta lisää.

Nalle Puh on ilmiselvästi Miro, ja hunaja on kahvia.

Nasu on Inka, tapaturma-altis ja säikky pieni eläin.

Tiikeri on Sulo, vaikka Sulo ei ookkaan ihan niin ADHD ku Tiikeri. Puhuminen on jossain määrin samanlaista.

Kani on Heidi. Sillä on puutarha, se on välillä kovin done kaikkiin ja se on ikään kuin porukan johtaja.

Ihaa on minä. Mun suhtautuminen kaikkeen on usein niin kovin Ihaamaista.

Risto Reipas on Mallan ja Annin kombinaatio, koska välillä suusta tulee kunnon viisauksia ja välillä… Ei.

Myyrä on rehtorimme Ritva, koska, no, kattokaa nyt niitä jaksoja ihan oikeesti :D

Kengu on Ilona. Täytyykö tätä ees selittää millään lailla? Ei me ainakaan selitetty Inkan kanssa, tämä oli selvä juttu.

Ruu on Iris, pienen kokonsa takia enimmäkseen. 

Pöllö on Joonas. Kuunnelkaapa Pöllön selityksiä ja kattokaa miten se antaa ohjeita ja kattoo vaan ite vierestä.

Möhköfantti on Nels, koska se nyt vaan ON. Näin ollen Nalle Puh ja Möhköfantti kertoo tarinan Iriksen ja Nellan ystävystymisestä.

Näiltä pohjilta kannattaa katsoa esimerkiksi tämä jakso, jossa Miro kadottaa kaiken, lopulta myös laulamista innolla harjoittelevan Inkan. Unohtamatta Heidiä joka on erittäin done Miroon. Lisäksi suosittelen myöskin katsomaan tämän kauniin kertomuksen Joonaksesta, joka etsii sukuaan, ja Heidistä joka karkottaa pikku teatterilaisia riehumasta puutarhastaan. Also, tällainen tarina taivaasta, joka putoaa koska Miro on tyrinyt, ja jonka seurauksena kaikki majoittuvat Estradille. Lopulta rehtori ja Miro pelastavat tilanteen. Viimeisenä linkkaan tämän keinumista käsittelevän jakson, jossa suhtaudun Ihaamaisesti omaan vuorooni ja muiden hauskanpitoon. Tässä jaksossa viitataan myös vahvasti siihen, että on yöteatteri ja kaikki säikkyy kaikkea, etenkin kuuku vitun pööpöttimiä, jotka tiikeri/Sulo mainitsee jakson aikana. Sanoisin että kyseinen yö oli varsin eeppinen näitä kauniita asioita katsellessa, suosittelen suuresti. Ite en enää kykene kattomaan Nalle Puhia ilman että näen vaan teatterilaiset jillaamassa siellä.

Sataman Valoista sitten seuraavaksi lyhyesti. Tällä kertaa meillä tosiaankin oli performanssin tyyppistä siellä, syventävät luki Pessiä ja Illusiaa lapsille ja oli niiden rooleissa, ja me hengattiin valkoisina epämääräisinä tyyppeinä siellä. Oltiin paikalla varmaankin viiden maissa, osa aiemmin ja osa vähän myöhässä, ja meidän tukikohta oli perinteitä seuraten Prinsessa Armaadan alakerta. Siellä pukeuduttiin ja meikattiin ja join Iriksen kahvia joka oli hyvää ja hämmästelin ihmisten kauneutta ja sit join myös Heidin kahvin loppuun ja hämmästelin vähän lisää ja sit väsytti ihan kamalasti koko illan ajan kaikista kahveista huolimatta, johtuen edellisyön unen vähäisyydestä. Ja unohin totaalisesti syömisen ja juomisen. Sillä oli seurauksia, mutta hengissä selvisin kuitenkin, ei tarvinnu kovin montaa kertaa maassa maata.

Mitäkö me sit tehtiin? Meitä luultiin polttariporukaksi (herää kysymys, näytetäänkö me sen ikäsiltä että voitais olla polttariporukka??) ainakin neljältä eri taholta. Hurraa :D Meihin kirjoitettiin hashtageja, luettiin kauniita ajatelmia ohikulkijoille ja seisottiin 15min paikallaan ja tuijotettiin ohi käveleviä ihmisiä intensiivisesti. En suosittele tekemään kyseistä tempausta puussa seisoen, parin minuutin jälkeen alkaa tuntumaan tosi epämiellyttävältä. Lisäks perinteinen valotaideteos kynttilöillä illan päätteeksi, ja vähän yhdistettyä leikkimistä syventävien kanssa. Santeri jeesaili kynttilöiden kanssa. Mua haastateltiin Etelä-Saimaaseen. Heidi hyppi karhupuvussa kynttilöiden keskellä. Huomenna taas teatteri, hallelujah, tulee hektisen kiireinen päivä (y)

En edes olettanut Taijan ottavan kameraa mukaan joten käytän kuvamateriaalina illan aikana otettuja selfieitä ja muita hämäriä valokuvan tapaisia otoksia

Santeri otti reippaana poikana snäppiin aika kauniita otoksia, joista selvisi, miltä touhu näyttää ulkopuolisen silmin

Me tapaamme huomenna, katsotaan jos saataisiin jonkun asteen yhteiskuvakin otettua ryhmästä, nyt kuitenkin hyviä öitä ja nähdään :*

Pinja