Hyvää huomenta (jk nyt on ilta.) Mä voisin vaik luetella tähä nyt seuraavaks kaikki maholliset syyt ja tekosyyt miks oon ollu nii helvetin epäaktiivine tän suhteen (iha vaa et saisin pidemmän blogitekstin aikaseks heh.) Elämä, noin niiku ensiks. Se et oon ollu mukana täs roolipelihommassa koska musta yritetää tehä nörttiä vaan jotta mut voidaa hylätä kevään lopuks ku abit lähtee maailmalle. Nahkatakkinen tyttö, joka on ihana rakas mahtava prokkis, mut se vie aikaa ja mä vaa lauleskelen stemmoja koulumatkoilla ja tanssin aina ku pystyn ja asdfkhhjöjäj 13 viikkoo enskarii. Kirjotukset, jotka uhkaavasti lähenee ja mua pelottaaaaa, ja vanhojentanssit ens viikolla ja sit varmaa alkaa kesäteatteritreenitki ja haluisin vaa osata juttuja, saada tarpeeks unta ja olla pirtee reipas ilonen mut nahh Kevään takia pystyn toteuttamaa yhen noista ja sen on oltava toi juttujen osaaminen koska se vaan on oltava. Mut nyt asiaaaaaaaan.
Maanantaina tehtiin ryhmissä kohtauksia, joista mainittavaa ei oikeestaan oo muuta ku et;
"Jjjjja takaisin studioon! Seuraavana vuorossa Haansää", ja täs pitää tietää et se oli Emman keksimä vitsi. Meil oli myös muuta erittäin ääliömäistä läppää ja lisäks valistettiin Ilonaa siitä, et kannabista ei piikitetä. Paskajoessa on kaikenlaista nonsensea ja Onervan Lappi. Lavastustiimiä meillä ei oo koska Estradin resurssit on nii rajalliset, joten aikaa säästääksemme heitettii vaa kaikki sermit nurin ja aseteltii kaikki mustat objektit ("Minä en nyt tarkoittanut meidän Mariaanien kuningas Haanpäätä" t Heidi) monta kertaa eri tavoilla. Nyt meillä on mustista esineistä koostuva lavastus, joka sisältää milloin missäkin makoilevan Sulon.
Keskiviikkona Heidi oli oman elämänsä Eläintenpelastustiimi ja piti huolta Turri Pöppösestä, joka on ihastuttava valloittava sympaattinen koiruus. ja me harkattii ilosesti keskenämme. Meiän harkat sisäls niin maan perkeleesti pallolämppää ja sit vähä päänsärkyä ja säätöä. Mä keskityin lueskelemaan psykaa vähän joka välissä ja sit tehtii yhessä improten nuotiopiiriä. Ella toimi Ilonan äänenä. Mun kaikkien aikojen suosikkipallolämppä oli se, missä ei saanu päästää minkäänlaista ääntä.
"Hei, tuo nuotio on melkein sammunut!"
"Niin olen minäkin."
Hyvää yötä jeesus myötä
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti