Hellurei ja heipsankeipsan. Tänään blogin ylle on laskeutunut suuri, vaaleanpunainen ja glitteriä uhkuva varjo, eli Nella, muhahahahaa. Nella, joka pahuudessaan on jopa ohjaajamme mielestä kohonnut arvonimeltään peräti adjektiiviksi. Mitä tapahtuikaan tänään harkoissa? Muistaisinpa edes puolet.
Mainittakoon yhtenä päivän tähtihetkenä uusi pallolämppäennätys. Ennätys jota emme oikeastaan tiedä, koska kukaan ei laskenut. R I P ja silleen. Ulkomaalainen veri kenties saa pallon pysymään ilmassa liiallisuuksiin asti. Mutta ainakin sen lopulta saa takaisin alas lompakolla. Tai toisella pallolla. 99 Luftballonssin henki oli joka tapauksessa kanssamme loppuun saakka. (Ja sitten pelattiin uudestaan.)
Muihin uutisiin. Kolesterolin poistaminen ruokavaliosta poistaa ilmeisesti samalla Heidin loputkin suomenkielen taidon rippeet. Ensiviikolla emme kai saa enää puheista mitään selkoa. (mutta let’s be honest, milloin saataisiinkaan?) Tällä hetkellä tyydymme vain vittuilemaan kielioppivirheille jotka moninaisuudessaan tarvitsisivat oman sanakirjan. Mutta sellainenhan täältä jo löytyy, eikö? Ehkä meidän pitäisi investoida omiin kopioihin jotka pysyisivät kätevästi joka harkoissa mukana. Taas toisaalta, Heidi keksii joka harkoissa keskimäärin 3.5 uutta sanaa, joten ehkä hankkeesta on paras luopua.
Korppi krää krää (Korpin juusto on crack, mut oikeesti se on Nobel jolla Sillanpäätä huijataan.) Intensiivisin hetki maanantain kertauksesta oli Miran toivoton yritys imaista inhalaattoriaan ennen kuin ryhmä esitti banaalin rakkauden. Yhteisymmärryksellä ’’vapautta’’ ei esitetty, koska se oli paska. Vapautta etsittiin siis uudelleen rytmi-liikehdintä-ääntelyn muodossa. Tulos näytti enemmän mielenterveyden katoamiselta, mutta onhan tosielämän karulta totuudelta poissulkeutuminenkin eräänlaista vapautta. Vapaus on vapaata, vapaampaa on olla vankilassa T: Miro. Porukka jaettiin kahteen ja tulkinnat vapaudesta otettiin uudestaan työn alle. Lopputuloksena Sonni-Sulo, joka ahdisteli (JÄLLEEN) Mika Waltaria superihkun punaisen kankaan läpi ja vähän sen ylikin. Suloa parempaa sonnia ei olekaan, vaikka se olikin Pentti Haanpää ja vain pikku Jeccu. Toinen ryhmä eksyi portaikon pimeässä alinomaan vääriin aiheisiin vaikka piti keskittyä, mutta toistettava mantra ’’JA TAKAISIN STUDIOON’’ piti meidät onneksi kartalla. Ja hienoa jälkeähän tuli. Toinen lopputulos oli Hella Wuolijoen teloitus, jonka toimeen pani vapauden junassa puksuttava Minna Canth pienellä käsiaseella. Koska onhan meillä kaikilla vapaus lopettaa paskat jutut. Ja olla junia. Ja sitten ajaa Hellan yli junalla.
Malla haisteli vielä ennen harkkojen loppua Heidin mansikoita ja triggeröityi niistä. Tämän mainitsin vain siksi, koska Mallan suuttumus mansikoita kohtaan oli hyvin hupaisaa. Harkat ylipäätään olivat hyvin hupaisat, vaikka häröily nousikin paikkapaikoin turhan korkeisiin stratosfääreihin. Nyt nukkumaan lapset, maanantaina nähdään. Bloginvalloittaja Nel$ kiittää ja kumartaa! (Ja vie juustopala-crack-Nobelin mukaansa.)
*
Täs mä viel haluun sanoo Nellalle et kiitos kauheesti et ehotit tätä et kirjotat tän tekstin, mä en ois eile saanu aikaseks ku nukahin mun mantsankirjan päälle avattuani sen ekaa kertaa koko kurssin aikana, ja ainoo mikä pelasti mut itkemiseltä ja ahistuskuolemalta oli mun päivällä saama lahja; Kismet- suklaa mis luki et "Parhaalle kaverille" (kiitos tästä lahjasta kuuluu Johannalle, joka Artun kanssa yhdessä teki musta taas vähän nörtimmän ja vei mun kokeisiinlukuaikaa.)
Kiitos rakas Nels, mä jatkan tästä maanantaina ♥
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti