Kattokaa! Olkaa ylpeitä! Täs mä oon, samana päivänä ku on ollu harkat, ja meinaan kirjottaa blogipostauksen! (Lähinnä koska välttelen mun oikeita vastuita ja yritän pysyy hereillä, taistellen viime yön vähäisten unien aiheuttamaa väsymystä vastaan.)
Tänään meillä oli uusi pallo. Aivan järjetön järkäle, joka pehmeydessään satutti meitä kaikki aenemmän kuin yksikään pallo aikaisemmin. Painovoiman ja voiman & vastavoiman yhteisvaikutuksella tämä kyseinen pyöreäksi luokiteltava esine onnistui lähes reväyttämään käsivarsilihakseni ja aiheuttamaan järjetöntä huutoa teatterisalissa. Tässä pitää tietää, että oon ihan järjettömän jumissa koko mun yläkropasta, ja musikaalitreenit tekee parhaansa että myös mun jalat on ihan piakkoin samassa kunnossa. En tällä hetkellä voi istua ilman että johonkin koskee.
"Tämä on minun metsäni."
"Mikä metsä, me ollaan teatterisalissa.."
Tänään me myös tehtiin rakkautta ja vapautta, Sillanpää pesi pikkuhousuja ja Haanpään piippu oli kadonnut. En löytäny Kiannolle partaa. En myöskään lyönyt Miroa tänään! (Koska oon musikaalitreeneissä ja hyppytunneilla tullu siihen tulokseen että se ei suinkaan oo sietämättömin perheensä jäsen.) Oli oikein mukavat harkat, vaikka ihan out of nowhere alko vaa nukuttaa iha kauhiasti.
Breaking news 1; Yritin tänään tehdä päätöksen kirjailijoista äidinkielen viidennellä kurssilla, jossa siis saamme valita itsellemme kirjailijan, jota esitämme. Opettajani katsoi minua tuskissaan ja pyysi painokkaasti vaihtamaan Leo Tolstoin johonkin "vähemmän tylsään" kirjailijaan, mielellään johonkin näytelmäkirjailijaan. Hän myös painotti voimakkaasti oman suosikkinäytelmäkirjailijansa nimeä, ja oletan, että tulen tämän kyseisen kirjailijan valitsemaan täysin vapaasta tahdostani, koska olen itsenäinen nuori nainen. Nykyään opettajani kuitenkin puhuttelee minua 70% ajasta oikealla nimelläni roolihahmoni Neean sijasta, joten hyväksyn tämän kaiken ja alistun mielelläni hänen tahtoonsa.
Breaking news 2; Yleinen pelkotila kasvaa; Emman elämä on pelkkää pelkotilaa. Vanhojentanssit lähestyvät hiiviskellen, ja vaikka katseet ovatkin lähestulkoon kaikilla nimenomaan jatkoissa, täytyy aina pitää mielessä, että koko pitkä päivä täytyy näyttää nätiltä ja kestää jaloillaan. Olen onneksi tätä treenannut muutama viikko sitten olemalla syömättä vuorokauteen ja silti pysynyt jaloillani. Koen olevani valmis, vaikka en moista olekaan toiste testannut.
Breaking news 3; Kävellessämme bussipysäkkiä kohti saimme todistaa todella vauhdikasta kaahailua, kun erään punaisen auton omistaja mutkitteli hippulat vinkuen ohitsemme Prisman pihalla. Emme olleet aivan varmoja, oliko se epäonnistunut tappoyritys vai kenties vain erittäin omintakeinen ajotyyli. Emme myöskään osaa sanoa, olisimmeko olleet pettyneitä mahdollisesta törmäyksestä. Kuolema on aina hyvä. Kiitos tästä kaahailusta, Ilona.
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti