Tämä on kuudeskymmenesyhdeksäs julkaisu tässä blogissa
Tänään oli hyvä päivä. Kymmenen tunnin (joka tuntui lyhyemmältä ku kuuen tunnin koulupäivä, to be honest) treenien jälkeen oloni on uupunut muttei ollenkaan väsynyt, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä tänään tapahtui ja ei tapahtunut. Koska taidetta tapahtui. Ja häröilyä ei tapahtunut.
Ensimmäisen tunnin aikana säädettiin kaikki kolme ryhmää yhessä ja lämpättiin. Sen jälkeen kolmessa tunnissa meidän ryhmä hoiti itsenäisesti about kymmenen viimesen kohtauksen ohjaussuunnittelua, eli tehtiin pohjat loppuihin kohtauksiin ja damn, että tuli hyviä ideoita (jos Heidi lyttää sen yhen ni joudun ehkä ampumaan jonkun). Kolmessa. Tunnissa. Sama aika, mikä me yleensä ollaan teatterilla koko viikon aikana. Kahet harkat. Ja kymmenen kohtausta. Kaarna on noussut paskasta johonkin parempaan. Emme ole enää se häpeäpilkku-häröilijäporukka. Olemme taas iskussa.
Sen jälkeen sitte tapahtui kuvauksia. Ryhmäkuvat, yhteiskuva ja joku Iso-Kristiinan mainoskuva (?) jota oli sitten joku valokuvaaja kuvaamassa. Ai kauheeta, mutta se oli kuitenki ainoo kohta koko päivässä ku meinasin pyörtyä (oli hiukka ahdas paikka ja hirveen kuuma ja sit piti viel olla ilonen, jessus mikä yhdistelmä), muuten olin harvinaisen hyväntuulinen ja yllättävän kykeneväinen keskittymään (ottaen huomioon että ekan tunnin aikana litkin kirjaimellisesti kuus kuppia kahvia ja illalla vielä yhen Latte Macchiaton), sekä pirteä ja häkellyttävän kovaääninen jopa omasta mielestäni. Ja hengitin, kiitos vielä Heidille ja Joonakselle jatkuvista muistutuksista ja siitä että mun hengittämistä kuulutettiin kaikille ainakin kolme kertaa, olen todella kiitollinen ja sitä rataa :)))))))
Saatiin kuitenki periaatteessa tehtyä läpimeno (?) tai siis että niiku käytii ne kohat loppuun kohtauksesta 14 lähtien, ja sit Heidin kaa kohtauksesta 1 kohtaukseen 11 ja sit viel eriksee kohtaukset 14 ja 15 ku näytettii muille ryhmille et mitä osataan (ja todistimme ettei olla ihan paskoja), joten oikeestaan läpimeno ei kronologisessa järjestyksessä ja niin että kohtaukset 12 ja 13 jäi käymättä, mutta ei se mitään koska ne on sellasia vähän hassuja ja niin. Ei sillä et muistaisin mikä se kohtaus 13 nyt sitte on, se onki ainoo mitä en muista, mut 12 on vaan välkkyviä valoja. Ja muilla ryhmillä homma näytti myöskin hyvältä, siis todella, Zoolaisilla on huippuasenne ja ne on niin COOL, etten kestä. Ja Senga Sengana nyt tietenkin on kerenny jo vetää miljoona läpimenoa ja blaa blaa, totta kai, kuka muka yllätty tästäki :D Mutta niil on pisimmät treenit, vetoamme siihen!! Ja joo kyllä, kaikki muut on saanu jo ehjiä läpimenoja tehtyä paitsi me. Mut siitä ei puhuta.
Taijalla oli tai ei ollut kameraa mukana, en ole varma, mutta hän keskittyi niin suuresti työhönsä äänimiehenä ja osa-aikaisena ohjaajana Nellan kanssa, että kuvia ei tullut. Mutta meillä oli hyvä päivä. Tää oli hirveen kivaa. Oikeesti. Tulin aamulla paikalle sellasella fiiliksellä et "ei oo todellista, en jaksa, mut pakko, ja sit kuitenki tää on ihan hyvä ja kiva juttu" ja lähin illalla sillee "ME OSATAAN WOPWOP tai no ainakaa ei kusta ihan totaalisesti", joten edistystä tapahtui, ohjaajamme ei tarvitse enää kuittailla meille (ja kaikille muille siinä sivussa) 'historiamme paskimmista treeneistä', ja tiedetään et saadaan neljissä treeneissä Kaarna ees jonkunasteiseen kuntoon. Ehkä. Et jos maanantaina käytäis se tänää alotettu läpimeno loppuun ja... ehkä sit keskiviikko, maanantai ja keskiviikko ni niinä kertoina saatais jopa täydet läpimenot tehtyä. Tosin meiän esityksen pitäs kestää puoltoista tuntia ja harkkojen pituus on se fakin puoltoista tuntia, ja siihe ku laskee lämpät ja lavan asettelun ni FUU FUU, mutta kyyyllä se siitä. Joku päivä. Kaks viikkoa ja kaks päivää enskariin. Wopwop.
Hyvää illanjatkoa murmelit,
Pinja
(Tää julkas ittensä näköjään vasta nyt aamulla :'D)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti