Oikein rattoisaa iltaa kaikille
Tällä viikolla (heeetkinen oonko ees kirjottanut maanantaista vai en, hmm... anyways, keskiviikosta eteenpäin nyt kerron) oli tosiaankin viimeset harjotukset tossa keskiviikkona. Tultiin aikasemmin paikalle (ja meitsi oli teatteril eka teatteril vika) koska Zoolla oli ensi-ilta meidän harkkojen päällä (joka meni oikein hienosti, loistavaa duunii miehet ♥). Oli tarkoitus tehdä läpimeno ja viimeset viilaukset, mutta kuten tavallista, homma ei oikein ottanut sujuakseen. Tajuttiin siinä sitten että piirtäjät tietävät omat iskunsa ja näyttelijät omansa (ja melkein muistavatkin), mutta että ei olla ymmärretty että pitäähän meidän tietää muidenkin iskut että saadaan ne sopimaan keskenään. Jotenka istuttiin alas ja kirjoitettiin kaikki ylös. Ylös ja alas, sitähän tämä teatterin tekeminen on. Lisäksi saatiin sovittua muutama uusi juttu Kaarnan kaarnautumisesta, ja mun vaatteita revitään kauniisti lavalla. Ja Sulo ei alkuun oikein osannut repiä reikää.
Tänään sitten oli Fidean porukkaa katsomassa meitä ja syventäviä, ja fiilikset vaihteli kyllä ihan syvästä epätoivosta ja kirjaimellisesti vitutuksesta sekopäiseen nauramiseen ja helpotukseen. Kaikki oli nimittäin ihan levällään (KAIKKI ON NYT IHAN LEVÄLLÄÄN, Heidi tappaa mut maanantaina, jätin kaikki jutut sinne teatterisaliin iha sekasi, toivottavasti kerkeen sinne ekana sillo maanantaina ni saan kaiken laitettua valmiiks :D) enkä löytäny vaatteita ja puolet porukasta oli ihan ulapalla ja asdfghjlöä olin hirveen hermostunu ja stressaantunu ja paiskoin tavaroita. No, se siitä sitten parantu kun alettiin tekemään, tehtiin koko loppu loppuun ja nyt on ihan luottavainen fiilis. Paitsi että rikoin Inkan. Ja seinän. Kohtaus jossa mun pitää huutaa ja työntää Inka seinää päin, mä en työntänyt vaan tyrkkäsin, jolloin Inkan kyynärpää (ei sentään nilkka) osui seinään aika ikävästi. Ei siinä sit, jatkettiin hetken kuluttua. Mutta kun otettiin paperit pois seiniltä, siinä oli sellanen Inkanmuotoinen kolo sitte. Joka paikattiin mustalla teipillä, koska #vainteatterijutut.
Vaatteiten repiminen näyttää varmaankin hyvältä, ottaen huomioon että kun olin siinä iha Pinjana revityissä vaatteissa, Heidi kerkes jo liikuttumaan kun se kävi ajattelemaan sitä, miten se vaikuttaa Kaarnan tarinaan. Eli lopputulos on se että ihmiset itkee kun näkee mut, ja sehän se on mukavaa. Kuinka järkyttävä ilmestys mun pitääkään olla. Olemme taas siinä vaiheessa vuotta että musiikkia tulee kuunneltua aika paljon hermoromahduksen estämiseksi joten. Ihmiset näkee mut ja itkee. Sen voi ajatella silleen hienostikin. Joten Fame. Soi nimittäin päässäni ATM.
"I'm gonna live forever, I'm gonna learn how to fly, I feel it's coming together - people will see me and cry.."
Anyways, eihän se ihan noin kyllä mee :D Ja sitäpaitsi mulla ei ollu lopppuvaiheessa suunnilleen mitään enää päällä, kun hihat oli revitty irti ja paita oli muutenki melkein pelkkää reikää. Mutta eihän se mitään, teatterin vuoksi kestän paljasta pintaa itseltänikin (vaikka yleensä verhoudun mustiin huppareihin), pakkohan se on, uhraudun siis tähän. Yllättävää tosin ettei se ees häiritse niin paljon kun vois kuvitella XD
Fidealaiset oli tosi vaikuttuneen näköisiä. Ollaan ilmeisesti enemmän professional kun mitä ne kuvitteli 8) Ja tunsin taas oloni hirveeks hölöks siellä kun ne kyseli kaikkea ja aina mä olin vastaamassa. Yritin mä kattoo muita sillee;
"PUHUKAA etten oo ainoo joka selittää kaikkea", mut siin vaiheessa kun ne kysy et miten usein meillä on harkkoja, ja luettelin paitsi omat, myös kahden muun ryhmän harkat, oli kyllä todella huvittavaa kattoa ihmisten ilmeitä. Like, 'miten sä voit muistaa noi?' No johtuisko siitä että olin tetissä kaks viikkoa ja muistan kaikki siltä ajalta? Ja sitte muutenki tiien kaikkien esitysajat sun muut KOSKA merkitsen ne muistiin! Oon nimittäi huomannu että jos tässä vaiheessa a) kysyt aikatauluista tai b) et kysy ja teet jotain väärin, kaikki facepalmaa ja sanoo et ne on sovittu aikoja sitten ja et pitäis keskittyy enemmän. Joten kirjoitan kaiken ylös. Ne jotka koskee mua, koska en haluu kysellä niistä jälkeenpäin, mutta myös muiden että voin tarvittaessa pelastaa ihmisiä :'D Koska näin se nyt vaan toimii. Sama juttu käsiksen kanssa, mulla on omat iskut mutta myös ainaki suurin osa muiden iskuista merkittynä, että tiien mitä tapahtuu ja että voin auttaa ja muistuttaa.
Elikkä päivän saldo on yksi rikkoutunut kyynärpää, loppukohtauksien varmistukset, reikä seinässä, hämmästyneitä ja vaikuttuneita Fidealaisia ja ohjaaja, joka lähti maalle tekemään juttuja siemenille. Ja Laulujumala Parkkisen kauniin äänen käheys siitinpölyallergian takia. Ja ja ja ja alastomuuttakin. Aika paljon kaikenlaista. Nähkäämme siis ensi kerran maanantaina (jolloin läpimeno ensin ja sitten enskari kello 17), ciao :*
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti