keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Valtaa, vastenmielisyyttä ja AAH

Iltaa hyvät ihmiset, ja tervetuloa jälleen kerran sivistyneen taiteen pariin

 Tänään harkat tuntuivat pitkiltä. Tai siis riittäviltä. Kerrankin! Saatiin tehtyä paljon juttuja ja asioita (miks musta tuntuu että alotan tosi monen postauksen kertomalla, että ollaan tehty juttuja ja asioita...) ja päästiin taas kerran pari kohtausta eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti (??!!) etenemme, ja vaikka tehtiinki vaan kohtaukset 9 ja 11 (puoliksi), tuntu et saatiin kauheesti kaikkea tehtyä käytännössä.

Ensinnäkin piirtäjät sai sommittelut valmiiks, joten tiietään tarkalleen, mitä lavalle piirretään kohtauksien aikana, milloin siirrytään toiselle puolelle lavaa ja miten kuvat on aseteltu seinille. Piirtäjät olikin reippaina ihmisinä olleet jo ennen muita tekemässä duunia, ja näin ollen päästiin alottamaan tosi hyvin. 

Saatiin lavasteet valmiiks ja alotettiin lämppäämään, oikeestaan muutamaa minuuttia ennen treenien varsinaista alkua, joten kävikin ekaa kertaa niin, että me suorastaan ootettiin Heidiä, kaikki omilla paikoillaan ja valmiina tekemään. Ja tän päivän lämppä oli muuten jostain syystä ihan huikeen hauska, en oikein käsitä että miks. (Siihen sisälty motivoiva, erittäin jees musiikki, hölkkää, yllätyskyykkyjä, punnerruksia ja kärrynpyöriä sekä kuperkeikkoja. Tämä sama paketti koululiikunnassa olis yhtä kuin kuolema. Nyt olin ihan tyytyväisenä hymyillen juoksemassa ja tekemässä kärrynpyöriä :D) Sen jälkeen tehtiin muutama keskittymisharjotus ja mentiin paikoillemme tosiaankin oottelemaan Heidiä.

Käytiin kohtausta 9 uudestaan, koska nyt Inka oli paikalla ja tehtiin sitä. Siinä sitte kävi sellanen hassu juttu nro 1, että vuorosanojen osaaminen oli vähän hataraa ja Heidi ilmotti että meillä oli kymmenen minuuttia aikaa osata ne. Mulla ei siinä kohtaa ollu juurikaan vuorosanoja (ja duh mähän oon osannu mun vuorosanat sanasta sanaan ja takaperinki ihan tammikuusta lähtien... aprillia, tosiasiassa opin ne jossain hiihtoloman aikana lopullisesti, ja muistan ne toki, mutta en täysin sanasta sanaan mikä on ääreisketuttavaa ja häiritsevää, terveisin osa-aikainen perfektionisti) joten autoin meidän machoamme Suloa siirtämään penkkejä jotta niitä piirustuksia saatiin liimailtua seinille. Tämän jälkeen jatkettiin, ja aika nopeesti koko ryhmä deletoitiin salista että Inka ja Miro sai tehtyä hankalan pussauskohtauksen rauhassa (JA SE NÄYTTÄÄ SIKAHYVÄLTÄ, oikeesti, ah, täydellinen, hyvä tyypit ♥) ja siihen meni mitä, öö, ehkä kymmenen-viistoista minuuttia. Söin croissantin (tärkeää informaatiota).

Seuraavaksi siirryttiin kohtaukseen 11, johon työnnettiin piirtäjät mukaan. Mä en oo aikoihi  taas nauranu näin paljon, herraisä, me tarvitaan JEESUSTA, en kestä XD Elikkä Pekko siinä kertoo siitä, miltä sen mielestä Anttosen ja Kaarnan puuhat tuntuivat, ja piirtäjät menee sitten sillee ovelasti komppaamaan sitä. Ensi Pekko sanoo että;
"Se on kiihottavaa." Johon piirtäjät reagoi seinän vierestä sellasella todella hämärällä orgasmi-äänellä, silleen erittäin tasokkaasti OIH. Sitte se jatkuu nii että Emma ja Sulo menee Pekon molemmille puolille, toistaa jokaisen tummennetun sanan syyttävästi ja astuu aina vähän lähemmäksi Pekkoa (olen tosin pahoillani, koska mun käsis jäi teatterille kun kiireessä poistuin, enkä muista sanatarkasti Pekon vuorosanoja).
"Mullahan on tässä valtaa. Mä voisin antaa teille Anttosesta niin vastenmielisen kuvan ku haluun. Ja samalla te pääsisitte tirkistelemään, mitä Kaarnalle tehtiin (tähän kohtaan piirtäjät kumartuu ihan Pekon korvan juureen molemmilta puolilta ja kuiskaa aaah...)."

Tämä oli erittäin kaunis kerta taas, kiitoksia sairaalle ohjaajalle Heidille, ehkä vielä astetta sairaammalle ja estottomalle stuntmies-apuohjaajalle Joonakselle ja Sulolle, joka sääti jotain ja oli jälleen kerran aivan pihalla. Ja lisäks Sulo myös hengitti niin tosissaan, et se alko huojua (näyttäen siltä et pyörtyy kohta), johon joku tokais että;
"Huipulla tuulee."

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopetamme, nähdään viikon päästä pääsiäsiloman jälkeen,
Pinja

*various sex noises*

Pekko ja Maisa

'Aah'in voi melkein kuulla kuvasta

Ja tässä meidän sommittelumme ja piirustuksemme

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti