Heipä hei, täällä kirjoittelee blogin toinen hiljainen mutta näkyvä osapuoli eli Taija thö kuvaaja. Mua ei hirveesti näy kuvissakaan kun olen aina itse siellä linssin takana. Olen siis vastannut blogin kuvallisesta puolesta, ja tämä postaus tulee olemaan ensimmäiseni että viimeiseni blogin historiassa. Nyt on tullut minun aikani poistua teatteripiireistä, tosin eihän niistä piireistä poistuta vaan ne kadonneet sielut siirtyy sieltä salin puolelta katsomoon. En tule siis jatkamaan tässä maailman parhaassa teatteriryhmässä enää joululomalta palatessa. Sydäntä raastava päätös, mutta for the sake of my own mental health se on tehtävä. Tosin pysyviä muutoksia tulee jäämään, kuten sieluttomuus ja traumaattiset muistot (thanks Heidi). En päästä teistä koskaan irti, väkipakolla tunkeudun joskus harkkoihin ja pysyn menossa mukana katsoen esitykset sekä hengaten teidän kanssa. Ette siis pääsekkään musta eroon, haha. Alempana tosi simppeli mutta niin paljon ihania muistoja sisältävä video, jossa taustalla soi neljä eri biisiä josta mulle tulee aina mieleen teatteri ja sen upee yhteisöllisyys, ystävät ja nauru. Okei.. olisko tää vuodatus nyt tässä.
Taija kuittaa. Kiitokset kaikille näistä vuosista, te ootte ja tuutte aina olemaan mulle kuin toinen perhe ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti