Hyvää sunnuntaita (maanatai kylläkin taitaa jo sarastaa). Tänään sarjakuvien päähenkilö on sivummalla, ja näyttäytyy vasta seuraavissa osissa. On nimittäin aika pureutua vuoteen 2014-2015, etenkin kevääseen 2015, kun ihana rakas taiteilijamme Nels sai kokea vääryyksiä. Nels purkaa nyt aggressioita tämän Tanssiteatteri Williwision Lumikuningatar- näytelmän kautta. Näytelmä nähtiin Teatriksessa, ja siellä kehitettiin tätä crossoveria, joka nyt sitten hiottiin loppuun niin, että meikä kirjotti näytelmän synopsiksen uusiks ja Nels kuvitti sen. Synopsista en tunge tänne koska se on basically tossa sarjiksessa.
Näin tänään Nellaa pitkästä aikaa. Liian pitkästä aikaa. Istuttiin kahvilassa ja puhuttiin (ja yks wild Ilona ilmesty myöski paikalle koska sanottii sen nimi, yllätyittekö, minä en.) Ja muistin miten onnekas oon. Sitä ei aina arvosta ystävyyttä tarpeeks. Sitä ei aina muista olla ystävä, eikä kertoa että miten kiitollinen on ystävyydestä. Tänään toveri Nels sai mut ensinnäkin puhumaan hyvin avoimesti kaikenlaisesta, mutta myös nauramaan kovempaa kuin koko kesänä. Sydämeni pohjasta ja äänekkäästi. Mä oon ihan äärettömän onnellinen siitä, että mulla on Nellan kaltanen ystävä, jonka kanssa on poikkeuksetta ihan helvetin hauskaa, mutta jonka kanssa puhutaan poikkeuksetta myöskin vakavista asioista. Also meiän ystävyys on sitä tasoa et saatetaan olla näkemättä ja juttelematta kunnolla monta kuukautta ja sit ku nähään ni mikään ei oo muuttunu.
Nella on suloinen sidekick, jonka rajaton hauskuus perustuu lyhyisiin, nerokkaisiin heittoihin keskellä keskustelua. Nella on herkkä ihana murunen, ja koska ollaa molemmat rikkinäisiä pikku paskoja, ollaan unelmatiimi PiNels, Ninja, KuntoSalmi tai miksi ikinä meitä haluuttekaan kutsua. Meistä pitää tietää se, että nauretaan omille ja toistemme ongelmille räkänaurua, koska ei haluta/osata itkeä, peitetään heikkoutemme vahvuuksillamme ja pidetään toisistamme huolta. Nella vahtii että Kuntola hengittää ja Kuntola vahtii ettei kukaan lyttää Nellaa tai enää ikinä koskaan laita Nellaa videotykin taakse kärsimään.
Mähän oon tunnetusti nainen joka ei pidä itsestään huolta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa se, että joku käskyttää mua tai sanoo ilkeesti, mä en haluu mitään pahaa kellekään, rakastan ihmisiä, rakastan rauhaa ja välttelen konflikteja. En ikinä satuttais ketään tahallani. Mut jos joku ees yrittää kohdella Nelsiä huonosti ni mun inner bitch astuu esiin ja tekee jotain asialle. Nels on mun sweet little cinnamon roll ja sen lahjakkuutta, ihanuutta ja kauneutta ei kukaan saa tulla kyseenalaistamaan. Piste.
Ollaan oltu Nellan kaa ystäviä mun ekasta teatterivuodesta lähtien, ekasta yöteatterista lähtien. Me ollaan tehty äärimmäisen paljon hazus juttuja. KLC (Kurvikkaiden Leidien Clubi), Harlem Shake, miitit, Helsinginreissu, Nuori Näyttämö, musiikkivideo, Teatris. Pidetään toisemme miehinä. Kasassa. Ollaan ootettu viis vuotta et päästään samaan teatteriryhmään ja nyt se toteutuu. Nella on ystävä joka tekee mut onnelliseks olemassaolollaan, ja sen takia mä pidän huolen että kukaan ei tee Nellasta onnetonta. Parhaani mukaan, koska ihminen ei voi koskaan omistaa toista ihmistä eikä suojella toista kaikelta. Mut jos mun on mahdollista asiaan vaikuttaa niin kukaan ei satuta Nellaa.
Näin tänään Nellaa pitkästä aikaa. Liian pitkästä aikaa. Istuttiin kahvilassa ja puhuttiin (ja yks wild Ilona ilmesty myöski paikalle koska sanottii sen nimi, yllätyittekö, minä en.) Ja muistin miten onnekas oon. Sitä ei aina arvosta ystävyyttä tarpeeks. Sitä ei aina muista olla ystävä, eikä kertoa että miten kiitollinen on ystävyydestä. Tänään toveri Nels sai mut ensinnäkin puhumaan hyvin avoimesti kaikenlaisesta, mutta myös nauramaan kovempaa kuin koko kesänä. Sydämeni pohjasta ja äänekkäästi. Mä oon ihan äärettömän onnellinen siitä, että mulla on Nellan kaltanen ystävä, jonka kanssa on poikkeuksetta ihan helvetin hauskaa, mutta jonka kanssa puhutaan poikkeuksetta myöskin vakavista asioista. Also meiän ystävyys on sitä tasoa et saatetaan olla näkemättä ja juttelematta kunnolla monta kuukautta ja sit ku nähään ni mikään ei oo muuttunu.
Nella on suloinen sidekick, jonka rajaton hauskuus perustuu lyhyisiin, nerokkaisiin heittoihin keskellä keskustelua. Nella on herkkä ihana murunen, ja koska ollaa molemmat rikkinäisiä pikku paskoja, ollaan unelmatiimi PiNels, Ninja, KuntoSalmi tai miksi ikinä meitä haluuttekaan kutsua. Meistä pitää tietää se, että nauretaan omille ja toistemme ongelmille räkänaurua, koska ei haluta/osata itkeä, peitetään heikkoutemme vahvuuksillamme ja pidetään toisistamme huolta. Nella vahtii että Kuntola hengittää ja Kuntola vahtii ettei kukaan lyttää Nellaa tai enää ikinä koskaan laita Nellaa videotykin taakse kärsimään.
Mähän oon tunnetusti nainen joka ei pidä itsestään huolta. Mua ei vois vähempää kiinnostaa se, että joku käskyttää mua tai sanoo ilkeesti, mä en haluu mitään pahaa kellekään, rakastan ihmisiä, rakastan rauhaa ja välttelen konflikteja. En ikinä satuttais ketään tahallani. Mut jos joku ees yrittää kohdella Nelsiä huonosti ni mun inner bitch astuu esiin ja tekee jotain asialle. Nels on mun sweet little cinnamon roll ja sen lahjakkuutta, ihanuutta ja kauneutta ei kukaan saa tulla kyseenalaistamaan. Piste.
Ollaan oltu Nellan kaa ystäviä mun ekasta teatterivuodesta lähtien, ekasta yöteatterista lähtien. Me ollaan tehty äärimmäisen paljon hazus juttuja. KLC (Kurvikkaiden Leidien Clubi), Harlem Shake, miitit, Helsinginreissu, Nuori Näyttämö, musiikkivideo, Teatris. Pidetään toisemme miehinä. Kasassa. Ollaan ootettu viis vuotta et päästään samaan teatteriryhmään ja nyt se toteutuu. Nella on ystävä joka tekee mut onnelliseks olemassaolollaan, ja sen takia mä pidän huolen että kukaan ei tee Nellasta onnetonta. Parhaani mukaan, koska ihminen ei voi koskaan omistaa toista ihmistä eikä suojella toista kaikelta. Mut jos mun on mahdollista asiaan vaikuttaa niin kukaan ei satuta Nellaa.
"Se että sanoo jollekkin, että oot teatterilainen, eli selviit sosiaalisista tilanteista helvetin hyvin, on sama ku sanois et ahaa, harrastat ratsastusta, mene ja kesytä toi villisonni", terveisin erittäin triggeröitynyt Nels.
Ja nyt illan sarjakuvaan;
ACTUAL CANON LINE FROM LUMIKUNINGATAR
"Entäs me, mikä meidän roolimme on?"
"No, nukkukaa vaikka tuolla nurkassa."
Pinja
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti