keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Yksi yhteen ja yksi kolmen puolesta - vai miten se menee?

Aloitin postauksen Sulon hyveellä suomikielellä koska koko harkkakerta oli aika hyvää suomikieltä. 

"Jesteet!" (Jesse-nesteet)
"Misteet?" (Miro-nesteet?)
"Tääl teen."

Alotin taktisesti rikkomalla Nellan, mikä ei ollu tarkotus mutku sillä murusella on huomenna synttärit ja mä kirjotin sille muutaman rivin ja valitsin pari biisiä niihi riveihin ja se hajos. Sit söin puuroni vikisemättä ja kävin uhkarohkeella reissulla yläkerrassa.

"Rakkaus, raiskaus ja raskaus kuulostaa samalta."
"Mut järjestys on et raiskaus, raskaus ja rakkaus."
"Miten nii?"
"Noku eka tulee raiskaus sit raskaus ja sit pakosti rakkaus."
T. Sulo

Ilona yritti ettiä pallon vaikka piti laulaa Nellalle. Me Ellan kaa pysäytettii Ilona ja Heidi veti perverssejä johtopäätöksiä, joiden mukaan Kianto yrittää lisääntyä Linnakosken kanssa, vaikka oikeesti kyse oli estämisestä ja platonisesta läheisyydestä (Ilona haluis jutella Platonin kanssa mut Platon häkeltyis varmaa liikaa koska Ilona) ja no, sit laulettii Nellalle ja se piti herkän ja koskettavan puheen. Heidin mielestä saksa kuulostaa kalkkunaiselta.

"Olkaa skitsofrenisiä tippalehmiä."
"Tippaleipiä?"
"No vaikka sit skitsofreenisiä tippaleipiä, jotka ammuu."
"Ne luulee et ne on lehmiä!!"

Juotiin kahvia ja juteltiin sivistyneesti dramaturgiasta ja vakavista asioista. Heidi syytti meitä siitä et se kirjotti jokasen paskan jutun jonka joku sattu sanomaan, ylös, ja sit kehtas viel väittää et paperilla ei oo mitää järkevää, vaik siel oli ainaki kolme juttuu mitkä on oikeesti fiksuja ja vakavia. Istuttiin ringissä ja huutonaurettiin koska no kaikki. Miro teki Jessen märäksi. Ilona luuli et bondaaminen on jotenkin seksuaalista. Sulosta tehtiin egyptiläinen joka vainoaa kaikkia unissa. Peilisoluista tuli Bailey's-olut (kuulostaa ällöttävältä.) Heidi kertoi poikansa päivällispöytäkertomuksia.

"Suomen ensimmäinen sana oli emä."
"TIN!"
"Sun villakoirasi nimi oli emä-tin-tin-tin..."

Edistyttiin toisin sanoen huimasti, ja tämä ei ole paskapuhetta (puskapahetta!!!) vaan totisinta totta. Ja nyt minulla on eräs pakollinen meno (mekollinen pano!!!!) ja menen tekemään yo- lukusuunnitelmaa koska vaikka asia syvästi minua kammottaa ja siksi olen huomannut itsessäni välttämisorientaatioon vivahtavia piirteitä, minun täytyy miellyttää ihanaa opettajaani (tämä ei ollu sarkasmia, Maarit for life) ja tehdä suunnitelmia. Kirjoituksiin on muuten 98 päivää.

Pinja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti