Ollaan liekeissä ja Miro on mun lempipoika

All hail Miro Mänttäri, mies joka lähti ilman mitään syytä hakemaan mulle kaupasta suklaata kun pyysin nätisti. Anteeksi noin kolme ja puoli sekuntia kestänyt ankaruuteni Sulo Rahman, minun ei ollut tarkoitus olla natsinainen mutta kun en oikein osaa ajaa elämääni :D

Tänäänkään siis Heidi ei ollut paikalla, mutta Ilona oli (mutta se ei vaikuttanut asiaan millään tavalla koska siitä huolimatta me muut tehtiin ohjausjuttuja koska Heidi halusi niin.) Mähän olen tänään tosiaan saattanut koeviikon kunniakkaasti päätökseen tekemällä filosofian kokeen (josta mun ainoot fiilikset on että mitähän vittua mutta eiköhän se läpi mene) ja ollut about kello seitsemään asti äärimmäisen hyperaktiivisen iloinen ja suorastaan en ees tiie, omituisen euforinen. En tiie johtuks toi vaan siitä et katoin Pysäkin ekaa kertaa kuvattuna ja itketti ja tuli iloinen ikävä musiikkiteatteria ja niitä biisejä ja sit yhtäkkiä tuli sellane toiveikkuus ja näin poispäin mutta tuntui hyvältä (kello 19 jälkeenki tuntu tavallaa melkei hyvältä mut euforia katos asteittain mikä oli vähän sääli.) 

Kun Heidi ei ole paikalla, pistetään Estradi maan tasalle. Saattaa olla että yksi keitto leimahti liekkeihin mikrossa, jonka jälkeen myös roskis osoitti palamiskykyään tasokkaasti, kun liekkejä yritettiin sammuttaa. Tämä episodi sattui viiden maissa aulassa, kun paikalla oli tasan Carita ja minä ja keitto, joka oli Caritan. Hyvin hyvää liekkiä ja savun hajua. Carita oli niinsanotusti liekeissä ja keittokin kävi aika kuumana.

Harkoissa sitte alotettiin samoilla lämppäjuttusilla ku viimeeksi, pallolämppä ja eeppinen kivi-paperi-sakset jossa Elsa oli alkuun pihalla kuin, no, Elsa, minkä ansiosta voitin ennätyksellisen helposti. Ilona taas tuli pohjattoman surulliseksi siitä että ei saanutkaan enää leikkiä sen jälkeen kun oli voittanut (toki me ilmotettiin välittömästi tälle tunteelliselle ihmisraukalle että se saa ihan ehdottomasti leikkiä jos se haluaa.)

Sitte tehtiin uusia sääntöjä swishbangboingiin. Klassinen bang vaihtui "fyttaniin", jossa kirjailija rypistää tekstinsä ja paiskaa sen toista päin huudahtaen samalla "vittu" ruotsiksi, ja siitä leikki jatkuu eteenpäin. Toinen uusi sääntö oli "alkoholinkieltolaki" tai vaihtoehtoisesti "ryyppy" eli kun yksi päättää ottaa ryypyn ja sammua, vuoro hyppää kahden henkilön yli. Kolmas uusi sääntö oli "Kiveksis ali!" jossa yksi huutaa "Aleksis Kivi" ja huitoo käsillään ottaen kontaktia johonkuhun toiseen, joka vastaa "Kiveksis ali" ja nämä kaksi vaihtavat paikkaa niin että jälkimmäinen henkilö sujauttaa itsensä ensimmäisen henkilön kiveksien ali.

Lämppäämisen jälkeen siirryttiin tekemään peiliharjoitusta (mun kirjotustaidot kukoistaa taas, saatanan piliharjoitus :D) jossa keskittyminen toimi ja oli herkkää ja mukavaa. Kirjailijana oli jotenki vakavampaa ja tiedosti enemmän mitä teki, tää tais olla aika yleinen mielipide. Itehän rupesin vahingossa tekemään miimisesti Kiannon elämäkertaa mutta no siis. Seuraava harjoitus oli kaunis nonsense-tekstin synnyttäminen josta syntyki sitte ihan todellisia helmiä, joista noin 70% pystyisin allekirjottamaan omaan elämääni peilaten (kertoo vissii jotai mun ajatusmaailmasta.) Viimesin harjotus mikä kerettiin tekemään, tapahtu mun natsiohjauksen alla (mä oon niin huono puhumaan kovaa ja kun puhun kovaa ja annan ohjeita, tuntuu pahalta), ja siinä näitä tekstejä luettiin ääneen eri tunnetiloissa.

Huomasin siinä sitte ku olin sanonu kaikki tunnetilat ja miettiny ne oikei tarkkaa et mitkä ei ois ihan perus ja mitä ois haastavaa tehä, että perhana mähän valitsin vaan ne tunteet mitkä mun elämässä on kaikista vahvoilla. Tänks, alitajunta. Sit kans katottiin statuksilla puheenvuoron vaihtamista, ja kaikki muut hankki sen suunnilleen huutamalla mutta aivan helvetin suureksi yllätykseksi yks Ilona vaan jotenki otti statuksensa halailemalla ja puhumalla kauniisti (yllätyittekö taaskaan, koska minä en..) ja näin eiköhän tämä pikkuhiljaa ollut tässä.

Emma on sitä mieltä että mä oon vähä ku meri; syvä, ehkä tyyni pinnalta mut kun se myrsky kerran puhkee ni sillon kuolee ihmisiä, ja osittain saastunut (johon hän vielä lisäs että se johtuu siitä ku ihmiset ei oo osannu käsitellä mua mut se ei oo totta mä en ite osaa käsitellä itteäni, ihmiset on ihania mä oon vaan typerä möykky.) Musta tuntu päivällä niin hyvältä et nyt on vaa vähä.. No. Sellane. Tyhjiö, tyhmä tyylitön tyhjiö. Toi oli omituinen tollane stressinvapautumisreaktio varmaanki näin koeviikon jälkeen toi euforia :D

Hyveksiä kiveksiä ja öitä (mä meen nyt tutkimaan siirappisia kuvia Manesta)

Pinja

Herra Kianto... Enhän minä ole mikään johtaja. Ei minusta ikinä tule olemaan sellaiseen. Mutta mihin minusta muka on, herra Kianto? Ei yhtään mihinkään.