Eepillinen postaus ja itken ilosta sekä ikävästä

Hyvää iltaa

En saanut aikaiseksi tämän pidempää tekstiä, mutta onneksi muuta materiaalia on niin paljon, että se kompensoi saamattomuuttani. Eilen ja toissapäivänä vietimme aikaamme Lappeenrannan kaupungintalolla syysjuhlan merkeissä, ja meininki oli todellakin aivan yhtä eepillistä (niin kuin eeppistä mutta vielä eeppisempää) kuin aina ennenkin.

Ensinnäkin, me saatiin jälleen kosketella Mallaa ja Annia. Viime kerrasta on liikaa aikaa. Ja out of context tämä kuulostaa varsin väärältä ja häiriintyneeltä, mutta niin taitaa kuulostaa kaikki, mikä nyt sisältyy teatteriin. Toiseksi, perinteet olivat kohdillaan. Piparitaikina pysyi kuviossa. En osaa sanoa mitään. En tiedä mitä sanoa. Hyvä on, minä yritän.

Perjantaina (13. päivä, lol) oli kenraaliharkat. Kaikki sujui oikeestaan tosi hyvin näin jälkeenpäin ajatellen, mutta olin aivan totaalisessa ahdistuksessa koko sen viis tuntia minkä siellä vietin. Kaikki vaikutti tosi kaoottiselta, ihmiset keräänty ympärille ja kyseli juttuja joista vain minulla oli tieto (tai vielä pahempaa, joista en tiennyt mitään, enkä siis osannut vastata = ahdistuuuuus) ja oli vielä auki että mitkä on meiän tarkat iskut. Toisin sanoen olin koko perjantai-illan ajan hyperaktiivisessa tilassa, sataprosenttisen skarppina jokaisesta iskujen muutoksista ja lisäks ahdistunut koska mun piti olla lukemassa psykan kokeeseen (pitäis vissii olla nytteki mutta noh en voi jättää blogitekstiä tekemättä). Hyvin se silti meni.

Lauantaina oli esitykset, ja juteltiin aamulla sivistyneesti siitä, miten Miro on miehistynyt vuosien varrella (oikeastaan kesän aikana) ja Heidi sanoi, että blogiin ei saa laittaa sitä kohtaa, missä se sano yhen jutun Miron kasvamisesta, ni mä nyt sit en laita sitä tänne, vaikka tiien että nyt kaikki kuvittelee sen olevan vielä pahempaa kuin mitä se oikeesti oli, mutta ohjaajan sana on laki. Lisäks mun mielentila oli huomattavasti rauhallisempi, eikä kustu oikeestaan mitään siinä esityksessä. Keijulta lähti siivet mutta se oli varmaanki ainoo juttu mikä meni hassusti koko esityksessä :D

NONIIN. Nyt on tullut aika julkaista virallinen linkkilistaus, jossa on neljä videota jotka saavat sinut hyvälle tuulelle for sure, ja myöskin miettimään miten paljon olet missannut jos et harrasta teatteria (tai vaihtoehtoisesti ikävöimään teatterilaisia, vaikka olisit tavannut heidät eilen koska tuo kolmas video on mitä on ja se tekee hyvää sydämelle ja sielulle). Olkaapa hyvet;

Ensimmäinen video on Taijan MyDay vuodelta 2013 (nyt se on todellakin jopa nähtävissä kaikille tän linkin kautta, viimeeksi munasin sen linkkaamisen totaalisesti)

Toinen video on Taijan mai dei eiliseltä (we have grown up but we are still pretty fucked up)

Kolmas video on Tamsin ja Saaran toteuttama erittäin kaunis video (aiheutti mulle ja Ellalle "hyvällä tavalla ikävä teitä kaikkia vaikka eilen just nähtiin"- tunteen)

Neljäs video on nimeltään dem crazy kidz (eräänlainen musiikkivideo menneisyydestä jonka tein joskus reilu vuosi sitten ja jota en kai oo julkassu ikinä täällä)

"Mulla on meikit ja tolla on taitoa!"

Mane päästi sisäisen eläimensä jälleen valloilleen

Helvetin hieno tilannekuva (in which Sulo näyttää olevan erittäin done moiseen epäsyventävään toimintaan ja Saara taas on kauhuissaan kun on kehdannutkin olla noin epäsivistynyt. Miro vain hassuna poikana on valmiina nauramaan vahingoniloisesti.