"...en nyt vaa muista et mistä", terveisin Emma.
Mä en nyt tällä viikolla oo kirjottanu tänne. Johtuu siitä et kuluneen seittemän päivän aikana oon nukkunu vähemmän ku yleensä (valvonu kaks vuorokautta, nukkunu kahtena yönä kolme tuntia ja loppuina vaihtelevasti 4-7h) ja mulla on edelleen ne saatanan esseet kirjottamatta. Nyt ne on kaikki myöhässä. Plus tiivistelmä. Ja tulevat kokeet (psyka ja hissa) joihi en oo ehtiny ees alottaa lukemista koska oon ollu lapsenvahtina ja ihastellu meiän koiranpentua ja pitäny vaikuttavaa puhetta kattomatta leffaa mikä piti kattoa, hankkimatta taustatietoja tai valmistautumatta lainkaan. Huhuhuh. Niin paljon.
Maanantaina meil tosiaan oli demot, jotka meni itseasiassa tosi hyvin. En mä oikei tiie mihi mun chillauskyky on kadonnu mut huolimatta hermostuneisuudesta ja siitä et en oikei tienny mitä teen lavalla, onnistuin kuiteki olemaan kasassa ja vähän näytteleenki. Joku ongelma mul nyt kuitenki on, ehkä väsymys, ehkä stressi, ehkä molemmat (auttakaa saatana lukiodiplomin esityksii pari viikkoo itken vittu.) No, en anna asian häiritä.
Keskiviikkona en oikei ollu hereillä ku olin just sen edeltävän yön viettäny innovoimassa markkinointia Imatran kaupungille (long story short, mun iskän serkku vaa randomly pyys mut messii ja istuin sit korkeakoululaisten, Leevin ja Laurin kaa koko yön ahertamassa markkinoinnin, kylpylän, ilmasten ruokien ja aivan vitun kalliin viinin äärellä, vittu kuka maksaa 8,20€ lasillisesta hotellin baarissa, mitä on tämä kuluttajalle epäystävällinen riisto) ja siksi siis olin hyvin väsynyt. Lessillä oli tissit. Sen muistan. Sit muistan kans et nukahin lattialle ja ku heräsin, tyylii kaikki oli lähteny himaa herättämättä mua, paitsi Emma. Kiitti veljet.
Eilen ja tänään sitte hengailua kaupungintalolla, jossa järjetön shitload lapsia ja suurta kilpailuhenkeä. Itse syysjuhlasta tulee mainita sen verran että itken Saaran ihanalle kauniille äänelle (ja oon onnellinen sen ilmalla täytettävästä ilmalaivasta), tunnistin puu eela hellan biisien joukosta ja paidaton peura sai ison fanilauman. Lessi ja Emma haluavat lisätä että Afrikkakohta oli ainoo missä näytettii eläimiä eikä ihmisiä, ja kummastelevat moista rasismia. He myös pohtivat ihmissuhteidensa alkavan venäläisen naisen hiplatessa tuntosarviaan. Tai jotain.
Mä vahdin ihastuttavia pikku hirviöitä, pikkucowboyjengiä (joiden nimet oli ehkä Oliver, Siiri, Saana, Sandra ja Martta, oon niin ylpee et opin tunnistaa ne) ja ne itseasiassa vaikutti melkein tykkäävän musta (mikä hämmentää mua koska mun lähtökohtana on aina et musta ei tykätä ja sit yllätyn jos tykätäänki ebin) ja kyseli et kai jään niiden kaa ja kai tuun huomennaki ja näin poispäin. Arpojen myymisessä oli kyse elämästä ja kuolemasta.
Heidin mielestä Samuli on outo, Heidi puhui jättiläismäisestä jostakin mikä työnnettiin johonkin, ja Heidi halusi väkisin mennä katsomaan kun nakupeura oli liekeissä lavalla. Ihan hyvä viikonloppu Heidilläkin siis.
Hyvää hyvästiä hyvät ihmiset, minä menen saamaan juttuja aikaiseksi (tällä kertaa oikeesti)
Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti