Joulubonus 2/3 ~ Hömppää ja hedelmällisyyttä

Uusivuosi. Niin paljon muuttuu vuodessa, että se melkein sattuu. Muutos voi olla niin raju ja nopea, että se raapaisee mukaansa myös ihmisen pinnasta jotain. Tai sitten muutos on hitaampi, jolloin se pureutuu syvälle ihmisen sisimpään. Mä en tiedä kumpi sattuu enemmän.

Muutoksessa on toisaalta puolensa. Se kohta, mikä on revitty irti ja kappaleiksi, saattaakin muokkautua ihan yhtä hyväksi, kuin se alkuperäinenkin. Erilaiseksi, joo, mutta myös yhtä hyväksi. Joskus muutos tapahtuu parempaan suuntaan, joskus muutos ei satu ollenkaan. Maailma kuitenkin tuppaa olemaan vähän sellainen, että kivuliaat muutokset huonompaan suuntaan ovat täysin odotettavissa. Eivätkä vain kerran, vaan useita kertoja elämän aikana.

Muutos on välttämätöntä, niin sanottiin ilmaisutaidon ryhmän itsenäisyysjuhlaesityksessä. Muuttuminen on muuttumista, eikä kukaan ole voinut käsikirjoittaa elämäänsä valmiiksi. Se on ihan totta. Mä tiedän, koska oon just niitä ihmisiä, jotka on yrittäneet. Mulla oli tossa syksyllä pari viikkoa sellainen kalenteri, jossa jokaiselle päivälle oli aikataulut tyylillä ”19.33 vaihtamaan vaatteet, 19.36 ulos ovesta lenkille, 20.29 takaisin ja 20.30 suihku” mutta se oli niin ahdistavaa ja hektistä että jopa minä, täysin omalle parhaalleni sokea idiootti, ymmärsin että en pysty noudattamaan niitä ihan noin tarkasti.

Meillä teatterillakin asiat on muuttunu vuosien varrella ihan jatkuvasti, ja muuttuu edelleenkin (tänään sarjassamme 'kuinka rakennella aasinsiltoja syvällisen pohdiskelun ja teatterin välille'). En ees osaa kuvitella teatteria ilman että mikään muuttuisi. Siellä muuttuu kaikki, ja koko ajan. Ihmiset vaihtuu (toki sit on meitä jotka ei lähde kulumallakaan, mutta jokin meissäkin muuttuu), mielialat vaihtuu (ANTEEKS VITUN MITÄ SENKIN awwww älä nyt, oot ihana), näytelmät vaihtuu (siitä ei puhuta, vähän niinku, mitä KAARNA OOTKO SE SÄ), roolit vaihtuu (paitsi että jokaisesta roolista jää aina ne tietyt repliikit ikuisiksi ajoiksi päähän), vuodet vaihtuu (vai vaihtuuko keh keh entä jos tää ei ookkaan todellista ja eletään vaan yhtä samaa vuotta siinä luulossa että vuosi vaihtuu?) Ei teatteri oo teatteri jos koko ajan ei oo jotain sähläystä muutoksien kanssa, oli se sitten ryhmän muuttuminen tai jonkun aikataulujen muuttuminen tosi radikaalisti.

Joskus mä mietin yön pimeinä tunteina, millaista olis, jos mikään ei olis muuttunu tän neljän ja puolen vuoden aikana. Millasta olis, jos meillä olis vielä sama porukka, jotka oli Po1-2- ryhmässä, jos kukaan ei ois tullu lisäks eikä kukaan lopettanut tai vaihtanu ryhmää. Siitä ryhmästä on muuten meiän nykyisessä ryhmässä tasan kaks ihmistä jäljellä, minä ja Miro. Todella hämmentävää, miten muutokset muuttaa kaiken. Ja on tervettä pohtia tätä yön pimeinä tunteina, kiitos vaan kysymästä.

Jotta jaaritteluni ei menisi täysin mukafilosofiseksi teatteria olevinaan sivuavaksi hömpäksi jossa näkyy selvästi se että pakko nyt jotain kirjoittaa mutta en keksi mitä, taidan tässä kohtaa toivottaa hyvää uuttavuotta kaikille ♥ Itsehän vietin uudenvuoden 'ex-teatterilaisen', ihastuttavam Inkan kanssa jolle on alkanut kasvaa sielu takaisin, minkä myötä hän on muuttumassa vähän pelottavaksi. Kuolema kävi myöskin kovin lähellä Inkan tovereiden rakettienampumistaidon (tai sen puutteen) takia, kerrostaloasunnossa täysillä laulaminen partiolaisten kanssa oli hämmentävää ja Putouksen kakkoskausi on kultaa. Siinäpä nuo tärkeimmät.

Oikein kivaa alkanutta vuotta, ja jos ei muuta positiivista löydy niin ainakin 2015 on helpompi korjata muotoon 2016 kuin 2014 oli korjata muotoon 2015 käsinkirjoitettujen virheiden sattuessa. Ja niitähän tulee sattumaan tänäkin vuonna. Ne tulee olemaan pienimpiä kaikista virheistä joita tehdään, mutta virheet poikii muutoksia ja poikiminen on aina hyvä koska se kertoo hedelmällisyydestä :3 Heipsutikeipsuti miehet ja naiset :*

Pinja

Ollaan kukkia, sudenkorentoja

Superhahmoja, herkkiä hentoja

Ei meitä mikään saa juuttumaan
tai mutaan uppoomaan
Ollaan kirppuja, persiankissoja
Tulivuoria, sähkövirtoja
Elämä alkaa n-y-t, nyt!

~Jenni Jaakkola; N-Y-T