Valon orja ja RIP

Iivninkiä

Teatteri jatkuu jälleen, kiitos luojalle siitä. Olikin jo vähän tylsää ilman virikkeitä ja ihania ihmisiä :3 Lisäks ei oikeestaan juurikaan tehty mitään muuta ku sukellettu suoraan teatterin ytimeen ja deeppiin shittiin sillee instantly mikä oli yllättävää ja oikein mainiota.

No, kyllä me aluks oikeestaan vähän juteltiin lomakuulumisista ja näin poispäin, minkä aikana tapahtui surullinen menetys. Puheenvuoroa vaihdettiin palloa heittämällä koska emme osaa pitää päitämme kiinni muiden puhuessa, ja kun pallo heitettiin pahaa-aavistamattomalle Saaralle, sen kynsi katkes ja tippu maahan. RIP Saaran kynsi.

Sen jälkeen sitten revittiin itsellemme valtavat paperipalat ja kirjoitettiin vartti pimeydessä kuunnellen musiikkia ja eläytyen laatikkolapsen mielen pyörteisiin. Käsiala oli todennäköisesti aivan järkyttävää, kun ainoana valona oli pikku tuikku lyhdyn sisällä, mutta suorastaan pidin joistain pätkistä, joita kirjoitin. Tajunnanvirta on rakkautta, vaikka sinne eksyki sitte mm. jotain seuraavanlaisia pohdintoja;

"Äiti, mitä lampaille tapahtuu jos kukaan ei laske niitä?"

"Onkohan lumi jossain vaaleanpunaista? Leikkivätkö kultakalan poikaset monnien kanssa? Monni, sonni, onni. Mitä onkaan onni?"

Sitten tehtiin pikkusia pätkiä jonkun toisen paperiin, ja valmisteltiin lyhyet monologit kymmenessä minuutissa jostain paperista, mikä nyt sattu edessä olemaan. Tää kaikki tapahtu niin, ettei sanottu sanaakaan toisillemme, ja se jatku vielä siinäkin kohtaa kun esitettiin monologit. Vasta niiden jälkeen alkoi hitaasti tää tuttu puheensorina leviämään ja mielipiteet kuulumaan. Kyettiin olemaan hiljaa tyyliin tunti putkeen. SAAVUTUS. (Okei pakko myöntää en ollu ihan hiljaa, mun entinen matikanopettaja käveli ohi pienen tyttärensä kanssa ja jätti poikansa estradille ja sano että sen saa teipata tuoliin kiinni jos se riehuu, ja oli pakko vastata että tämä selvä. En tienny et estradi tuhoaa myös vanhempia, eikä vaa oppilaita.)

Lopuks kokeiltiin vielä kohtausta, jossa Kaino-Vieno ja Vieno-Kaino istuu omissa laatikoissaan ja monologin pätkiä käytetään eri tavoilla toistaen ja yleisöäkin ahdistellen. Kerrassaan produktiivinen teatterikerta siis, harvinaista näin vuoden ekalle tunnille mutta erittäin mahtavaa.

Ai juu, ja otsikon alku selittyy sillä että teatterisalin valot oli jotenki hämärästi (hahah hämärät valot see what I did there) sekasin eikä ottanu Heidin käskyjä vastaan. Pari kertaa se jakso käydä sammuttamassa ne ite, mutta jossain kohtaa se oli sillee;

"Ei mutta minullahan on Sulo, se on mun orja!" ja siitä eteenpäin salin ulkopuolella Pessiin ja Illusiaan replojaan opiskeleva Sulo sai hoitaa valot.

Mä en tiedä mitä teen keskiviikon kanssa, kun oon kamalan huono olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa ja mun pitäis olla kattomassa Kolmen pennin oopperaa kaupunginteatterilla klo 19-21.30 ja harkoissa klo 18.30-20.45 ja en osaa aikamatkustaa enkä omista kykyä jakautua kahtia vaikka sellaisesta olisikin kovasti hyötyä. Ilmasutaito ja teatteri on kovin hankala yhdistelmä. Mutta tänä vuonna olen organisoituneempi kuin ennen joten onnistun hallitsemaan asiat paremmin, eikös? 

Näkemiin,

Pinja

Muistutuksena tosiaan vielä kaikille että nykyään meitä kuvaa Leevi :3

Onko tämä kuva heilahtanut vai heittääkö päässäni anyways tässä jälleen päähenkilömme